Tästähän tämä synnytyspelko sitten nousi äärimmilleen, en tiedä miten tästä yli pääsee??

[tokan odottaja]

Soittelin osastolle hetki sitten ja kyselin, että milloin voi tulla?

Kätilö sanoi, että nyt on osastolla niin ruuhkaista, että jos vointi on ihan hyvä, pitää vielä odotella kotona. Ei voi tulla käynnistykseen, jos ei ole osastolla petipaikkaa ja jos synnytysaleissakin on ruuhkaa. Mutta hän sanoi, että tämä suma kyllä lähtee hyvin äkkiäkin purkautumaan.

Kyllä nyt pelottaa, että taatusti kerta synnytyssaleissa on noin ruuhkaa ja kiireistä, ei taatusti kätilöillä ole aikaa synnytyspelosta kärsivää kuunnella tarpeeksi. Eikä taatusti niitä toiveita oteta huomioon mitä synnytytapasuunnitelmaan on kirjattu eli mm; toivon sektioon pikaista joutumista, jos ei synnytys vain lähde etenemään.

Pelkään, että minut joku kärttyinen kätilö vain pakottaa synnyttämään alateitse, että seuraava synnyttäjä pääsee saliin ja tuosta saan vain entistä suuremman trauman synnyttämistä kohtaan. Koska eka syntyi sektiolla, niin siksi pelkään todella hirveästi alatiesynnytykseen joutumista.

En tiedä miten saan tämän päivän menemään, kun olotila on jo tämmöinen heti aamusta. Kun eilen jo tein kaikki pakolliset hommatkin kuntoon, ihan tätä päivää varten. Nyt ei ole sitten mitään muuta kuin olla ja vain - miettiä ja pelätä tulevaa koitosta.

 

["jojo"]

Voi harmi, etten saa lähetettyä sulle yhtään rohkeutta. Jos pystyt rauhoittumaan, synnytys sujuu helpommin. Onnea vauvasta, ajattele pientä tuhisevaa kääröä ja silittele vatsaa, kohta pääsette tervehtimään toisianne.

:hug:

 

["vieras"]

Et voi muuta kuin päästää irti peloista ja halustasi ohjailla miten synnytys menee. Alatiesynnytys on täysin normaali tapahtuma, riskit siinä ovat paljon pienemmät kuin sektiossa. Joten nyt vaan hengittelet kotona ja käyt kävelyllä. Et pysty vaikuttamaan asiaan mitenkään. Yleensä jo esikoisen saadessa oppii, että synnytys ei tule sujumaan juuri niin kuin itse haluaisit.

 

[chef]

Huomaan, että sinua jännittää, koska ajatuksesi ovat ainakin osittain epärealistiset.

Pelkäät, että kärttyinen kätilö pakottaa sinut synnyttämään alateitse, jotta seuraava synnyttäjä pääsisi saliin...synnytystä ei oikein pysty nopeuttamaan millään monstilla, joten jos kätilö haluaisi vain äkkiä seuraavan synnyttäjän saliin, hän nimenomaan lähettää sinut leikkuriin, jotta tuo synnytyssali vapautuu seuraavalle käyttäjälle.

Mä itse olen synnyttänyt 3 lasta alakautta ja viimeisin synnytys kesti 18 tuntia. Mä vähän veikkaan, että ennemmin kätilö olisi mulle sitä sektiota suositellut, jos olisin synnytystä kovasti pelännyt ja ruuhka olisi ollut suuri, kuin pitänyt yhtä huonetta mulle varattuna lähes vuorokauden, koska synnytys eteni hiiiiitaaaaaastiiiii.

Tsemppiä!

 

[alkuperäinen]

jojo, kun sehän tässä onkin. En ole ennen alateitse synnyttänyt, niin siksi pelkään sitä aivan mielettömästi. Ja kerta ekanki hakureissu meni pöperiksi, pelkään, kun kunnon kivut alkavat, niin minulle iskee kunnon pelkotila päälle - eikä homma mene yhtään minnekään.

vieras, tuo arvaamattomuus miten synnytys menee, on minusta ahdistava ja pelottava. Pelkään, että mahd. alatiesynnytyksessä käy niin, että esim; jos pieni ei vaikka mahdukaan ulos ja siitä se paniikki vasta tuleekin tai jos tunnen repeäväni oikein pahasti + tuosta sitten jää pysyvät vauriot - kyllä se veisi elämänhalua rutkasti pois.

chef, todellakin toivon, että pääsisin sektioon ja sitä yritin myös lekurilta viime viikolla kysyä. Mutta hän oli sitä mieltä, että toinen sektio ei ole hyvä juttu - tulee vain turhaa arpikudosta kohtulihakseen. Joten parempi tapa on hänestä tämä ballong-käynnistäminen + alatiesynnytys.

