Tässä syyt miksi anopin sietäminen on raskasta, mitä syitä sinulla?

[niniin]

[QUOTE="Jenis";28234820]Miksi se ois sairasta, varautua oman lapsenlapsen tarpeisiin? On meilläkin mummulassa esim. syöttötuoli, vaikka mun mielestä se oli ihan turha hankinta. Olen havainnut että elämässä yleensä oma asenne vaikuttaa aika paljon siihen, millaisia muut ihmiset ovat tai "ovat" [/QUOTE]

Joo, no et siis ymmärrä.

 

[zvirbulis]

[QUOTE="Jenis";28234733]Näin. Minusta ap:n lista kuulostaa esikoisen äidin hormonihuuruiselta valitukselta - isovanhemmat nyt tapaa vähän höyrähtää lapsenlapsen saatuaan, ja kukapa meistä ei omasta mielestään tietäis aina parhaiten ja käskyttäis muita? [/QUOTE]

Kuka meistä viihtyy ihmisen kanssa, joka pitää muita idiootteina ja muistaa sen ilmaista lähes jokaisella kerralla kun avaa suunsa?

Eihän kukaan meistä neuvo ihmistä, jonka uskoo osaavan asiansa.

 

[semmossiinejotkuton]

Jaa, minusta kyllä on sairasta anopin ostalle vauvansängystä lähtien kaikki itselleen. Eivät kaikki halua vauvaikäistä antaa pitkiksi ajoiksi hoitoon ja se pitäisi kyllä ymmärtää. Ei se mitään monsteriutta ole. Lapsi kasvaa ja ehtii olla kyllä mummolassa. Oma anoppi veti herneet nokkaan kun en antanut esikoista (enkä kyllä kuopustakaan) vauvana yökylään. Pari tuntia on toki ok, mutta ehkä te, joilla on mukavat anopit, ette tajua että myös toisenlaisia on.

no onhan se aika innokasta mutta ei nyt sentään sairasta. ei minunkaan mielestä vauvaikäisen tarvitse olla pitkiä aikoja hoidossa, mutta jotain järkeäkin saa käyttää. eikä sitä lastaan nyt omia sentään tarvi... ja en nyt puhu mistään vastasyntyneistä.

esim. tuo mun ystäväni on kyllä tuuppaamassa vauvaansa mulle hoitoon aina kun mahdollista mutta anopillensa(jolla se homma kiinnostais vähän enemmän) ei voi harkitakkaan antavansa lastaan hoitoon.

ja ei, munkaan anoppi ei tosiaan kuulu suosikki-ihmisiini, mutta on silti ihana mummo lapselleni. ei hänen tarvitse mun mummo ollakkaan, riittää kun toimeen tullaan vaikka joskus ärsyttääkin. lastani silti en ikinä kiellä menemästä mummolleen! sehän se sairasta olisi...

 

[semmossiinejotkuton]

ja tuohon neuvomiseen. tarviiko sitä olla niin herkkähipiäinen ettei kestä mummeleiden höpinöitä? antaa mennä toisesta korvasta ulos. tuskin on nyt ihan niin vakavaa. ja voihan sitä sanoa että voisitko lopettaa neuvomisen, kun se mua ahdistaa? vai onko kivempi kihistä kiukusta ja haukkua anoppia?

ja voihan niissä neuvoissa olla jotain perääkin? tuskin meistä kukaan on seppä syntyessään

 

["Vieras"]

Mies kertoi äidilleen että meille on tulossa kolmas lapsi, kun hän kävi meillä yksin kylässä. Anoppi ei ollut edes onnitellut, tuuminut vain että ihmettelin kun olen niin väsynyt. Mies odotti että isänsä soittaa viimeistään seuraavana päivänä aiheesta. Kaksi viikkoa mennyt eikä kummastakaan ole kuulunut mitään, vaikka yleensä soittavat parin päivän välein. Todellakaan ei ole mahdollista että anoppi olisi unohtanut kertoa uutisestamme, ei sovi luonteeseen. Joko hän ei halua kertoa miehelleen tai sitten on kertonut mutta eivät halua kommentoida. Mulle tämä on sinällään samantekevää, en jaksa pahoittaa mieltäni tai tapella anopin kanssa, mutta miehen puolesta harmittaa, koska häntä tämä loukkaa kovasti.

