Täydellinen äiti ja helpot lapset

["puksu"]

Minä tunnen muutaman naisen, joilta lastenhoito on sujunut täysin ilman ongelmia. Yksikin on kertonut miten hän on saanut mielensä rauhoittamalla ja teetä juomalla maidon juoksemaan ilman mitään ongelmia ja pystynyt imettämään kolme lasta niin pitkään kuin on halunnut. Kaikki lapset ovat pienestä pitäen menneet nukkumaan sillä lailla, että heidät on vaan pantu sänkyyn ja sinne ovat jääneet, ei mitään yöheräilyjä tai levottomuutta. Muille pikkulapsille tapahtuneita tapaturmia hän on kauhistellut (ne ovat vanhempien huolimattomuutta), kun oli itse omistautunut niin täysin lapsilleen, ettei päästänyt heitä hetkeksikään silmistään, eikä mitään päässyt siitä syystä sattumaan. Hän kertoi ettei heillä ole käytetty mitään turhanaikaisia sittereitä tai hyppykiikkuja. Kerran tuli juttua siitä, miten hankalaa on päästä vessaan, kun lapset ovat sellaisessa touhuiässä, että ryömivät pitkin vessanlattioita. Hänen mielestään siinä ei ollut mitään ongelmaa, hän osasi pitää lapset rauhassa paikoillaan, kun antoi vaan jonkun kivan lelun käteen.

Että silleen... Itse en saisi mitään kotitöitä tehtyä enkä käytyä vessassa, ellei meillä olisi sitteri keittiössä ja Bumbo-tuoli vessassa. Meidänkin vauva osasi aivan ihanasti nukahtaa itsekseen sänkyyn iltaisin kunnes täytti 5 kk. Sen jälkeen vauva alkoi möngertää sängyssä ja nukuttaminen on ollut yhtä huutoa. Me emme muuttaneet omaa käyttäytymistämme, mutta yllämainitun rouvan mukaan kaikki lapsen ongelmat ovat vanhempien ongelmia.

Mietin onko ko. superäideillä huono muisti vai oikeasti ylihelpot lapset.

 

[Snoopy]

Niillä on vaan huono muisti

Meillä on kyllä kuopus todella rauhallinen ja helppo verrattuna esikoiseen, mutta kyllähän sitä "helpon" lapsen kanssa on myös ollut yöheräilyjä (hampaiden puhkeaminen, sairastaminen), tavarat nostettu katonrajaan, vessasta evakuoitu kaikki mahdollisesti vaarallinen ja/tai myrkyllinen, lapsi turhautuu joskus, itkee, hermostuu...

 

[lai-ne]

oikeasti noita superäitejä ei ole olemassa. mutta on olemassa todella helppoja lapsia, joista yksikään ei asu minun kotonani

 

["vieras"]

Joo tiedän tapauksia. Mä haluaisin uskoa ettei kyseisiä super äitejä eikä varmasti super lapsia ole olemassa ja se mitä kotona tapahtuu, ei vaan kerrota..

 

["vieras"]

En mäkään usko superäiteihin .
Meidän kolmas lapsi on sellainen helppo tapaus, joka viihtyy itsekseen lelun kanssa, nukahtaa sänkyyn kaikessa rauhassa, on aina syönyt hyvin sitä mitä annetaan ja on yleensä aina aurinkoinen ja tyytyväinen. Mutta koska kokemusta on jo kahdesta ei-aina-niin-tyytyväisestä-ja-aurinkoisesta, en ota tästä kunniaa itselleni. Sen vaan sanon, että jos tämän vauvan kaltaisia olisi kolme, olisi toooosi helppoa olla "superäiti".

