tasa-arvo ei toteudu, miksi naiset suostuu olemaan kotityöorjia? mies vaan lepää illat sohvalla

[AivanSama]

No mut eihän se nyt noin voi toimia! Siiskun on se miehen vapaailta, niin nainen puunaa ja ahkeroi ja siivoaa ja pyykkää ja...

...sit kauhea jäpätys, kun naisen vapaaillan jälkeen illan tiskit olivatkin vielä aamulla tiskipöydällä. Eikä oltu sukkiakaan järjestetty pareittain pyykkinarulle.

VOI EI! Mä olen justiinsa tuommonen!!!
Hyi saatana.

 

[Pessimisti]

No mut eihän se nyt noin voi toimia! Siiskun on se miehen vapaailta, niin nainen puunaa ja ahkeroi ja siivoaa ja pyykkää ja...

...sit kauhea jäpätys, kun naisen vapaaillan jälkeen illan tiskit olivatkin vielä aamulla tiskipöydällä. Eikä oltu sukkiakaan järjestetty pareittain pyykkinarulle.

Kyllä se on ihmisten yhteiselo vaikeaa

 

[laiska possu]

meillä mä makaan sohvalla, katson telkkaria, tai pelaan pelikoneella ja mässään. Mies hoitaa kodin. :ashamed:

 

[Mies...]

Perheen tilanteet on erilaisia. Silloin kun olin kotona vauvan ja kolme vuotiaan kanssa, oli mies töissä fyysisesti raskaissa hommissa ma-pe 7-16. Miehen homma oli käyttää koira aamulla koska kahden pienen kanssa ulkoilu venyisi liian pitkälle koiraa ajatellen, eli mies herää ennen kuutta ja tulee kotiin puoli viiden maissa ja ekana vie koiran taas ulos..

Mieskin herää yöllä vauvan kanssa vaikka minä imetän. Nukkuu siis katkonaista unta vaikka ei tarvitse nousta fyysisesti ylös syöttämään. Pitäisikö sen miehen jaksaa vielä ilta tehdä kotitöitä kun mamma menee lepäämään vaika kaverille kahville ja muksut jää kans miehelle! Milloin se mies saa levätä, kun kaikille se työ ei ole mikään lepoloma 8h päivässä.. Tottakai äitikin tarvitsee hetken lepoa, mutta ei kait nyt koko iltaa kun mies tulee kotiin tekemään puolet kotitöistä, jotka tulee siis päivätyön päälle..

Vauva arki on raskasta jonkun aikaa. Parempi kun ei ota liikaa paineita siitä kuinka paljon tulisi olla omaa aikaa ja hyväksyy tilanteen että hetken sitä on vähemmän tai ei olenkaan koska on itse halunnut tilanteen jossa on pieniä lapsia.. Itse sain helpotusta kun laskin tasoa siivouksen ja ruuan suhteen. Puolivalmis ruoka on ihan hyvää ja kaksi päivää voi syödä samaa. Joka nurkkaa ei tarvitse siivota joka viikko ja ulkoilut menee pienten kanssa omalla pihalla ilman jokapäiväisiä virikkeitä ja oppimistapahtumia..

Nyt kun molemmat on töissä, sitä huomaa että energiat valuu töissä. Kotona tehdään puoliksi mitä jaksetaan ja paikataan vapaapäivänä mitä ei olla arkena jaksettu. Nykyisin saa rahalla kaikkea mikä nopeuttaa esim. Siivoamista ja ruoanlaittoa. On kuivuria, höyrykattilaa jossa ruoka kypsyy omia aikojaan, on autot ja kotia ei ole pakko lämmittää puulla (ellei valitse asua niin). Suosittelen jokaiselle väsyneelle et lopettakaa seuraamasta toisten vauva arkea ainakin blogeista, sisustus lehdistä ja facesta. Valtaosa kulkee verkkareissa tukka ponnarilla ja kotona on läjä pyykkiä sohvalla. Tämä on ihan ok. Ei tarvi suorittaa niin kaikki ehtii levätä vähän joka päivä.