 

["matonen"]

[QUOTE="Liinu";28234230]Ihan ranskalaisin viivoin pistän tulemaan ;D

- ennenkuin vauva oli syntynytkään antoi minulle neuvon "sun kannattaa sitten heti kun teille tulee kuka tahansa kylään tyrkätä vauva sille ja sanot vaan että sää hoidat nyt vauvaa ja lähdet itse sitten minne lystäät". Koetti siis pedata itselleen paikkaa vastasyntyneen hoitajana.
-on kokoajan ollut ajamassa minua pois, jotta pääsee vauvaa hoitamaan, vaikka olin sektion jälkeen pitkään toipilaana ja kotona puuhastelussakin oli tarpeeksi.
-koettaa änkeä kylään omalla ilmoituksellaan, vaikka ollaan pyydetty, että sovitaan yhdessä milloin apen kanssa tulevat, että ajankohta meillekin sopisi.
-onneksi lapsemme on heille toinen lapsenlapsi. Kun sai ensimmäisen lapsenlapsensa niin osti kotiinsa vaunut, vauvansängyn ja syöttötuolin, potan jne. kun tulin raskaaksi niin tosissaan puhui, että pitäisikö hänen nyt ostaa kotiinsa toinenkin syöttötuoli... appiukko onneksi pisti anopille stopin.
-on äärettömän itsekäs. Jos olemme menossa kylään niin ei kerro jos ovat flunssassa koska haluavat nähdä vauvan, eivät piittaa siitä vaikka sitten tartuttavat flunssan meihin ja vauvaan. Näin on käynyt ja anoppi on vielä sairaanhoitaja!
-Anopppi määrää ja haluaa hallita ja sanella miten toimitaan, miten tehdään jne. Tietää aina kaiken parhaiten.
-Omii vauvan. On hyvä, että lapsella on suhde isovanhempiin ja että isovanhemmat haluavat viettää lapsenlapsensa kanssa aikaa. Silloin kun he ovat meillä tai me heillä niin se ei kuitrenkaan tarkoita sitä, että anopista tulee äiti ja äiti sysätään syrjään. Annan hänelle kyllä tilaa touhuta lapsen kanssa ja olen itse sivummalla. Kyläly heillä ei kuitenkaan tarkoita sitä ettenkö itse saisi lainkaan pitää lastani sylissä tai olla hänen kanssaan.
-anoppi on kiero kuin käärme. Appiukko on hänen sätkynykkensa. Ei puhu asioista suoraan vaan kieroilee ja esittää omat ideansa muiden ideoina. Esittää vatonta ja marttyyriä aina tarpeentullen.[/QUOTE]


Miten tää kuulostaa ihan samalta mitä mun anoppi teki ja oli silloin kun mein esikoinen (ja hänen ensimmäinen lapsenlapsi) syntyi? Sillä erolla, että mie en äitinä saanut pitää lasta itse sylissä muuta kuin silloin kun väkisin pidin itselläni. Ja anoppi kun sai lapsen syliin niin ei koskaan antanut poikaa mulle vaan aina miehelleni. Vaipan vaihtokin oli tuskaa anopin läsnäollessa kun liimaantui aivan selkään kiinni ja hengitti niskaan ja katsoi haukkana kuinka sen teen. Onneks nyt kun lapsi on kasvanut ja lapsia tullut lisää niin on rauhoittunut meno. tosin se on jäänyt etten pysty luottamaan anoppiin kovin paljoa...

 

["matonen"]

Se luottamus pula johtuu siis siitä kun yrittivät tyrkyttää kahvia maistiaisiksi jo 3kk iästä lähtien koska miehenikin on saanut sitä jo silloin. Ja kun suutuin niin totesivat "Se mitä et tiiä et tapahtuu niin sitä ei oo tapahtunut." Ja sitten haukkui minua miehelleni huonoksi äidiksi. Ikäväkseni satuin juuri pelmahtamaan paikalle ja kuulemaan kaiken seläntakana paskan puhumisen. Kuulosti erityisen pahalta juuri niissä kuuluisissa imetyshormonihuuruissa.

