H
Hyvät neuvot kalliit
Vieras
....Nyt todellakin on hyvät neuvot kalliit. Tänään minun on tehtävä asia, jota olen kolme vuotta lykännyt. Minun on puhuttava erään läheiseni tyttärelle hänen äitinsä juomisesta.
Tyttö on nyt 12-vuotias. Hänen äitinsä on juoppo. Huolehtii lapsen perustarpeista, mutta on joka päivä kännissä. Juo ihan kirkasta viinaa, muka toisilta salassa. Illalla jos puhuu puhelimessa tuon äidin kanssa, hän on jo melko sönkötys kunnossa.
Tytön isä on kuollut ja hän asuu äitinsä kanssa kahdestaan. Minun perheeni on tuolle tytölle eräänlainen tuki- ja sijaisperhe, tyttö on meillä melkein joka viikonloppu, on erittäin läheinen minulle ja lapsilleni.
Olen näiden kolmen vuoden aikan, kun tajusin, että tytön äiti on alkoholisti (hän muutti tuolloin samalle paikkakunnalle, missä mekin asutaan) useita kertoja yrittänyt saada äitiä raitistumaan. Olen vienyt hänet AA-ryhmään, olin jopa itse mukana kerran ryhmässä, jonne sai ottaa mukaan tukihenkilön. Sitä äiti jaksoi muutaman viikon. Seuraavaksi vein hänet a-klinikalle. Siellä hän kulki muutaman kuukauden. Sitten taas uudestaan a-klinikalle, mutta se loppui taas, kun äiti pääsi töihin. Työpaikan hän tietysti alle puolesa vuodessa joi; ei pystynyt olemaan juomatta työpäivän aikana.
Olen useita kertoja puhunut hänelle asiasta, olen ollut lempeä, ymmärtäväinen, valmis auttamaan ja olemaan tukena. Olen ollut päättäväinen, tiukka, suorastaan syyllistänyt häntä juomisesta lapsen kautta ja yrittänyt saada sillä tavalla hänet lopettamaan. Aina hän itkee ja katuu, lupaa lopettaa, pyytää tukea. Ja viikon päästä pullo narahtaa auki taas. Sen sängynalusta on täynnä tyhjiä Leijona-pulloja.
Nyt olen itse siinä pisteessä, etten usko hänen lopettavan koskaan. Nainen on 45-vuotias, kaunis, hoikka, älykäs (tai ei ehkä enää niin älykäs kuin ennen, viinan vaikutukset näkyy hoksottimissa) eli vielä puoli elämää olisi edessä. Mutta en saa häntä lopettamaan.
Tein jopa epätoivoissani sossuun hänestä nimettömän ilmoituksen epätoivoissani, lupasivat tarkistaa asian, mutta en sitten tiedä, ovatko käyneet.
Kolme vuotta olen kantanut sydämessä tuskaa tuon tytön puolesta ja pelännyt, miten äidin alkoholismi häneen vaikuttaa. Tänään, kun tajusin, ettei äiti IKINÄ lopeta juomistaan, päätin, että nyt nostan kissan pöydälle ja otan asian tytön kanssa puheeksi.
Täytyyhän 12-vuotiaan jo ymmärtää, että äiti on alkoholisti?
Se syy, miksi haluan puhua asiasta tytön kanssa, on se että haluan jotenkin ilmaista hänelle, että MINÄ TIEDÄN, SINÄ ET OLE YKSIN tämän asian kanssa ja jos ikinä tulee tilanne, että on paha olla, voi tulla tänne, minä haen hänet meille vaikka keskellä yötä. Ja haluan kertoa hänelle, että ei ole normaalia, että äiti höyryää pikkupienissä joka päivä. Ja keskellä päivää. Koulun joulujuhlassa ja vanhempainillassa. Kun on kavereita käymässä. Kauppareissulla. Joka perkeleen paikassa, ei yhtä päivää voi ilman olla.
Voinko tehdä sen, puhua tytölle, teidän mielestä? Ja miten ihmeessä otan asian esille niin, ettei se satuta tyttöä enemmän? Tai jos hän onkin tietämätön asiasta....
