Tästä ei tule mitään, mistä löytyy uloskäynti???

[vieras]

En voi tälle mitään, mutta toivon itselleni aivan jotain muuta kuin jo olen saanut. Ahdistaa, tuntuu kuin rinnassa puristaisi joku. Ajattelen koko ajan sitä mitä voisi olla jos ja jos ja.... Nautin hetkittäin elämästä, mutta tiedän itsekin että se on vain pintapuolista kulissia. Tuntuu kuin koko tämänhetkinen elämä olisi pelkkää teatteria ja sen lopun odottamista tai Exit oven etsimistä. En ole masentunut, olen vain lopen kyllästynyt.

Kiitos.

 

[Piika-äiti]

Arjen ja tavallisuuden sietokykyä ei koskaan ole liikaa. Ainoa millä tilannetta voi ehkä helpottaa on vaikea ja hankala juttu, nimittäin oman arkeen asennoitumisen muuttaminen.

Se on sen verran työlästä, ettei siihen tule alettua kuin pakon edessä, ja jotkut eivät ala edes silloin, vaan tapetoivat tyhjyytensä ja tylsyytensä viinalla, ostamisella, kaksoiselämällä tai ties millä tuhoavalla.

Ikävää, ettei siihen auta edes "kesytä arki ystäväksesi" tyyliset sloganit.

 

[vieras]

Nautin työstäni ja sen tuomasta arki rutiineista, mutta että kaikki ei ole kohdallaan. Miehen ja minun yhteinen aika on todella kortilla, sekin vaikuttaa tähän. Näyttää että tiemme erkanevat koko ajan. En tiedä.. Sietokyky on kyllä aika finaalissa.