Tarviin kasvatusapua 4-vuotiaan sosiaalisen käytöksen kanssa!

[vieras mutsi]

4-vuotiaalla pojallani on vielä sosiaalisten taitojen kehittyminen aika alkuvaiheessa, ja usein tulee eteen tilanne jossa en oikein tiedä miten toimia parhaiten. Eli kun lapsi on isommassa ryhmässä esim. naapureiden lasten kanssa, ei hän oikein tiedä miten lähteä mukaan leikkiin tai miten ottaa kontaktia muihin. Joten hän aloittaa hirveän shown: riehuu, puhuu pissi-kakka-juttuja, hajottaa toisten leikit ja härnää, nauraa räkättää päälle. Normaalioloissa perheen tai yhden leikkikaverin kanssa lapsi on rauhallinen ja arka, mutta ryhmässä riehaantuu.

Itselleni nuo tilanteet on jotenkin tosi kiusallisia, ja minulla palaa hermo heti pojan käytökseen. Lapselle huutaminen/komentaminen/kieltäminen/jäähyttäminen ei vaan varmaan ole kovin rakentava tapa toimia, ainakaan sillä ei mitään tehoa ole ja lisäksi lapsi on saanut häirikön leiman muiden lasten silmissä, kun vielä äitinsäkin komentaa koko ajan. Olen myös huomannut, että muut lapset myös ovat alkaneet käskeä ja komentaa omaa lastani samaan tapaan kuin itse teen ja kielivät kaikesta minulle, vaikka lapsi ei edes olisi tehnyt mitään oikeasti väärää.

Miten minun kannattaisi toimia rakentavasti näissä tilanteissa, että poika oppisi käyttäytymään, leikkimään muiden kanssa ja pääsisi eroon häirikön leimasta?

 

[vieras myös]

Kuten itsekin olet huomannut, ei ehkä kannata koko ajan komentaa lasta toisten lasten kuullen. Ne toiset tulee tosiaan sit koko ajan kantelemaan sulle näitä "Nikopetteri sitä, Nikopetteri tätä"... Itse olen pyrkinyt pysymään taka-alalla enkä puutu leikkeihin, ellei ole pakko. Mul on vähän sellanen ajatus itsellä, että vanhempien jatkuva pörrääminen ympärillä kesken leikkien ei edistä lapsen sosiaalisia taitoja juurikaan. Kyllä ton ikäinen jo rupee kantapään kautta itte oppimaan, että jos käyttäytyy typerästi, kaverit ei halua leikkiä.

Meillä ei ole leikkikavereita ihan naapurissa, mutta käydään paljon puistoissa, ja kertaamme sääntöjä aina silloin tällöin: toisen leikistä ei oteta leluja vaan kysytään lupaa ja odotetaan omaa vuoroa, myös sinun lelujasi saa toiset lainata, laitteisiin mennään vuorotellen, hiekkaa ei heitetä, toisten keppejä ei tartte kärkkyä vaan jokainen etsii omat kepit - niitä riittää kaikille. Jos rupee kaikesta huolimatta menemään höpöksi, muistutan säännöistä, sit annan viimeisen varoituksen, ja jos sama törttöily jatkuu, lähdetään kotiin välittömästi. Useimmiten sujuu hienosti, mutta kyllä näistä asioista on paljon väännetty! Ja välillä sit lähdetään itkupotkuraivarilla kotiin, ni pysyy taas seuraavalla kerralla hommat aisoissa. Rauhallinen keskustelu siitä, miltä toisesta tuntuu jne, on paikallaan kerta toisensa jälkeen...

 

["mii"]

joo ei tosiaan toisten lasten kuullen. ja jäähyttäminen voi toimia siten että otat sen lapsen siitä mukaas ja viet jäähylle kerrot miksi joutu jäähylle. sitten kun menet asiasta juttelemaan kannattaa kysyä mitä mieltä poika on. että voitte mennä takas jos leikkii sovussa.

 

[samlK]

lapselle voi myös kertoa ettei muiden kanssa tarvitse välttämättä leikkiä. sit saattaa toimia myös että jos sanot lapselles että käy kysyy jonku nimee yleensä se leikki lähtee jo siittä.

 

["mamma"]

Kuulostaa aivan meidän pojan toiminnalta. Saa ilmeisesti jonkin diagnoosin kun nyt täyttää 4 ja mennään 4-vuotiskontrolliin neuvolaan. Tarkkavaisuushäiriötä epäillään.

 

["vieras"]

Ainahan voi ehdottaa jotain menetelmää, mutta kukaan ei tiedä mikä teillä parhaiten toimisi. Entäs jos lupaat ja vakuutat itsellesi, ettet itse hermostu koska eihän se auta. Kohta vanhemmat pitävätkin sinua häirikkönä kun karjut ja mesoat naama punaisena. Eli nuo omat hermot kuriin.

Toiseksi kun lapsi riehaantuu ja alkaa juttelemaan/huutamaan pylly - ja kakkajuttuja niin pyytäisit sivummalle ja sanoisit ettei kukaan sellaisista jutuista välitä ja kotiin lähdette jos nuo jutut jatkuu. Sama jos heittelee muiden päälle hiekkaa tms.sylkee niin sama juttu. Voit samalla juttutuokiolla vaikka vähän ohjata että " auttaisitko Maijaa vaikka hiekkakakkujen tekemisessä tai menepäs keinumaan Maijan kanssa". Jos ei usko niin kotiin lähtö. Auta itse aluksi lasta leikkiin mukaan vaikka juuri kertomalla konkreettisesti mitä tehdä.