 

[nixx]

Omat syyni liittyvät lähinnä siihen, miten suvaitsematon ja jäykkä anoppi on, vaikka kuvittelee olevansa vissiin kovinkin nuorekas ja suvaitsevainen, ymmärtäväinen jne. Ei ole koskaan hyväksynyt esikoisemme neurologisia ongelmia, vaan uskottelee itselleen sekä lähipiirilleen että minä äitinä "vain kuvittelen" kaiken, mistä on mustaa valkoisella. Ensin vertasi lasta tuttavansa lapseen, joka oli paljon pahempi ongelmiltaan; nyt sitten vaihtoi kohdetta omaani nuorempaan lapseen ja selitteli, että "onhan se ihan mahdoton verrattuna teidän x:n". Ihan turha yrittää kertoa, miten eri tilanteissa eri lapset käyttäytyvät...hän on päättänyt että lapsessa ei vikaa ja sillä sipuli. Mitenköhän suhtautuu, kun saa tietää että lapsi on syksyllä menossa erityisluokalle kouluun, jonne kuljetaan taksilla (koska lasta ei voi laittaa liikkumaan ilman saattajaa)?

 

["vieras"]

On munkin vanhempien luona syöttötuoli, varavaunut, 2 matkasänkyä, kylpyamme, iso kasa leluja, on korvakuumemittaria, itkuhälytintä jne. Ollaan paljon mun vanhempien luona käymässä ja aika usein yötäkin. Lapset 5kk, 2v ja 4v ei kuitenkaan koskaan ole ollut ilman minua yötä vanhemmillani. Miehen kotona on vain muutama lelu lapsille eikä muita lastentarvikejuttuja vaikka sielläkin vieraillaan monta kertaa kuukaudessa.

 

[Joxu]

Haha, mun entisellä anopilla oli mielenterveydellisiä ongelmia. Söi jotain lääkkeitä siihen. Auton avaimia kerran etsi ja meni ihan raiteiltaan. Huusi, itki, valitti ja voivotteli. Jokainen sano sillon, että kato se laukkus läpi. Väitti kiven kovaan, että ei ne siellä nyt voi olla. Tadaa, löysi ne sieltä laukustaan lopulta.

Oli myöskin jotain aave näkyjä nähny joskus ja kertoili niistä, että ihan oikeesti oli nähny ja oli hieman pelottanu.

Nykynen anoppi on ihana ihminen ja pidän hyvin paljon hänestä .

 

["vieras"]

Anoppini mielestä:
- Olen pilannut lapsen pitämällä lasta liikaa sylissä.
- tukehdutan lapsen imettämällä. Imettäminen on muutenkin luonnotonta.
- aivan kaameta oli kun poikansa vaihtaa vaippoja.
- vielä hirveämpää on, kun isä ja lapsi jäävät kahden kesken. Ei miehet yleensä tahdo olla lasten kanssa. Luonnotonta sekin.
- Osti pilttiä, koska parsakaali ja kesäkurpitsa on liian eksoottista ruokaa lapselle.
- ylipäätänsä mä en osaa mitään ruokaa laittaa.
- Tyttölapsi ei saa leikkiä muilla kuin nukella, jonka hän on ostanut.
- Tytöt ei saa murista tai pitää muutakaan meteliä leikkiessä.
- Tyttöt ei saa sotke leluilla, tyttöt ei saa haluta seistä, kävellä, juosta. Ei mitään muuta kuin istua ja leikkiä nuken kanssa, hiljaa!
Ja voin sanoa, että jokainen vierailu päätyy lapsen itkuun, koska anoppi kyllä tekee omat mielipiteensä selväksi, vaikka viemällä lapsen muut lelut, jos ei nukke muuten kelpaa.

 

[Ms_Cooper]

Taidan itse olla sen verran onnellisessa asemassa, että tulen anoppini kanssa hyvin toimeen. Anoppi pitää jopa meikäläisen puolia, kun tietää poikansa olevan välillä vähän hankala ja perineen isältään tiettyjä luonteen ominaisuuksia. Sanoo sitten mun miehelle asiat suoraan kun tietää, että jos mä sanoisin niin siitä tulis kotona riitaa.
Lisäks anoppi juttelee kaikista vaikeistakin asioista ja tuntuu et aidosti tykkää meikäläisestä verrattuna muihin miniöihin (yht 3 kpl).