 

[Tír na nÓg]

Eikös se sun aiempi synnytys mennyt pieleen väärän tarjonnan vuoksi? Josko saisit nyt heidät tsekkaamaan että vauva on tulossa oikein päin ja siitä saisit rohkaisua että synnytyksellä olisi edellytykset edetä normaalisti?

Mulle sektion jälkeen sanottiin etteivät ala käynnistämään lääkkeellisesti jos menee yli, tivasin aika tarkkaan mitkä on ne "vaaranpaikat" mitkä lisää riskiä tai johdattaa suoraan toiseen sektioon (mä taas en halunnut toista sektiota ja se pelotti).

 

[alkuperäinen]

Tir, itsellä taas on viikot nyt tasan 39 ja lekuri sanoi viime viikolla, että nyt on ihanteellisin aika käynnistää synnytys, että jos tästä menee yli, niin se on sitten se ja sama meneekö vaikka yliajallekin asti. Siis ajatellen vauvan painoa. Viime viikolla painoarvio oli sen 3,5kg eli onneksi kauhean iso. Että ei kai pieni tässä viikossa ole liiaksi painoansa kasvattanut.

Mitkä sitten ovat "vaaranpaikkoja" mitkä lisää riskiä tai johdattaa suoraan toiseen sektioon? Muistatko niitä vielä?

 

["jojo"]

Ehdit vielä miettiä, mikä sua synnytyksessä pelottaa eniten ja miettiä, mitä sanot, jos tilanne osuu kohdalle. Kätilöllä on kyllä korvat ja voit ilmaista toiveitasi ihan kasvotusten. Minä kerroin miehelle etukäteen, mitä halusin häneltä, eli vannotin häntä pitämään puoliani, jos hän huomaa minun olevan oikeasti kivuissani, mutta minua tuntematon kätilö ei hoksaa sitä.

Salissa kerroin melkein heti ovella, että minä pelkään eniten repeämiskipua ja pyysin laittamaan välilihaan paikallispuudutteen ennen h-hetkeä. Samalla mainitsin, että haluan sen heti myös, jos näyttää siltä, että pitää tehdä episiotomia, sillä olin kuullut kauhujuttuja epparin leikkuusta ilman puudutusta. Kätilö kertoi, että ilman muuta ensin puudutetaan. Asia selvä, mulle tuli levollinen olo. Lopulta en edes revennyt, keskityin tsemppaamaan itseäni tyyneksi ja yritin unohtaa, mitä alapäässä tapahtuu. Usko itseesi, sinäkin voit rentouttaa itseäsi. vanha niksi on rentouttaa leuka, kroppa rentoutuu samalla.

Tokassa synnytyksessä pyysin taas välilihan puudutetta, mutta vauva saapui niin vauhdilla, että kätilö ehti vain vetää lääkkeen ruiskuun, mutta ei enää ehtinyt pistää sitä minuun. Silloinkin minua rauhoitti, että kätilö oli ainakin yrittänyt noudattaa toiveitani. Sekin synnytys meni repeämittä, vaikka oli ohitse hetkessä.

Laita pelkojasi vaikka paperille ja mieti, miten tilanteista sitten oikeasti selvittäisiin. Kirjoita ratkaisut positiivisesti, äläkä mitään worst-case-scenario -juttuja.

 

["vieras"]

Jos pelko on noin ahdistavaa, kai olet käynyt hakemassa apua synnytyspelkoon ennen synnytystä?
Nyt on hieman liian myöhäistä miettiä ja pohtia, synnytys lähellä, etkä voi sille mitään.
Jokaiselle ensisynnyttäjälle synnytys on arvaamaton, ja se pelko että lapsi ei mahdu ulos, on normaalia. Silti sitä joutuu ponnistusvaiheessa ponnistamaan lapsen ulos. Kyllä ne kätilöt sua auttaa. Repeämille ei voi yhtään mitään, kaiken lisäksi ne parantuvat nopeammin kuin välilihan leikkaus, eli älä huolehdi!
Hengitys on ehkä ainoa apu, mitä voit synnytyksessä käyttää, ettei ajatukset ja pelot saa valtaa. Kai sulla on joku tukihenkilö tulossa synnytykseen, jokak voisi muistuttaa sua hengittämään? Vaikuttaa vähän siltä, että tarvisit sitä. Mies ei ole aina se paras tukihenkilö, kun hän voi mennä lukkoon kun näkee ettei pysty auttamaan mitään.
Mutta nyt siis:keskity olennaiseen; siihen että olet kohta saamassa vauvan. Synnyttäminen ei ole kenellekään helppoa, ja kukaan ei pysty sitä ohjailemaan. Se on yksi hieno opetus äidiksi tulemisessa, että oppii jo synnytyksessä, että kaikki ei ole sinun käsissäsi. Luota elämään, luota maailmaan. Kyllä se vauva sieltä ulos tulee. En tiedä yhtäkään vauvaa, joka ei olisi tullut