Vau. yleensä näissä keskuseluissa ei tuoda tippaakaan esiin näitä asioita mammat vaan kiljuu kilpaa miten raskasta se kotona oleminen on!! Tilanteet on erilaisia joillakin voi oikeasti olla raskasta siellä kotona ja mies pääsee helpommalla, mutta imo kyllä kannattaisi myös muistaa se että ei se töissäkäyntikään ole mitään herkkua varsinkaan jos ei saa öisin nukuttua..

Olen myös aiemmin kommentoinut täällä kun näissä keskusteluissa AINA jokainen nainen tekee kotitöitä vähintään 5h päivässä ja toisissa keskusteluissa sitten käykin ilmi että samat henkilöt kommentoivat kotitöihin, ettei nyt jaksa niin stressata ja ihan sama jos on vähän sotkuista ymym..


Mun neuvo on se että kannattaa yrittää irroittaa itseään tilanteesta ja katsoa asioita myös sen kumppanin silmin, saattaa vaikka yllättyä kuinka raskasta se toisenkin elämä on.

 

[AivanSama]

Vau. yleensä näissä keskuseluissa ei tuoda tippaakaan esiin näitä asioita mammat vaan kiljuu kilpaa miten raskasta se kotona oleminen on!! Tilanteet on erilaisia joillakin voi oikeasti olla raskasta siellä kotona ja mies pääsee helpommalla, mutta imo kyllä kannattaisi myös muistaa se että ei se töissäkäyntikään ole mitään herkkua varsinkaan jos ei saa öisin nukuttua..

Olen myös aiemmin kommentoinut täällä kun näissä keskusteluissa AINA jokainen nainen tekee kotitöitä vähintään 5h päivässä ja toisissa keskusteluissa sitten käykin ilmi että samat henkilöt kommentoivat kotitöihin, ettei nyt jaksa niin stressata ja ihan sama jos on vähän sotkuista ymym..


Mun neuvo on se että kannattaa yrittää irroittaa itseään tilanteesta ja katsoa asioita myös sen kumppanin silmin, saattaa vaikka yllättyä kuinka raskasta se toisenkin elämä on.

Mä luulen, tai epäilen suuresti, että monet kaltaiseni kärsii kotona olemisesta enemmänkin henkisesti. Silloin se henkinen puoli purkautuu johonkin helpommin jäsenneltävään hommaan, kuten kotiaskareisiin, jotka täyttävät sen kotonaolijan ajatukset 99%:sti.

Siksi, ihan vaan siitä syystä, että mulle kotona oleminen ei ollut erityisen nautinnollista, voin sanoa, että työ on lepoa. Mulle oli äärimmäisen rassaava se, että joku haluaa multa kokoajan jotain. Mun pitää olla kokoajan läsnä ja olemassa. Toki, rakastan lapsiani yli kaiken, eikä maailmassa ole varmaan mitään, mitä mä en niiden eteen tekisi, mutta se, miten himassa oleminen voi turhauttaa ja jäädyttää pään on ihan sairasta. Se ei vaan sovi kaikille.
Kyllä se siinä vaiheessa vaan heittää verenpaineet kattoon, kun toinen tulee himaan duunista kertomaan kuinka rankkaa sillä on ja nyt pitää kyllä hetki saada levätä. Se sentään saa vaihtaa paikkaa päivän aikana. Sä olet itse aamusta iltaan ja pitkin yötä siinä saatanan samassa työleirissä joka ei lopu ikinä. Sitten se toinen munapää vielä jättää paskaset sukkansa lattialle. Hitto miten se voi olla joskus se viiminen niitti.

 

[Mies..]

Mä luulen, tai epäilen suuresti, että monet kaltaiseni kärsii kotona olemisesta enemmänkin henkisesti. Silloin se henkinen puoli purkautuu johonkin helpommin jäsenneltävään hommaan, kuten kotiaskareisiin, jotka täyttävät sen kotonaolijan ajatukset 99%:sti.

Mä uskon kanssa että suurin osa naisista sekoittaa sen raskauden juurikin tuohon henkiseen väsymykseen, eikä sitten oikein osata suhteuttaa väsymyksen syytä vaan tungetaan se kotitöiden syyksi.. Ja jos aletaan sitten perustelemaan sitä miehelle että onhan täällä kotona kotitöitä ihan saatanasti niin ei se mies välttämättä ymmärrä sitä mä en ainakaan ymmärtänyt.

