tästä tulee varmaan tappelu, mutta sohaisen silti murkkupesää...

["ihmettelijä"]

ja korostan nyt heti alkuunsa, että mä en kuvittele olevani mitenkään parempi kun kukaan muu tässä maailmassa tai mikään vuoden äiti / kasvattaja, mutta katsotaan jos tästä sais ihan keskustelun eikä tappelua...

kävin kaverini kanssa eilen keskustelun lapsen pesemisestä, kynsienleikkuusta, hiustenleikkuusta yms. (ja tässä vaiheessa mainitsen että itselläni yksi eskari-ikäinen lapsi).

Tän mun kaverin lapsi huutaa suihkussa kun päätä vietäis, se on sille ihan kamala paikka. Se ei anna leikata kynsiään eikä hiuksiaan ja näistä asioista saa tapella ihan tosissaan kun ne on toiselle ihan maailmanloppuja joka kerta.

Ja mun kysymys kuuluukin: Miten tollaset yksinkertaiset itsestäänselvyydet voi olla niin kauhun paikkoja? Mistä se johtuu et jotkut lapset pelkää kuollakseen tai ei muuten anna tehdä ko.toimenpiteitä?

Kun mä en oikeesti ymmärrä. Musta ne on itsestäänselvyyksiä ja meillä ei lapsi niitä ole koskaan kyseenalaistanut (liekö mulla käynyt tuuri vai onko vaikuttanut se mun asenne etten oo tehny noista jutuista mitään numeroa?)

Toivottavasti tähän tulis ees muutamia kommentteja

 

["vieras"]

Jotkut lapset vaan on erilaisia ja jotkut toiset toisenlaisia.

 

["eee"]

Mä inhosin pienenä suihkussa käymistä siksi, kun en tykännyt kun vettä meni silmiin. En vielä aikuisenakaan tykkää siitä, enkä esim. osaa juurikaan sukeltaa tms.

Ehkä lapsille on myös voinut tulla "traumoja", jos on joskus mennyt shampoota silmiin ja kirvellyt tms?

 

["ihmettelijä"]

[QUOTE="vieras";23211337]Jotkut lapset vaan on erilaisia ja jotkut toiset toisenlaisia.[/QUOTE]

joooooo, sen nyt tajuaa jokainen, mutta sitä mä tässä haenkin, että onko se synnynnäistä vai vaikuttaako vanhemman käytös vai tarviiko taustalla olla joku traumaattinen kokemus et onkin vahingossa lipsahtanu kynsisakset sormenpäähän tai jotain.....

 

["stt"]

Vaikea nyt keskustella tästä yhtään mitään, kun ei tiedä, minkä ikäisestä lapsesta kyse. Jos on joku 2 vuotias, niin joillain nyt vain on inhoja/kauhuja tuollaisia kohtaan. Jos kyse on jostain murrosikäisestä, niin suosittelisin perheelle terapiaa.

 

[Sydän]

Oma lapseni inhoaa hiusten pesua. Syytä en tiedä, mutta ne pestään silti, mutta hieman "hellemmin" kuin omani pesen

Ja kuulostaa varmaan hurjalta, mutta itse pelkään pimeää! Vaikka sitä ei tarvitse pelätä ja jollekin se on itsestäänselvyys ettei pimeää pelätä

Niin me olemme erilaisia - ja erilaisuus on rikkaus!

 

["Pomm"]

Meitä on moneen junaan, sanon tämän taas kerran, ollan yksilöitä ja opetellaan asioita omaan tahtiin.

Esikoisen kanssa ei ole ollut ikinä ongelmaa hiustenpesussa, mutta kuopus....... kauhea älämölö jos meni vettä lähellekkään korvia. Ei mitään korvatulehdus juttuja takan tai muuta, mutta se vain tuntui hänestä kauheelta.

nyt on jo koululainen ja suhtautuu hiustenpesuun ihan erilailla, ei arastele korvia.

 

["poi"]

Mun neljästä lapsesta yksi oli pienenä sellanen kanssa et huusi kuin päätä olis leikattu just hiustenpesulla, kynsien leikkaamisen kanssa yms. enpä osaa sanoo syyksi muutaku temperamentti koska kaikki kolme muuta on ollu ihan erilaisia

 

[sama homma]

Juu en tiedä miksi joillekin lapsille tietyt arkiset toiminnot ovat hankalia. Onko niin ettei rutiineja ole? Tai, että ko. tilanteissa joskus sattunut jokin haaveri? Meillä 5v antaa puhdistaa korvat, leikata kynnet, ottaa lääkkeet tarvittaessa jne. Eikä ole tarvinnut taistella näistä, vaikka monesta muusta vähäpätöisestäkin asiasta on : )

 

[jadal]

voi olla ihan synnynnäistä. Mun keskimmäinen pelkäsi kylpemistä kuollakseen siihen asti, kunnes oppi istumaan. Pelkäsi silloin, ja pelkää edelleen veden osumista silmiin, joten pään alueen kastelu aiheutti aikaisemmin järjettömän, hysteerisen huudon.
Nyt kun ikää on 3.5v, antaa pestä hiukset ilman huutoa, mutta pitää visusti huolehtia siitä, ettei silmiin mene pisaraakaan.