 

["lissu"]

Joko sieltä soiteltu että voit mennä ?Missä päin Suomea synnytät? Soita vaikka ystävä kahville tai käyppä keskustassa kahvilla ja vielä ostamassa vaikka vauvalle joku kiva vaate niin saat ajatukset muualle. Jos vielä mielessä jotain mitä haluat kätilöiden tietävän kirjaa nyt ylös neuvolakorttiin ja menessä vielä sano asioista jotka tärkeitä. Onko mies tulossa mukaan? Tukihenkilö? Juuri tuollaisissa tilanteissa kannattaisi käyttää Doulaa apuna, häneltä saat tukea ennen synnytystä, sen aikana, jälkeen. On läsnä halutessasi koko ajan ja tietää asioista ja osaa kertoa toiveitasi ja varmistaa että niitä kuullaan. Uskon että kaikki menee hyvin, ei ole tiedossa mitään syytä miksi synnytys alakautta ei nyt voisi onnistua muuten sinulle olisi tehty sektio suunitellusti. Supistukset tekevät kipeää, mutta tehokkaita lääkkeitä on kun ne otetaan oikeassa kohtaa. Ja kyllähän supistusten kuuluukin tuntua. Eikö? Ballongi käynnistys on aika iisi juttu ja selviät kyllä! Jännitys kuuluu asiaan, mutta koita ottaa iloinen ja avoin mieli! Ethän tiedä mitä elämässä tapahtuu vuoden kuluttuakaan? Saat vauvasi pian syliin! Tsemppiä!

 

[Tír na nÓg]

Tir, itsellä taas on viikot nyt tasan 39 ja lekuri sanoi viime viikolla, että nyt on ihanteellisin aika käynnistää synnytys, että jos tästä menee yli, niin se on sitten se ja sama meneekö vaikka yliajallekin asti. Siis ajatellen vauvan painoa. Viime viikolla painoarvio oli sen 3,5kg eli onneksi kauhean iso. Että ei kai pieni tässä viikossa ole liiaksi painoansa kasvattanut.

Mitkä sitten ovat "vaaranpaikkoja" mitkä lisää riskiä tai johdattaa suoraan toiseen sektioon? Muistatko niitä vielä?

Väärä tarjonta (mulla ekassa perätila ja suunniteltu sektio), lapsi oliki rv36 tai 37 asti perätilassa. Synnytys ei käynnisty. Alkanut synnytys pysähtyy ja pitäisi jouduttaa lääkkein -> sektio, mä taas kyselin kivunlievitysten perään joiden kanssa voin liikkua ja mitkä niistä voivat vaikuttaa negatiivisesti imetyksen alkuun (ainakin petidiini vaikutti vauvaan jos lääkettä on liikaa elimistössä).

Noi nyt mitä muistan tähän hätään, vaikka vajaa tunti kuitenkin meni siihen kun kyselin lääkäriltä ties mitä.

 

[alkuperäinen]

jojo, olen näistä peloistani puhunut jo maaliskuussa lähisairaalan kätilölle. Mutta en kokenut tuosta keskustelusta olevan oikein hyötyä. Kätilö vain kertoi vaihe vaiheelta alatiesynnytyksestä ja kivunlievityksestä. Sanoi, että kivutonta synnytystä ei olekaan - no ylläri sen tiedän jo ekasta reisssusta ja sitten hän käski asennoitumaan niin, että synnytys on vain pieni osa elämästä tms. No onhan se tietysti noinkin, mutta kun olet siinä tuska-aallokossa, niin ei siinä voi ajatella mitään hyvää - tyyliin, että ei tämä ikuisuuksia kestä, vaikka se toki teoriassa niin meneekin.