Tälläkin palstalla on ollut noita kotitöihin liittyviä kysymyksiä ja taisi olla aika harva kuka tekee päivittäin näitä yli 2h. Näillä' pohjilla kun sitten aletaan huutamaan äijälle että v....n laiska p.....a sä käyt vaan töissä niin ei välttämättä oikein homma toimi, niinkuin yleensäkkin kaikesta kannattaisi puhua, ja mielellään vielä suoraan, mulle ainakin olisi ollut ihan eri asia jos ex olisi osannut kertoa miksi kotona oleminen on raskasta, eikä puhunut vaan kotitöistä..
Vielä siinäkin vaiheessa kun tein itse kotitöitäkin jo huomattavasti enemmän mulle vaan itkettiin kotitöistä ja tosiaan lopputulos oli se että mä tein melkein kaiken ja silti kuuntelin kitinää-

 

[AivanSama]

Mä uskon kanssa että suurin osa naisista sekoittaa sen raskauden juurikin tuohon henkiseen väsymykseen, eikä sitten oikein osata suhteuttaa väsymyksen syytä vaan tungetaan se kotitöiden syyksi.. Ja jos aletaan sitten perustelemaan sitä miehelle että onhan täällä kotona kotitöitä ihan saatanasti niin ei se mies välttämättä ymmärrä sitä mä en ainakaan ymmärtänyt.

Tälläkin palstalla on ollut noita kotitöihin liittyviä kysymyksiä ja taisi olla aika harva kuka tekee päivittäin näitä yli 2h.

Mä oikeastaan tajusin tuon vasta nyt.
Useimmiten siirrän ahdistuksen tunteeni johonkin helpommin käsiteltävään ja johonkin konkreettiseen, josta saan riidan aikaiseksi. Se, onko siinä mitään järkeä, on varmaan todella turha kysymys.
Siitä en tiedä, monellako muulla asia on näin, mutta mun kohdalla se useimmiten on.

 

[Pin]

Meillä menee niin, että kun mies on töissä ja minä kotona, tehdään omat hommamme ja kun ollaan yhdessä kotona, kaikki menee 50-50. Jotkut työt on jakaantunut toiselle enemmän, mutta ne on molemmille ok joten saa olla. Esim mä haluan tehdä lähes aina ruuat ja tehdä pihahommat, rakastan vaan sitä ja mieheni sitten siivoilee enemmän, lukee iltasadut ja laittaa lapset nukkumaan useammin kuin minä, huomattavasti useammin...

Jos toinen on ihan poikki omien hommiensa vuoksi, sohvalla makoilu onnistuu tietenkin, sillon se jaksavampi voi vaikka keittää kahvia ja tuoda sinne sohvalle ja antaa pusun otsalle.

Ei tule kauheasti riitoja mistään kotitöistä, jotain pientä harvoin, mutta ei ole kyteviä riitoja mistään asiasta kun voidaan aina hioa niin että tuntuu molemmista reilulta. Yleensä tosin nämä pienetkin tiuskimiset johtuvat ihan jostain muusta kuin itse asiasta, kuten väsymyksestä. En kyllä muista koska viimeksi oltaisiin pientäkään kränää saatu aikaiseksi, ehkä pari kk sitten???

 

[ggg]

Meillä menee niin, että kun mies on töissä ja minä kotona, tehdään omat hommamme ja kun ollaan yhdessä kotona, kaikki menee 50-50. Jotkut työt on jakaantunut toiselle enemmän, mutta ne on molemmille ok joten saa olla. Esim mä haluan tehdä lähes aina ruuat ja tehdä pihahommat, rakastan vaan sitä ja mieheni sitten siivoilee enemmän, lukee iltasadut ja laittaa lapset nukkumaan useammin kuin minä, huomattavasti useammin...

Jos toinen on ihan poikki omien hommiensa vuoksi, sohvalla makoilu onnistuu tietenkin, sillon se jaksavampi voi vaikka keittää kahvia ja tuoda sinne sohvalle ja antaa pusun otsalle.

Ei tule kauheasti riitoja mistään kotitöistä, jotain pientä harvoin, mutta ei ole kyteviä riitoja mistään asiasta kun voidaan aina hioa niin että tuntuu molemmista reilulta. Yleensä tosin nämä pienetkin tiuskimiset johtuvat ihan jostain muusta kuin itse asiasta, kuten väsymyksestä. En kyllä muista koska viimeksi oltaisiin pientäkään kränää saatu aikaiseksi, ehkä pari kk sitten???