 

[persvakoonasana]

Minun kolmevuotiaani inhoaa hampaiden pesua. Hampaat on pesty joka aamu ja ilta ihan siitä alkaen kun eka hammas puhkesi. Siltikään ei pidä siitä ja lähes joka kerta elämöi, kun homma on pakko suorittaa. En minä itsekään rakasta kaikkia välttämättömiä rutiineja (inhoan mm. hiusten föönausta ja kynsien viilaamista), mutta aikuisena ja ei-uhmaikäisenä osaan olla mekkaloimatta niitä suorittaessa.

 

["hoppu"]

Kyllä siihen vaikuttaa lapsen temperamettikin ja vanhemman käytös voi vahvistaa käytösmallia suuntaan tai toiseen.

Meillä 2v kaksoset (tyttö ja poika). Toine tuo monta kertaa päivässä kamman ja haluaa hiuksia harjattavan, toinen kammatessa käyttäytyy kuin koko päänahkaa oltas repimässä irti. Toinen rakastaa suihkussa olemista ja koko pään kastelua. Toinen suostuu kylpemään ammeessa ja missään nimessä ei saa vettä mennä päähän (väkisin tarvii kasvot ja hiukset pestä, jos puhtaaksi haluan).
Ja olen melkoisen varma, että molemmat ovat saaneet saman kasvatuksen. Ei edes mallioppiminen selitä kaikkea.

 

["vieras"]

Meillä esikoinen inhosi kylvettämistä ja suihkua heti syntymästään asti. Huusi koko pesun ajan kuin kaulaa olisi katkaistu. Hiusten pesu myöhemmin oli yhtä tuskaa, keksittiin vaikka mitä jippoja jotta saatiin lapsi edes kerran kahteen viikkoon pesulle. Eikä hänelle koskaan ollut tapahtunut yhtään mitään, ei oltu lipsautettu vahingossa veden alle tmv. Nyt on jo 12-v ja käy suihkussa melkein päivittäin

Kuopus taas ei koskaan välittänyt moisista mitään. Hyvin sai pestä ja kylvettää ja suihkuttaa. Eli ilmeisesti tuo johtuu vaan luonne-eroista.

 

[pelkoja...]

jotkut pelkää suihkua, jotkut jotakin muuta. En tiedä miten ollaan oma onnistuttu kasvattamaan niin ettei ole mitään pelkoja kuten ei teilläkään (luonne ratkaisee) tai sitten uhmaa, meilläkin uhmataan joskus suihkuun menosta, pukemisesta, ruuan syömisestä ja kaikista muistakin normaaleista asioista. On varmaan tosi raskasta jos joku päivittäinen asia kuten peseytyminen on aina itkemistä :/

 

[nnnn]

No sen ny ainakin totean että ko. asiat ei oo kasvatuskysymyksiä. Eli se että jonkun lapsi ei huuda kun ko. toimia tehdään niin se ei tarkoita et sen lapsen vanhemmat on parempia kasvattajia kuin sen joka huutaa.

Lapset on erilaisia. Toiset pelkää helpommin kuin toiset. Lapselle on saattanu tapahtua jotain josta on jääny trauma (esim tukanpesun yhteydessä, tai kynsiä leikates esim jos on vahingos leikattu nii et on sattunu tms). Syitä voi olla monia. Itselläni on 3 lasta. 2 kohdalla ei oo mitään vaikeuksia mutta yksi pelkää tukanpesua kuin kuolemaa. Joka kerta se pitää tehdä huudon kanssa. En tiedä miksi, hänelle ei oo ikinä sattunu mitään sellaista et olis sen takia alkanu pelkäämään. HÄn nyt vaan pelkää sitä tukanpesua yli kaiken eikä oo päässy siitä yli. Ja kaikille 3 meillä se on kuitenki itsestäänselvyys että se tukka pestään säännöllisesti. Silti hän pelkää.Mun mielestä tuo sun kysymyksen asettelu on jotenki vähä hassu, ihan kuin kuvittelisit tämän asian olevan kasvatuskysymys.