vieras, katso ylempi kirjoitelmani. Olen myös toki lukenut sen uusimman synnytyspelko- kirjan ja hyvähän se oli. Mutta jotenkin ei sitä vain saa ajatuksia yhtä positiivisiksi mitä kirja opetti. Jotenkin vain ekan synnytyksestä jäi trauma päälle ja en ole sitä pystynyt tunnetasolle asti käsittelemään tässä tokan odotusaikana. Nyt sitten kun on tosi kyseessä ja lähellä, niin alkaa tämä hirvittävä pelko ja ahdistus väkisinkin vyöryä päälle. Koen, että en kohta hallitse itseäni ja tunteitani ja sen takia tämän tokan synnytys menee täysin pieleen. Toivoisin myös kovasti, että jos synnytys ei etene, niin pääsisi mahd. pian sektioon. En halua kärsiä valtavia tuskia ja kipuja. Koen myös, että minulla ei ole voimaa pusata vauvaa ulos alateitse. Mies ei tule nyt mukaan, menen yksinäni synnärille, onhan jonkun oltava lapsen kanssa täällä kotona. Mutta kyllähän siellä salissa aina silloin tällöin käy kätilö katsomassa tilannetta, enköhän pärjää - ainakin joten kuten.

Lissu, ei ole soiteltu vielä ja TAYSiin menen synnyttämään. Eilen käytiin vielä illalla kauppareissulla, joten ei ole tarvetta enää shoppailureissuille. Kai se menee tämä päivä sängyssä maatessa ja kirjoja lukiessa.

 

[soja]

täältäkin tsempit! viime hetken paniikkia ap:lla ilmassa. Kaikki menee varmasti ihan hyvin. ja hyvähän toi on jos eivät suotta ruuhkaan ottaneet sairaalaan murehtimaan, pääset sinne sitten kun on oikee aika.

itsellä takana 1 sektio ja 2 alatiesynnytystä ja kyllä se alatiesynnytys oli "kivempi", toivuin paljon nopeemmin siitä.

Kyllä siellä sinua kuunnellaan, ja tuetaan! ja toi idea kirjottaa asioita on hyvä, siinä ne itsellekin purkauttuu!

nyt odotan 4 lasta ja alatiesynnytys ensisijainen toive, mut jos ei onnistu, niin onneksi sit sektio mahdollisuus.

 

[soja]

ei synnytys voi "mennä pieleen"! tärkeintä on että saatte vauvan tavalla tai toisella maailmaan! jospa siinä olisi pelon yli kantava ajatus? itselleni ainakin on IHAN sama miten synnytys menee, ei sitä voi tietää etukäteen. kunhan vain saa lapsen turvallisesti maailmaan ja syliin!

 

[alkuperäinen]

soja, kyllähän itsekin tietysti yritän tsempata itseäni, että pakko tämä olisi vain alateitse saada ulos pusattua, vaikka koenkin, että ei minulla voimat välttämättä tuohon urakkaan riitä.

Koska jos minut leikattaisiin, niin ei minua välttämättä osastolla kukaan kerkeäisi auttamaan vauvan hoidossa ja tällä kertaa mieskään ei voi olla sairaalassa koko päivää. Ja ei lapsikaan osastolla viihdy kuin maksimissaan tunnin. Ei olisi hääviä puolikuntoisena alkaa vauvaa hoitamaan, jos koen, että ei edes sängystä tahtoisi ylös päästä.

 

["vieras"]

Voi rakas sua. Jos olisit lähellä, silittäisin ja halaisin varoen. Ja kuiskaisin, että se menee hyvin, luota vain. Itse sain pahan pelon ensimmäisestä synnytyksestä, joka päättyi hätäsektioon. Meillä on kuitenkin kolme lasta ja hyvin on mennyt. Pelkäsin, tärisin, itkin, panikoin. Ja selvisin.

:hug:

 

[soja]

ap, jos toivot että synnytys käynnistyisi ja etenisi, ehkä kannattaisi vaikka ulkoilla tms? ehkä pelkkä makailu ja odottelu ei ainakaan helpota asiaa eikä jännitystäsi?

 

[alkuperäinen]

Soja, pelkään synnytyksen siksi menevän normitavalla pieleen, että jos pahimmassa tuska-aallokossa saisinkin jonkun paniikkikohtauksen ja sitten olisikin jo pakko alkaa vauvaa ulos ponnistamaan. Koen, että kyllä keho muistaa, mitä se on tuntenut vuosia sitten.

 

[alkuperäinen]

soja, kun en vain jaksa liikkua minnekään tämän mahani kanssa. Viime lauantainakin kun olimme ulkoilemassa koko päivän, niin olin jo illasta aivan väsyksissä. Jotenkin vain lepääminen on parasta.

vieras, kiitti tsempeistä!! Niitä tarvitaan!!

