H
Hmm...
Vieras
Yli kaksi vuotta ollaan oltu, mutta tilanne on ollut aina sama. Mä oikeastaan aloitin tän keskustelun juurikin vähän ravistaakseni ihmisten käsityksiä siitä, että vähänlaisesti seksiä on joku parannettava tauti, jomman kumman ongelma tai tulevaisuuden katastrofi. Koko ajan ihmiset kertoo että on tälläinen tilanne, monessa keskustelussa, ja sitten paikalle tulee nää "parantajat".
Mä oon ylivoimaisesti elämäni onnellisimmassa suhteessa, kuin on myös mies. Mä oon ollut suhteissa, missä seksiä on ollut ympäristön mielestä "normaali" määrä. Mut en ikinä ikinä haluaisi sellaisia suhteita itselleni, koskaan, vaikka se olivat hyviä ja rakastavia. En, jos se tarkoittaa tästä nykyisestä luopumista. Nyt mulla on elämäni rakkaus.
Ja en sanonut olevani ihantyytyväinen itse seksiinsehän on tosi kivaa. Ihan tyytyväinen seksin määrään ja sen rooliin meidän suhteessa. Ei se optimaalinen ole, koska välillä toinen haluaa ja toinen ei, mutta kerro mulle yksikin suhde jossa molemmat haluaa koko ajan kun toinenkin
![]()
Olen paljolti samaa mieltä kanssasi. Mutta täsmennän vielä, että itse olen elänyt suhteessa, jossa oli vähän seksiä ja paljon muuta hellyyttä, ja se päättyi katastrofiin. Eli rakastuin ihmiseen, johon tunsin voimakasta vetoa.
Toki uskon, että paljon on kiinni omasta sitoutumisen asteesta. Mutta kokemani jälkeen en enää väheksy fyysisen puolen merkitystä, itselläni siis.