 

[v]

[QUOTE="puksu";22204410]Minä tunnen muutaman naisen, joilta lastenhoito on sujunut täysin ilman ongelmia. Yksikin on kertonut miten hän on saanut mielensä rauhoittamalla ja teetä juomalla maidon juoksemaan ilman mitään ongelmia ja pystynyt imettämään kolme lasta niin pitkään kuin on halunnut. Kaikki lapset ovat pienestä pitäen menneet nukkumaan sillä lailla, että heidät on vaan pantu sänkyyn ja sinne ovat jääneet, ei mitään yöheräilyjä tai levottomuutta. Muille pikkulapsille tapahtuneita tapaturmia hän on kauhistellut (ne ovat vanhempien huolimattomuutta), kun oli itse omistautunut niin täysin lapsilleen, ettei päästänyt heitä hetkeksikään silmistään, eikä mitään päässyt siitä syystä sattumaan. Hän kertoi ettei heillä ole käytetty mitään turhanaikaisia sittereitä tai hyppykiikkuja. Kerran tuli juttua siitä, miten hankalaa on päästä vessaan, kun lapset ovat sellaisessa touhuiässä, että ryömivät pitkin vessanlattioita. Hänen mielestään siinä ei ollut mitään ongelmaa, hän osasi pitää lapset rauhassa paikoillaan, kun antoi vaan jonkun kivan lelun käteen.

Että silleen... Itse en saisi mitään kotitöitä tehtyä enkä käytyä vessassa, ellei meillä olisi sitteri keittiössä ja Bumbo-tuoli vessassa. Meidänkin vauva osasi aivan ihanasti nukahtaa itsekseen sänkyyn iltaisin kunnes täytti 5 kk. Sen jälkeen vauva alkoi möngertää sängyssä ja nukuttaminen on ollut yhtä huutoa. Me emme muuttaneet omaa käyttäytymistämme, mutta yllämainitun rouvan mukaan kaikki lapsen ongelmat ovat vanhempien ongelmia.

Mietin onko ko. superäideillä huono muisti vai oikeasti ylihelpot lapset.[/QUOTE]

Ai sekö tekee äidistä jonkun super äidin jos ei ole hankkinut sitteriä/hyppykiikkua tai jotain helvetin bumboa? En ole ikinä tajunnut äitejä jotkai ei vessassa edes pysty käymään rauhassa tai no ehkä siinä tapauksessa jos aikoo tunti tolkulla siellä istuskella.

 

[aika kultaa muistot]

En minäkään tunteen tasolla muista, että lapseni olisi vauvana niin kauheasti itkenyt, vaikka järjen tasolla kyllä muistan, että välillä ei meinannut tosiaan vessaankaan päästä, kun halusi olla vain sylissä jne. Jos lapset ovat jo isoja, helposti sitä muistaa vain ne hyvät asiat varhaisvuosilta, ja armeliaasti unohtaa hankaluudet. Luulisi tämän mekanismin vielä entisestään voimistuvan, jos ajattelee ongelmien olevan jotenkin huonon äitiyden merkki. Ihmismieli on sellainen.

Toki on lapsia, jotka viihtyvät kun antaa lelun käteen ja osaavat nukahtaa itse jne., ei siinä mitään, mutta ei niitä hyvin kasvattamalla tehdä.

 

["Vieras"]

Superäiti ja -isä asuvat pienellä talolla preerialla.... ja niiden superlapset on täydellisiä.

 

[Vierasmä]

[QUOTE="vieras";22204467]En mäkään usko superäiteihin .
Meidän kolmas lapsi on sellainen helppo tapaus, joka viihtyy itsekseen lelun kanssa, nukahtaa sänkyyn kaikessa rauhassa, on aina syönyt hyvin sitä mitä annetaan ja on yleensä aina aurinkoinen ja tyytyväinen. Mutta koska kokemusta on jo kahdesta ei-aina-niin-tyytyväisestä-ja-aurinkoisesta, en ota tästä kunniaa itselleni. Sen vaan sanon, että jos tämän vauvan kaltaisia olisi kolme, olisi toooosi helppoa olla "superäiti".[/QUOTE]

Mun äiti on puhunut, että kahden lapsen jälkeen, kun sai minut, niin luuli, että hän on oppinut hyväksi äidiksi. Mä kun kuulemma olin tosi helppo lapsi.
Äiti oli ollut oikein ylpeä itsestään, että nyt hän on niin kokenut äiti.
Ja kertomansa mukaan, sitten syntyi pikkuveljemme ja otti nämä luulot pois :d

 

["vieras"]

Ei se ole äidistä kiinni, toiset lapset vaan ovat helpompia kuin toiset. Mun yhdellä ystävällä on super-helppo lapsi ja hän tiedostaa sen nostamatta itseään jalustalle. