Tapasin turkkilaisen miehen, mutta nettikirjoittelut hämmentää

["amelia"]

Tapasin itse vastikään turkkilaisen miehen eräässä Keski-Euroopan kaupungissa. Itse siis olen ulkosuomalainen ja asun kyseisessä kaupungissa. Turkkilainen mies oli liikematkalla ja tapasimme baarissa. Ihastuin hänen ulkonäköönsä ja tapaansa lähestyä. Mutta kun selvisi, että hän on Turkista, minulla nousi niskakarvat pystyyn. Miksikö? No juuri näiden kaikkien turkkilaisgigoloista kertovien kauhutarinoiden perusteella, mitä olen lukenut ja kuullut mm. myös tällä palstalla. Mies kuitenkin vaikuttaa olevan aivan muuta kuin perusturkkilainen gigolo Mehmet Alanyasta. (Vai onko tuo nyt edes se perus?! Paha stereotypia vain!!)

Tapaamani mies on korkeasti koulutettu liikemies, tehnyt tohtorin tutkinnon jenkeissä ja asuu Istanbulissa. Hän on muslimi, mutta ei usko eikä harjoita mitenkään islamia. Hän on myös aiemmin asunut pitkässä avoliitossa eurooppalaisen naisen kanssa ja vaikuttaa hyvin länsimaalaiselta tavoiltaan jne. Ehdimme nähdä baari-illan jälkeen kerran asuinkaupungissani ja sen jälkeen olemme olleet paljon yhteydessä skypen välityksellä. Mies on pyytänyt minua vierailulle Istanbuliin ja haluaisin kovasti mennä, mutta jokin alitajunnassa pistää jarruttamaan. Olen miehestä erittäin kiinnostunut, mutta koko ajan on pieni pelko persiissä ja epäilyttää, onko tämä vähän liian hyvää ollakseen turkkilainen. Ja tämä kaikki vain sen takia, et hän on sattunut syntymään Turkissa. Harmittaa huomata, kuinka rasistinen itsekin on, että mielikuvat maasta ja sen kansalaisista määrittävät ihmisen arvostusta. Perheeni ei tykkäisi hyvää, jos kuulevat että alan tapailemaan turkkilaista miestä. Mutta mikäli sama mies (koulutustausta jne) olisi jostain muusta maasta, perheeni olisi varmasti onnellisia puolestani. Sama pätee kavereihini. En tiedä yhtään, miten tässä pitäisi edetä. Jos kuuntelen sydäntäni, menen käymään ja tutustumaan mieheen paremmin. En vain tiedä, kestänkö sitä kaikkea painetta, mitä joutuisin tulevaisuudessa kestämään perheeltäni ja ystäviltäni, kuinka pitää todistella muille, että hän ei ole mikään rantagigolo/pizzan paistaja.

Muita, jotka ovat tavanneet korkeasti koulutettuja turkkilaisia? Haluaisin kuulla kokemuksia. Täällä olen lukenut paljon, että mikäli turkkilainen mies haluaa vieralulle sinun luoksesi, on se huono merkki. Mies, jonka tapasin kutsui nimenomaan minut Turkkiin. Hän on myös tehnyt aika selväksi, että asuisi mieluiten tulevaisuudessakin juuri Istanbulissa, ei siis haikaile muualle. Itse en ole varma, pystyisinkö koskaan asumaan siellä (koska muslimit ja nämä kirjoittelut...) huoh. Kuulisin siis mielellään kokemuksia myös Istanbulista ja millaista elämä on siellä.

 

["huh"]

Ei se ole rasistisuutta mitä tunnet. Se on selvää itsesuojeluvaistoa jota sinun kannattaa kuunnella! Voit tavata kenet tahansa komean uroksen, joka ei ole muslimi ja turkkilainen. Unohdo tuo mies vaikka kuinka olisi liikemies ja vaikuttaisi nyt upealta. Vaikkei olisi edes muslimi niin silti kulttuurierot ovat erittäin suuret. Älä menetä elämääsi ja mahdollisia tulevia lapsiasi sen takia että olit lliian sinisilmäinen!
Ei ne surulliset tarinat ole keksittyjä, ne on ihan tosia ja niille on syynsä! Älä sinä lankea tähän ja koe samaa tarinaa! Pelastaudu kun vielä voit ja järkesi ääni vielä yrittää puhua!

Miksiköhän tuo pitkä suhde eurooppalaiseen naiseen ei toiminut? Mieti sitäkin!

Löydät varmasti toisen, paremmankin miehen, mutta unohda hyvä nainen tuo turkkilainen hyvän sään aikaan!

 

[marokkolaisen vaimo]

Ennakkkoluulot ovat normaaleja - sivistys mitataankin mielestäni siinä, miten niiden kanssa toimii.

Anna nyt hyvä nainen miehelle mahdollisuus! Istanbul on upea kaupunki, jolla on mahtava historia, mutta joka on silti huippumoderni.