Voithan sinä ihan hyvin rauhassa todeta muiden lasten vanhemmille ( silloin kun lapset eivät ole korvakuulolla) tuon mitä kirjoitit ja että olet miettinyt mitenkä voisit asiaa auttaa. Jos sinä olet rauhallinen ja fiksu niin uskon että muut vanhemmat tajuavat pointin.

 

[voih]

[QUOTE="mamma";28603595]Kuulostaa aivan meidän pojan toiminnalta. Saa ilmeisesti jonkin diagnoosin kun nyt täyttää 4 ja mennään 4-vuotiskontrolliin neuvolaan. Tarkkavaisuushäiriötä epäillään.[/QUOTE]

4-vuotiaan vanhempien olen kuullut hyvin usein samoja asioita siunailevan, joten jos ei pakko niin älä vielä sitä diagnoosia hanki! Monen kohdalla tilanne eri jo vuoden kuluttua kun vähän kasvaa vielä. Sitten se diagnoosi jää vain ikuiseksi leimaksi! Meillä samanikäinen tyttö ja touhu aivan mahdotonta nyt!!!! Joka toisella 4- vuotiaalla muuten tarkkaavaisuushäiriö diagnosoitava....

 

["aloittaja"]

Usein ollaan mekin lähdetty kesken kaiken pois, kun lapsi ei ole osannut olla. Sekään ei vaan oikein edistä tilannetta, tuntuu että aina joudumme häipymään kun muita lapsia ilmaantuu paikalle, ja tilaisuuden opetella sosiaalisia taitoja vaan vähenee. Ja toisekseen lapsi taitaa myös käyttää tuota riehumista ihan tarkoituksella siihen: ei jaksa muiden lapsien seuraa, joten alkaa riehua ja tietää että pääsee pois. Olen yrittänyt kysellä ja keskustella asiasta, mutta tuntuu ettei lapsi vielä keskustelua sillä tavalla ymmärrä, tai ei ainakaan vastaa yleensä mitään.

Itsekin olen yrttänyt jättää lapsia keskenään touhuilemaan mahdollisimman paljon, ettei minun tarvitsisi kaikkeen puuttua ja lapsi saisi itse opetella. Mutta kun lapsella on pienempi sisarus jota pitää vielä aina vahtia, olen vähän pakostakin aina siinä läsnä. Ja sitten niitä puuttumistilanteita tulee harmillisen usein, jos kuulen että oma lapsi räyhää en voi oikein antaa asian vaan ollakaan.

Jos lapsi on "nätisti" ryhmässä, niin sitten hän on ulkopuolella, puuhailee jotain omiaa. Yhdessä toisten kanssa ei osaa olla. Samaa ongelmaa ei tosiaan ole silloin kun leikkii vain yhden kaverin kanssa, silloin leikit sujuvat hyvin.

 

["kaffe"]

[QUOTE="aloittaja";28603642]
Jos lapsi on "nätisti" ryhmässä, niin sitten hän on ulkopuolella, puuhailee jotain omiaa. Yhdessä toisten kanssa ei osaa olla. Samaa ongelmaa ei tosiaan ole silloin kun leikkii vain yhden kaverin kanssa, silloin leikit sujuvat hyvin.[/QUOTE]

voitko järjestää tilanteita, jossa lapsi leikkii vaikka useamman kerran parin lapsen kanssa erikseen ja sitten vähitellen siitä kolmen porukka ja porukka tutuksi. ja siitä vähin erin laajentamaan taitoja myös muihin piireihin.

toki vaatii panostusta ja vaivaa, ehkä kuljettamista ja yhteyksiä muihin vanhempiin (onko tuttavillanne samanikäisiä? olisiko nyt kesällä mahiksia tällaiseen?) jne. mutta jos pitkällä tähtäimellä olisi avuksi, niin lienee kuitenkin vaivan arvoista.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="kaffe";28603747]voitko järjestää tilanteita, jossa lapsi leikkii vaikka useamman kerran parin lapsen kanssa erikseen ja sitten vähitellen siitä kolmen porukka ja porukka tutuksi. ja siitä vähin erin laajentamaan taitoja myös muihin piireihin.

toki vaatii panostusta ja vaivaa, ehkä kuljettamista ja yhteyksiä muihin vanhempiin (onko tuttavillanne samanikäisiä? olisiko nyt kesällä mahiksia tällaiseen?) jne. mutta jos pitkällä tähtäimellä olisi avuksi, niin lienee kuitenkin vaivan arvoista.[/QUOTE]

Ihan hyvä vinkki voisi tuo olla, että pikkuhiljaa harjoitellaan isompaa ryhmää. Harmi kun ei oikein ole mahdollisuuksia ainakaan tällä hetkellä tuohon.

Tätä ongelmaa ei muuten ole silloin kun minä/lapsen isä ei ole läsnä, esim. kerhossa. Siellä kuulemma hyvin on puuhaillut yksinään/yhden lapsen kanssa kerrallaan, isossa ryhmässä ei oikein sielläkään osaa toimia mutta se nyt ei varmaan tavatonta ole vielä tämän ikäisillä. Taitaa ongelma liittyä meihin vanhempiin ja siihen, että ryhmä naapurustossa on sellaisia jotka jo entuudestaan tuntevat toisensa ja poika tulee siihen ryhmään tavallaan ulkopuolisena.

Uskon että ongelma menee kyllä hyvin ajan kanssa ohi, mutta jotenkin nyt en vaan tiedä miten aina pitäisi toimia ettei asiasta tekisi tavallaan isompaa (tai toisaalta pienempääkään) kuin mitä se tosiasiassa on. Jos nyt vaikka lähtisi tosiaan siitä että opettelisi alkuun itseään hillitsemään...