 

["woody"]

Jos on aistiyliherkkyyksiä, vaikuttaapi paljon just noihin.

 

[persvakoonasana]

Juu en tiedä miksi joillekin lapsille tietyt arkiset toiminnot ovat hankalia. Onko niin ettei rutiineja ole? Tai, että ko. tilanteissa joskus sattunut jokin haaveri? Meillä 5v antaa puhdistaa korvat, leikata kynnet, ottaa lääkkeet tarvittaessa jne. Eikä ole tarvinnut taistella näistä, vaikka monesta muusta vähäpätöisestäkin asiasta on : )

No meillä ei ainakaan ole hampaita pestessä sattunut mitään, hampaat ovat ehjät eikä ientulehdusta ole. Hammasharja on pehmeä ja hampaat pestään hellävaraisesti. Siltikin lapsi nostaa usein äläkän kun pitää pestä hampaat. Sinun mainitsemasi puuhat ovat aina sujuneet hyvin ja rutiinit ovat olleet selkeät ihan pienestä pitäen.

Luulen, että hampaiden pesu illalla ärsyttää lasta, koska se on merkki nukkumaan menosta --> haluaa pitkittää iltaa ja aamulla on vielä uniäreä ja pitää siksi temppuilla. Syyt ns. rutiinihommien inhoamiseen voivat olla varmaan aika monenlaisia.

 

[ejk]

Lapset on erilaisia. Joku pelkää pimeää, joku pelkää Muumien mörköä, jollekin suurin pelko on mainoksen pesuaine joka RÄJÄYTTÄÄ lian pois ( "äiti, räjähtääkö meidän koti ?" ) . Niihin ei tarvita mitään traumoja, huonoa kasvatusta tai rutiinien puutetta.

Minun esikoisellani oli vaihe, kun hiustenpesu ja muu kuulosti kuin olisi sikaa tapettu suihkussa. Sitä kesti aikansa. Ja ohi se meni. Nyt jo itsekin muistelee huvittuneena sitä huutoaan.

Ihmettelen eneiten, että joku oikeasti ei ymmärrä näin itsestäänselvää asiaa, että ihan puhtaasti nämä asiat tosiaan johtuu vain lasten erilaisuudesta. Tai sitten se ymmärretään, mutta silti halutaan vähän "Ihmetellä hyvällä" ja miettiä onko vanhemmissa syy, koska itse ei ole moiseen törmännyt ja oma lapsi käyttäytyy ja niin poispäin.

 

[Kaiutin]

NO meillä myös perusasiat hoidetaan itsestäänselvyyksinä, ilman mitään mutinoita. Jos lapset on kasvatettu honosti tai jätetty kkonaan kasvattamatta lopputulema on helposti se, että rajattomuus aiheuttaa äärikäyttäytymistä: sekoillaa, protestoidaan ja käytetään ikäviä keinoja viestin perillesaamiseksi. ja kun säännöksi muodostuu, että huutamalla pystyy velvollisuuksista tai perusasioista luistamaan, totta kai lapsi jatkaa huutamista vastakin. Eli vanhemmille peili käteen. Kyllä ns. hankalankin lapsen saa pesulle ilman riitaa. Ei se lapsen persoonasta ole kiinni. Joskus tietysti ylilyöntejä sattuu, ja useammin ehkä ulospäinsuuntautuneesti lapsille, joilla on voimakas temperamentti.

 

[traumaaa]

En tietenkään tiedä tilannetta ja minkälainen huuto ja itku alkaa, mutta..

Vanhemmat on kertonut mulle, että oon oon alkanut huutaa ja potkii ja kaikkee mahollista kun on yritetty pestä ja sitten on ollut pakko antaa mun ite pestä. No, vanhemmat ei tiedä, mutta todennäköisesti mua on alettu hyväksikäyttää 2-3 vuotiaana, toki tarkkoja muistikuvia mulla ei ole, mutta esim terapiassa on todettu, että tietyt persoonallisuudenjutut mitä mulla on, kehittyy just tuon ikäisenä ja mulla ne on vähän menny vinksalleen.

 

[tt]

Minä tiedän parikin lasta, jotka pelkäävät suihkua kuin ruttoa. Syy on ihan niin yksinkertainen, että heillä on mennyt vettä korviin suihkussa/kylpiessä korvatulehduksen aikana ja se on aiheuttanut kipua. Vaikka se olisi tapahtunut miten pienenä lapsi muistaa sen todella pitkään.