Ja tutustu islamiin - siis oikeasti, eikä vain länsimaisen median värittämänä. Huomaat, että monet jutut mitä media lietsoo eivät olekaan islamia, vaan joko ääriainesta, tai jonkun maan (esim. Somalia) kulttuuria.

Muista myös, että media rakastaa "verta ja suolenpätkiä", ja vastaavasti nettipalstoilla kirjoittelevat useimmiten ne, joiden suhteet eivät ole onnistuneet. On myös paljon monikulttuurisia liittoja, jotka ovat onnistuneet! Joustoa ja suvaitsevuutta se toki vaatii, puolin ja toisin.

Itse olen ollut 14v marokkolaisen juristin kanssa naimisissa. Asumme Suomessa, eikä mies tee koulutustaan vastaavaa työtä täällä (yllätys). Kadun, ettei minulla ollut tarpeeksi rohkeutta lähteä aikoinaan Marokkoon. Jos mietin, että olisin ollut nämä vuoden naimisissa suomalaisen kanssa, eläisin varmaankin ihan hyvää, mutta valtavan paljon (henkisesti) köyhempää elämää.

 

["Vm-72"]

20vuotta naimisissa Bangladeshilaisen kanssa, asuttiin 6 vuotta siellä ja nyt asutaan Suomessa.
Koulutus on aina hyvä merkki ja menestyminen. Miehenikin on muslimi mutta vietämme "ei kristittyä" joulua syöden suklaata ja avaten lahjoja, vietämme myös Eid juhlia.
Älä kävele ennakkoluulojen takia onnesi ohi.

 

[dfdf]

Kuuntele vaistoasi. Jos jokin tuntuu olevan liian hyvää ollakseen totta, niin sitä se myös on.

 

[epäilen]

Kuuntele vaistoasi. Jos jokin tuntuu olevan liian hyvää ollakseen totta, niin sitä se myös on.

Totta.

Ja oletko oikeasti varma, että mies on korkeastikoulutettu ja sitä miltä hän vaikuttaa olevan. Maailmassa kun on niin monta ihmeellistä asiaa

 

[hmm..]

Eiköhän sinun kannattaisi tutustua rauhassa mieheen ja keskittyä enemmänkin siihen, millainen hän on ihmisenä ja eiköhän koulutus ja menestyminen työelämässä kerro hieman enemmän kuin se, että vertailet häntä rantapummeihin?! Kun tapaat suomalaisen miehen, ajatteletko silloinkin heti, että "juu, hän on varmasti juoppo, laiska sohvaperuna seuraavan 5v. päästä kuten moni muukin"?? Tiedän kyllä, että toi ulkopuolisten suhtautuminen voi olla ärsyttävää, ent. työkaverini kertoi siitä, että vaimon ystävät aina olettivat hänen olevan joku kebabeja paisteleva rantagigolo ja ihmettelivät, miten heillä on varaa HYVIN varakkaaseen elämäntyyliin. Kyllähän sitä voi elää tyylillä kun miehen palkka oli toistakymmentätuhatta/kk...

 

[_Pigeon_]

Marokkolaisen vaimo kirjoitti hyvin!

Mä olen naimisissa turkkilaisen miehen kanssa ja meillä on yksi lapsi. Parempaa miestä itselleni ja isää lapselleni en voisi toivoa

Miehelläni on aina hauskaa, kun luen netistä ihmisten käsityksiä turkkilaisista, heidän tavoistaan ja kulttuuristaan. Esim yhdessä keskustelussa väitettiin, että jos turkkilaisen miehen otat, niin hänen äitinsä määrää perheenne asioista (vaikka hän asuisi Turkissa ja te Suomessa)...

Suomalaisille myös tuo islamilaisuus tuntuu olevan se punainen vaate, he kun eivät osaa ymmärtää eroa uskonnon ja kulttuurin välillä... Multa kerran kysyttiin että pesenkö miehen jalat iltaisin (joku oli tämmöisestä muslimien tavasta lukenut), mieheltäni tavasta kysyin eikä hän ollut edes moisesta asiasta koskaan kuullut.

Tottakai niitä eroja löytyy, kaikki kun ovat yksilöitä... Mutta ei kukaan leimaa kaikkia suomalaisiakaan perhesurmaajiksi muutaman uutisissa olleen tapauksen vuoksi.

 

["amelia"]

Ihan oikeassa varmasti olet, marokkolaisen vaimo, että kannattaisi antaa mahdollisuus, vaikka vähän pelottaakin. Olen itsekin hämmentynyt omista ennakkoluuloistani, olen pitänyt itseäni niin ei-rasistisena kuin olla ja voi.

epäilen: mistäänhän en voi olla varma miehen koulutuksesta, mutta ainakin vaikuttaa hyvin uskottavalta ja hänen työkin kertoo sen puolesta, että on korkeasti koulutettu.

hmm..: Tapaamani mieskin kertoi, että Euroopassa asuessaan hän joutui koko ajan todistelemaan muille, että on koulutetusta perheestä ja itse korkeasti koulutettu, eikä ole sinne pizzoja/kebabia tullut paistamaan. Pidemmän päälle alkoi kuulemma olla aika raastavaa (voin vaan kuvitella) ja mm. tuonkin takia hän haluaakin mieluiten asua Istanbulissa.