Meillä on aika samallalailla. Mä rakastan leipomista ja ruuanlaittoa ja olen niissä hyvä ja teen ne, ja mies pääsee lempiruokansa ja tuoreiden leipomusten ääreen töistä. Mies taas on paljon parempi siivoaja kuin mä, ja myös välittää enemmän siisteydestä joten hän hoitaa siivoukset enimmäkseen, toki mä päivisin vähän järjestelen paikkoja kun lapset sotkee, mutta mies sitten siivoaa kunnolla. Levätä saa kumpikin kun tarvitsee, mä tartten enemmän jo sairauteni takia ja nyt olen raskaanakin ja olen luonteeltanikin laiskempi ja siksikin löhöän sohvalla enemmän.

 

[aivan]

Mun mielestä on ihanaa, kun joku jaksaa olla noin aktiivinen.
Mä näin hankalana vauvan ja kaksivuotiaan kanssa menemisen museoon. Kahvilassakin tuntui sille, ettei aikani riittänyt vauvan hyssyttelyyn ja vilkkaan kaksivuotiaan perässä juoksemiseen. Tuntui sille, että häiritsin enemmänkin muita asiakkaita. Eikä mun lapset erityisemmin nauttineet kahvilassa olosta. Enemmän niitä näytti ketuttavan. Ostarit oli aivan helvetistä, kumpikaan ei viihtynyt rattaissa pätkääkään, vaikka yritin mitä. Vauva halusi syödä tunnin välein ja mä koin epämukavaksi vetää hinkit esiin ties missä. Sitten kun vauva vähän kasvoi, niin siitäkin tuli suhteellisen vilkas. Koin epämukavaksi ajatuksen, että olisin lähtenyt niiden kanssa vaikkapa juna- asemalle katselemaan junia. Tiedä mitä ne olis kerenneet tekemään.

Meillä lasten ikäero on aika pieni, ja se rajoitti aikalailla sitä kaikkea, mitä saattoi tehdä. Tai näin minä ainakin asian koin.

siulla kaks lasta enhän mä sitä just ajatellu sori itel yks. yleensä maistellaan yhes kahvilas jotain mitä nyt tilataankaan joo yksin kahen vilkkaan lapsen kaa onkin eri juttu onhan toi omakin vilkas mut se rauhottuu jos alan vaan höpöttään ja kertoo tarinoita ja kyselyitä ja jutellaan.

 

["meh"]

lastenhoito ja kotityöt on ihan yhtäraskasta kuin muukin työ ja itseasiassa ite koin henkisesti stressaavampana pienen lapsen kotiäitiyden kuin työnteon. kotona pitää koko ajan olla valmiudessa. töissä saa yleensä keskittyä yhteen hommaan kerralla ja ainakin kahvi sekä ruokatauot on säännölliset eikä kukaan vaadi tuhattakertaa jotain niin että kahvin saa aina lämmittää uudelleen ja uudelleen. Siis täyttä työtä pienten lasten hoito on.

Miksi siis naiset suostuu siihen että he tekevöt kaikki kotityöt ja hoitaa lapset kun mies käy vaan töissä? miksi nainen alistuu edelleen miehen hyväksikäytettäväksi, mies on kuin yksi lapsista saa puhtaat vaatteet ruoka on enän edessä valmiina, koti on siisti. Jopa siivotaan ne miehen astiat tiskikoneeseen.

En ymmärrä naisia jotka suostuu sellaiseen elämään, enkä miehiä jotka ovat niin törkeitä että riistävät omia puolisoitaan. Jos minä herään 12kertaa yössä hyssyttelemään vauvaa, en todellakaan tee kaikkias kotitöitä se on 50/50 tässä taloudessa.

Mun mielestä, jos se kotona olo on niinkin haastava ja raskasta, niin siihen on helppo keino: vaihtaa osat. Mies lasten kanssa kotiin ja nainen töihin tienamaan perheelle elantoa. On muuten erittäin opettavaista. Molemmille.