 

[Minerva McGarmiwa]

Tirpan kans tukan pesu oli just tollasta huutoa ihan viime kesään asti, sit vihdoinkin tajus kuunnella sen verran et tajus kans toimia ohjeiden mukaan (eli pitää silmät kiinni jne).
Kynsien leikkuun kans pelleily loppu siihen kun kerran jouduttiin liimauttamaan sormenpää, sen jälkeen on istunut hyvin nätisti ja venkoilematta. Ehkä vähän karu opetus mut kai se pitää sit vaikeemman kautta joskus mennä (tai meillä aika usein)

 

["vieras"]

Aistiyliherkkyydet saattavat tosiaan vaikuttaa noihin asioihin. Mulla on diagnosoitu ADHD ja muistan lapsuudestani ainaiset tappelut vaatteisiin ja suihkussa käymisiin liittyen, samoin tukan kampaaminen oli ylivoimaista.
Onneksi meillä oli kylpyamme, siellä suostuin käymään pesulla kun äiti laittoi sinne lämmintä vettä, mutta suihkua vihasin jostakin syystä.
Vaatteista hyväksyin vain jotkut harvat, mikään ei saanut kiristää eikä olla karhea, eikä puseroissa saanut olla korkeita kauluksia, eikä niitten hihoissa saanut olla resoreja jne jne.

 

[ejk]

NO meillä myös perusasiat hoidetaan itsestäänselvyyksinä, ilman mitään mutinoita. Jos lapset on kasvatettu honosti tai jätetty kkonaan kasvattamatta lopputulema on helposti se, että rajattomuus aiheuttaa äärikäyttäytymistä: sekoillaa, protestoidaan ja käytetään ikäviä keinoja viestin perillesaamiseksi. ja kun säännöksi muodostuu, että huutamalla pystyy velvollisuuksista tai perusasioista luistamaan, totta kai lapsi jatkaa huutamista vastakin. Eli vanhemmille peili käteen. Kyllä ns. hankalankin lapsen saa pesulle ilman riitaa. Ei se lapsen persoonasta ole kiinni. Joskus tietysti ylilyöntejä sattuu, ja useammin ehkä ulospäinsuuntautuneesti lapsille, joilla on voimakas temperamentti.

Kuinkas moni on esimerkiksi tässä ketjussa kertonut, että se huutaminen on antanut lapsen päästä siitä ikävästä tilanteesta luistamaan ? Kyllä ne lapset pestään niissäkin perheissä joissa ne huutaa kuin pistetyt siat - mieluisaahan se ei ole kellekään, mutta minkäs teet.

Huomauttaisin myös ,että lapsen ei tarvitse olla mainitsemasi kaltainen "ns.hankala lapsi" vaikka tukanpesu olisi hälle se punainen vaate.

 

[Pesky Pixie]

No enpä tiedä miksi niin on. On hiukan yksinkertaista kuvitella, että lapsi ko. tilanteissa huutaisi vasta jos jotain pahaa on tapahtunut. Meillä molemmat lapset, etenkin esikoinen, huusi yksivuotiaasta n. 4,5-vuotiaaksi kuin tapettuna aina kun hiuksia pestiin. Kyse oli varmaankin siitä, että pelkäsi/inhosi sitä, kun vettä meni kasvoille tai silmiin. Vasta nyt on helpottanut. Samanlainen oli kuopus. Nyt, lähes 4-vuotiaana se ei enää pistä huutamaan, mutta on edelleen hankalaa. Samanlainen oli myös kummityttöni, kerran kun olin kylässä, kuulosti lähinnä siltä kuin lapsen kurkkua olisi leikattu auki vaikka tukkaa pestiin. Se meni ohi. Kyse ei ole siitä, että ko. lapsien kohdalla mitään pahaa olisi tapahtunut tai että aikuinen olisi siitä tehnyt numeroa tai ei olisi pitänyt asiaa itsestäänselvyytenä. Sulla on vaan ap sattunut lapsi, jolle asia ei ole ongelma. Pitäiskö mun nyt tehdä aloitus, jossa ihmettelen, että mikä ihme se uhmaikä on, mitä on itkupotkuraivarit, ja eikö nää äidit nyt vaan osaa asiaansa koska mun lapset ei satu sellaisia kohtauksia harrastamaan.

Lisäyksenä on sanottava, että meillä huutaminen suihkussa ei kuitenkaan ole koskaan vaikuttanut siihen, että pestäänkö se tukka vai ei. Huutamalla sieltä ei ole pois päässyt. Siksi oletan, että kyse ei myöskään ole normaalista kiukuttelusta tai uhmasta vaan aidosta pelosta/inhon tms. tunteesta. Kynsienleikkuu ei koskaan aiheuttanut ongelmia, hiustenharjaamisessa hiukan kitistään, mutta ainoastaan jos siellä on takkuja, ja niiden auki harjaaminen selvästi aiheuttaa kipua.