Voi kauheaa, kun helpotti kirjoittaa tästä asiasta, toivottavasti joku jaksaa lukea ja kommentoida. Kiitos ja anteeksi.
Tyttö on nyt 12-vuotias. Hänen äitinsä on juoppo. Huolehtii lapsen perustarpeista, mutta on joka päivä kännissä. Juo ihan kirkasta viinaa, muka toisilta salassa. Illalla jos puhuu puhelimessa tuon äidin kanssa, hän on jo melko sönkötys kunnossa.
Tytön isä on kuollut ja hän asuu äitinsä kanssa kahdestaan. Minun perheeni on tuolle tytölle eräänlainen tuki- ja sijaisperhe, tyttö on meillä melkein joka viikonloppu, on erittäin läheinen minulle ja lapsilleni.
Olen näiden kolmen vuoden aikan, kun tajusin, että tytön äiti on alkoholisti (hän muutti tuolloin samalle paikkakunnalle, missä mekin asutaan) useita kertoja yrittänyt saada äitiä raitistumaan. Olen vienyt hänet AA-ryhmään, olin jopa itse mukana kerran ryhmässä, jonne sai ottaa mukaan tukihenkilön. Sitä äiti jaksoi muutaman viikon. Seuraavaksi vein hänet a-klinikalle. Siellä hän kulki muutaman kuukauden. Sitten taas uudestaan a-klinikalle, mutta se loppui taas, kun äiti pääsi töihin. Työpaikan hän tietysti alle puolesa vuodessa joi; ei pystynyt olemaan juomatta työpäivän aikana.
Olen useita kertoja puhunut hänelle asiasta, olen ollut lempeä, ymmärtäväinen, valmis auttamaan ja olemaan tukena. Olen ollut päättäväinen, tiukka, suorastaan syyllistänyt häntä juomisesta lapsen kautta ja yrittänyt saada sillä tavalla hänet lopettamaan. Aina hän itkee ja katuu, lupaa lopettaa, pyytää tukea. Ja viikon päästä pullo narahtaa auki taas. Sen sängynalusta on täynnä tyhjiä Leijona-pulloja.
Nyt olen itse siinä pisteessä, etten usko hänen lopettavan koskaan. Nainen on 45-vuotias, kaunis, hoikka, älykäs (tai ei ehkä enää niin älykäs kuin ennen, viinan vaikutukset näkyy hoksottimissa) eli vielä puoli elämää olisi edessä. Mutta en saa häntä lopettamaan.
Tein jopa epätoivoissani sossuun hänestä nimettömän ilmoituksen epätoivoissani, lupasivat tarkistaa asian, mutta en sitten tiedä, ovatko käyneet.
Kolme vuotta olen kantanut sydämessä tuskaa tuon tytön puolesta ja pelännyt, miten äidin alkoholismi häneen vaikuttaa. Tänään, kun tajusin, ettei äiti IKINÄ lopeta juomistaan, päätin, että nyt nostan kissan pöydälle ja otan asian tytön kanssa puheeksi.
Täytyyhän 12-vuotiaan jo ymmärtää, että äiti on alkoholisti?
Se syy, miksi haluan puhua asiasta tytön kanssa, on se että haluan jotenkin ilmaista hänelle, että MINÄ TIEDÄN, SINÄ ET OLE YKSIN tämän asian kanssa ja jos ikinä tulee tilanne, että on paha olla, voi tulla tänne, minä haen hänet meille vaikka keskellä yötä. Ja haluan kertoa hänelle, että ei ole normaalia, että äiti höyryää pikkupienissä joka päivä. Ja keskellä päivää. Koulun joulujuhlassa ja vanhempainillassa. Kun on kavereita käymässä. Kauppareissulla. Joka perkeleen paikassa, ei yhtä päivää voi ilman olla.
Voinko tehdä sen, puhua tytölle, teidän mielestä? Ja miten ihmeessä otan asian esille niin, ettei se satuta tyttöä enemmän? Tai jos hän onkin tietämätön asiasta....
Voi kauheaa, kun helpotti kirjoittaa tästä asiasta, toivottavasti joku jaksaa lukea ja kommentoida. Kiitos ja anteeksi.