 

[epäluotettavuus]

Lapsena hän on jänyt vaille rakkautta ja huomiota ja saanut huonon lapsuuden. Ei pysty nyt pyyteettömästi rakastaa ketään vaan haluaisi olla keskipiste ja huomion kohde. Ei ole luotettava ihminen, eli on oppinut valehtelemaan ehkä lapsuuden kokemusten myötä.

 

[Minuli]

[QUOTE="vieras";28234988]On munkin vanhempien luona syöttötuoli, varavaunut, 2 matkasänkyä, kylpyamme, iso kasa leluja, on korvakuumemittaria, itkuhälytintä jne. Ollaan paljon mun vanhempien luona käymässä ja aika usein yötäkin. Lapset 5kk, 2v ja 4v ei kuitenkaan koskaan ole ollut ilman minua yötä vanhemmillani. Miehen kotona on vain muutama lelu lapsille eikä muita lastentarvikejuttuja vaikka sielläkin vieraillaan monta kertaa kuukaudessa.[/QUOTE]

Joo niin on meidänkin mummoloissa syöttötuolit, ammeet, sängyt ja paljon leluja. Toisessa mummolassa on rattaatkin. Tosin mä oon ne sinne ehdottanut hankittavaksi, että siinä suhteessa anoppi ja mun äiti ovat syyttömiä

 

[Minuli]

Mulla on ap:n kertoman kaltainen anoppi, tosin ei flunssaisena kyllä meitä sinne pyydä kylään mutta muuten. Mutta mun mielestä hän on aivan huippu! Ja ihanaa, kun sinne menee, saa lykätä tosiaan lapsen heille tai jättää hoitoon ja nauttia itse siitä että saa ees hetken olla ja hengähtää rauhassa, käydään rauhassa saunassa, kävelyllä yms miehen kanssa kahdestaan, on se vaan kamalaa
Mullekin tuli mieleen, että oletko ap vasta synnyttänyt esikoisesi?

Ja lisätäkseni vielä.. Kaikki asiat ei oo ihan mukaviakaan juttuja aina(niinkuin ei missään ihmissuhteessa), mutta mä en jaksa ottaa herneitä nenään heti kaikesta, korvasta sisään ja toisesta ulos turhat höpinät. Eri asia jos olis kyse jostain vakavammasta, mitä tässäkin ketjussa on monella ollut, rennommin ottaen elämä on paljon helpompaa ja ei tarvitse riidellä

 

[Aatamin akka]

Olisipa kiva tietää, että mikä näiden "anoppi on ilkeä ja haluaa hoitaa lastani"-kommenttien kirjoittajien mielipide olisi jos anoppi ei hoitaisi lapsia ollenkaan. Lapsella ei voi olla liikaa rakastavia läheisiä aikuisia jotka vielä haluavat viettää aikaa hänen kanssaan.
Mutta mulla onkin ihanat anopit, sekä ex että nykyinen.

 

["vieras"]

Luulin ihan tosissaan lukevani jotain oikeita syitä.

Tuon flunssan tajua, mutta ehkä anteeksi annettavissa kun tietää miten innokkaita isovanhempia ovat ja tohinoissaan eivät sitten maininneet asiasta. Melko harmitonta..
Tulee vähän sama fiilis kuin ihmisistä, joilla on niin rankkaa kun on liikaa rahaa ym. Eräs masentui kun on liian täydellistä elämä. Mut kaik on suhteellista.
Kun ei omaa ihania isovanhempia joista hoitoapua saisi niin ei osaa nähdä miten vaikea tuollainen innokas anoppi on. Varmaan olis rahaakin tunkemassa lapsenlapsiin ja se vasta hirveää olisikin!

 

[tintta iita]

välimatkaa paljon, onneksi. lapset ei tiiä että ovat ees olemassa, miehen vanhemmat kyllä tietää että lapsia on mutta välit menny joten sielläpä kärvistelevät. yritävät kovasti tehä uuestaan itteänsä tykö mutta ehei onnistu. en ole valmis unohtaan ja antamaan anteeksi. lapsilla on isovanhemmat ja lisäksi vara mummo ja pappa jotka haluavat olla aijosti lasten elämässä