ketkä oikeasti välittää ja ketkä on oikeasti ystäviä... Kaverit on olleet ihania, tarjonneet lastenhoitoapuakin vaikka heilläkin useampia lapsia. Juttuseurana ovat tietysti ja ovat lupautuneet avuksi vaikka mihin. Mun isän kanssa oli tietysti joskus se sukset ristissä-vaihe ja vaikka isä elääkin vähän tuli pehvan alla ja omassa kuplassa, on isä ollut kuitenkin tosi paljon avuksi ja tueksi viime viikkoina. Yleensä ei edes malta paljon puhua asioista, mutta nyt on puhunut ja kysellyt... Ja anoppi... On meillä ollut hyvät välit aiemminkin, mutta nyt on hoitanut lapset meidän sairaalareissujen aikana, sanoo että olen rakas hänelle ja olen paljon enemmän kuin miniä, ihan ystävä olen kuulema... Miehen kanssa asioita ei voi edes sanoin kuvailla, välillä ei tarvitse edes puhua, kumpikin silti tietää mitä toinen tarvitsee :heart:
Tällaista pohdin tässä ihan itsekseni...
Tällaista pohdin tässä ihan itsekseni...