Meillä on kotona oloa kokeillut molemmat. Mielestäni oli kuitenkin elämä kaikin puolin helpompaa, kun toinen oli kotona. Nyt, kun molemmat töissä ja koko hektinen lapsiperheen arki pitää pyörittää kuitenkin, niin alkaa tuntuu välillä erittäin raskaalta ja haastavalta.

 

[kel onni on :)]

Aika tyhmää vedota "mitäs olette ottaneet laiskan miehen", mistä sitä voi kaksin eläessä vielä tietää miten vauva-arki, ruuhkavuodet, naisen jääminen kotiäidiksi ym elämään vaikuttaa.. pitäisikö heti erota jos kotityöt ei menekään ihan 50/50, vaikka vain tasapuolisuuden nimissä!?

Ei välttämättä tiedäkään, mutta kyllä moni mies näyttää merkkejä laiskuudestaan jo ennen lapsiakin. Ellei niitä muksuja aleta tehdä sitten heti kun on tavattu, kuten nykyisin on monesti tapana.

Oma ex-avomieheni ei siivonnut koskaan, passitti minut kauppaan kuumeessakin, kun ei hän osaa kumminkaan ostaa, eikä ole rahaakaan juuri nyt. Mun piti hoitaa kaikki rahaliikenne, että laskut meni ajallaan ja hänen kissansakin olisi kuollut varmaan nälkään, jos en itse olisi ruokaa sille kantanut kaupasta. Mun vauvakuume alkoi orastella jo tuolloin, olin vähän yli 20v, mutta ymmärsin sentään olla tekemättä lapsia ihmisen kanssa, joka ei osaa kantaa vastuuta edes pölypunkista ja jätin hänet.

Nykyään minulla on ihana, osallistuva ja ennenkaikkea luotettava mies rinnalla ja kaksi ihanaa lasta. Käyn vuorotöissä ja opiskelen ja voin vailla huolen häivää lähteä kotoa omiin velvollisuuksiini, kun tiedän, että mies osaa tehdä ruokaa, pestä pyykkiä, pitää kämpän kunnossa ja lapset hengissä ja tyytyväisinä

 

[Pin]

Ei välttämättä tiedäkään, mutta kyllä moni mies näyttää merkkejä laiskuudestaan jo ennen lapsiakin. Ellei niitä muksuja aleta tehdä sitten heti kun on tavattu, kuten nykyisin on monesti tapana.

Oma ex-avomieheni ei siivonnut koskaan, passitti minut kauppaan kuumeessakin, kun ei hän osaa kumminkaan ostaa, eikä ole rahaakaan juuri nyt. Mun piti hoitaa kaikki rahaliikenne, että laskut meni ajallaan ja hänen kissansakin olisi kuollut varmaan nälkään, jos en itse olisi ruokaa sille kantanut kaupasta. Mun vauvakuume alkoi orastella jo tuolloin, olin vähän yli 20v, mutta ymmärsin sentään olla tekemättä lapsia ihmisen kanssa, joka ei osaa kantaa vastuuta edes pölypunkista ja jätin hänet.

Nykyään minulla on ihana, osallistuva ja ennenkaikkea luotettava mies rinnalla ja kaksi ihanaa lasta. Käyn vuorotöissä ja opiskelen ja voin vailla huolen häivää lähteä kotoa omiin velvollisuuksiini, kun tiedän, että mies osaa tehdä ruokaa, pestä pyykkiä, pitää kämpän kunnossa ja lapset hengissä ja tyytyväisinä

Mietipä tätä hetken uudestaan.

 

[kel onni on]

Mietipä tätä hetken uudestaan.

Niin siis mitä pitää miettiä?
Tiedän paljon, paljon ihmisiä, jotka alkavat vauvantekopuuhat suunnilleen 2kk sisällä tapaamisesta. Jos heti tai nopsaan tärppää, niin ei siinä ehdi välttämättä tulla ne ärsyttävät piirteet toisissa esille, mitkä tulisivat esim. muutaman vuoden avoliiton aikana. Nettipalstatkin tuntuvat olevan pullollaan varsinkin tätä uusperhesakkia, missä "lapset ovat selvinneet erosta niin hienosti, itselläkin jo uusi suhde 1kk erilleen muuttamisen jälkeen, esittelin eilen lapsille, hyväksyivät heti, ajateltiin aloittaa vauvapuuhat ensi kuussa, loveeeee".