 

[soja]

voi, kun et noin pelkäisi! halit täältäkin! ja varmasti kätilöt sut huomioi, kun yksin joudut olemaan! varmasti monikin synnyttyjä tuskissaan saa paniikkisia oireita, mutta minä ajattelen, että sekin on luonnon keino antaa meillä voimaa! Kyllä me naiset aikamoisiin ihmeisiin pystytään! Saisitko mitenkään jonkun mukaan edes osaksi aikaa synnytykseen? tai lapselle jonkun hoitajan vähäksi aikaa, että mies voisi olla edes välillä tukena? saisko Tampereella pikahälytyksellä doulan?

 

["vieras"]

Sektiota ei koskaan tehdä vain "huvikseen", eli vaikka toivot että jos synnytys ei etene niin pääsisit sektioon, sen ajatuksen voit nyt unohtaa. Normaali synnytys on kaikkein turvallisin lapsen kannalta, eikä päätöksiä tehdä äidin halujen kannalta, vaan turvallisuuden ja synnytyksen etenemisen kannalta. Jos kaikki etenee normaalisti, vaikkakin hitaasti, ei ole mitään syytä tehdä sektiota. Kipupelkoihin ei auta muu kuin kestää; tai ota kunnon kipulääkitys! Pyydä kaikki kipulääkitykset mitä voi saada, epiduraali voi viedä kivun pois miltei kokonaan, ainakin hetkeksi. Ja hei, se on painovoima joka työtnää lapsen ulos, et pelkästään sinä. Eli usko nyt että pystyt siihen ja mene luottavaisin mielin. Kätilöt kyllä huomaavat jos olet aivan paniikissa, ja auttavat sinua. RENTOUDU! Jos olet liian jännittynyt, synnytys voi kestää pidempään. Hengitä, mene kuumaan suihkuun, rauhoitu, HENGITÄ! Kyllä se siitä!

 

[sh]

Kun olet auki 8-10cm ja jos sulla ei kivunlievitystä ( vaikka uskon että haluat ja sulla se siinä kohtaa on) jokainen "skitsahtaa" ja olo vaikea. Tarvittessa voivat paniikkiin antaa lääkettä kuhan heille kerrot miltä sinusta tuntuu. Ponnistusvaiheeseen myös saatavilla lääkettä ettet tunne kipua ja tällöin ponnistaminen helpottuu huomattavasti. Kannattaa synnytyksen aikana seisoa, olla kyykyssä ja olla kontillaan esimerkiksi näin vauva laskeutuu mahdollisimman alas . Liikkuminen hyväksi. Kätilöt ovat siellä sua auttamassa. Millaisia tukihenkilöitä tulee mukaan? Kyllä sä selviät!

 

[Huihui]

:hug:
Katso ympärillesi ap! Maailma on täynnä iloisia täysjärkisiä synnytyksestä selvinneitä naisia! Tämä auttaa minua näin ensisynnytystä odottaessa. Meillä sama tilanne: esikoinen syntyi sektiolla. Itse koin sektion ja siitä toipumisen niin vaikeaksi, että haluan synnyttää alateitse. Varmasti kivuliaampaa, jänittää kun on tiedossa, että lantionmitta on ahdas (sairaala on "varautunut" tähän), mutta ajattelen, että naiset ovat selvinneet tästä vuosituhansia ja minulla on mahdollisuus kivunlievitykseen.

Voimia! Olet hyvissä käsissä!

 

[sh]

Ja muista mitä rennonpi olet ja mitä paremmalla mielellä sitä helpommin synnytyskin sujuu! Ihanaa että sulla edes mahdollisuus alakautta synnyttää!

 

[Zee]

Koitahan saada tosiaan doula tai joku ystävä synnytykseen mukaan, tai sitten lapselle hoitaja kotiin. Kun yksin joutuu saliin, se pelko saattaa tuntua vielä pahemmalta. Kun on mukana joku, jonka kanssa voi jutella ja joka on tukena, niin oma olosi varmasti helpottuu siitä.

Jokainen synnytys on erilainen ja ihan varmasti jokainen jännittää sitä, kun tapahtumakulkua ei tiedä. Minulla kolme lasta, ensimmäisen pitkittyneen ja kipeän synnytyksen jälkeen ajattelin, että ei ikinä enää. 10 vuotta meni, että uskaltauduin uudelleen raskaaksi ja kas, kaikki menikin tosi helposti, vaikka olin kauhusta jäykkänä saliin mennessäni. Yritin keskittyä hengittämiseen ja siihen, että pystyisin rentoutumaan, että synnytys etenisi siten paremmin. Tsemppiä sulle tulevaan, kyllä sä pärjäät!