Tapaamani mies ole vannonut rakkautta 10minuutin tutustumisen jälkeen, kuten Alanyassa tms tapana on, eikä kyllä vielä muutama viikko tapaamisen jälkeenkään. Kuitenkin kertoo tunteistaan huomattavasti avoimemmin, kuin mihin olen tottunut (suomalaiset/keski-eurooppalaiset miehet), mutta kai tämä on myös kulttuurisidonnaista, että ollaan lämpimämpiä.

Lisää mielipiteitä kuulisin mielellään, myös elämästä Istanbulissa!

 

["luru"]

http://kelebek79.blogspot.fi/2012/01/turkkilaiset-miehet-ja.html tämä on paikallisen kirjoittama

 

[pllä]

kohta on koko suomessa ja sä maksat viulut.

 

[ihme mies]

Ensinnäkin, en ole rasisti ja mulla on paljon ulkomaalaisia ystäviä, ei mitään pelkkiä facebook-kavereita siis vaan ihan oikeita ihmisiä jotka tunnen. Tunnen muutaman turkkilaisen miehen ja he ovat kaikki täysin samanlaisia. Suomalaisen perusmittapuun mukaan ns. helvetin hyviä tyyppejä, sosiaalisia ja helppo tutustua ja tulla kaveriksi, oikein ammattimaisia olalletaputtelijoita. Mutta yhtälailla puhuvat kaikki aivan järjetöntä paskaa suut ja silmät täyteen aina tilaisuuden tullen kenestä tahansa jos se vaan saa heidät itsensä näyttämään jotenkin paremmalta tai ajaa heidän etuaan jotenkin. Paskanpuhumisesta kiinni jääminen ei heitä hävetä vaan aikaansaa lisää paskanpuhumista. Olen väleissä mutten luota yhteenkään näistä yhtään pidemmälle kuin jaksan kyseisen tyypin itse heittää.

 

["coppola"]

Totta kai lähdet käymään, ettei tarvitse asiaa myöhemmin harmitella. Ole avoimin mielin, kumpaankin suuntaan. Siis että annat miehelle mahdollisuuden, mutta kuulostelet ja uskot myös omia silmiäsi, korviasi ja tunteitasi, jos vierailun aikana tapahtuu jotakin ikävää, johon kiinnität huomion. Jos rakastutte oikeasti, "kaverien" mielipiteillä ei ole väliä. Ystävät ymmärtävät varmasti.

 

["sensei"]

älä tuu sitten parin vuoden päästä tänne itkemään kun ukko vei muksusi turkkiin ja menetit huoltajuuden.Katsoppa sarjaa teimiäidit (areenasta) ja siinä sen Sannan tarina..

 

[kjgfk]

Kerronpa tälläisen jutun:

Kotikaupungissani on useampi Turkkilaisten pyörittämä ravintola ja kahvila. Muutamassa en viihdy (ei liity turkkilaisuuteen), enkä olisi kiinnostunut syvemmästä suhteesta henkilökuntaan, en usko että meillä olisi mitään yhteistä, näen jostain syystä kulttuurierotkin suurena kuiluna välissämme, vaikka todella kohteliasta (joskin vähän flirttiä) porukkaa ovatkin.

Yhdessä viihdyn. Koko henkilökunta on miehiä. Vuosien saatossa olen tutustunut kaikkiin, ja juttelen heidän kanssaan usein. Jos romanssille olisi ollut tilausta, sellainen olisi voinut syttyä, mutta se ei ollut nyt pointti tässä. Tuossa paikassa asiakkaat ja henkilökunta ovat ikäänkuin samassa veneessä. Siellä nauretaan ja itketään, juodaan aamukahvit, otetaan yömyssyt, luetaan päivän lehdet, juorutaan juorut, muistellaan ja haaveillaan, ihmisten ikään ja sukupuoleen katsomatta. Olen nuori nainen, eikä minua ole kertaakaan kohdeltu tavalla jonka kokisin epämiellyttäväksi. En ajattele heitä ''turkkilaisina'' vaan ihmisinä, joiden kanssa jaan jonkinlaisen yhteisen katsontakannan maailmaan. ...Enkä muuten osaa yhtään sääliä heidän suomalaisia vaimojaan ja tyttöystäviään, jotka myös tunnen.

Pointti tässä oli se, että kun ihmiseen tutustuu, epäoleellinen katoaa. Suosittelen tutustumaan.

 

["tanita"]

rakkaus on sokea sanoi käärme puutarhaletkulle.

 

[kahvikirahvi]

Jos et uskalla lähteä miehen luokse, niin voisitko pyytää häntä tulemaan sun asuinkaupunkiin? Jos mies suostuisi vaikka majoittumaan hotelliin ja voisitte tavata julkisilla paikolla, helpottaisko se jännitystä?

 

[:x]

Turkkilaiset miehet.:x

 

["huhhuh"]

Olipas pitkästi kyhätty provo.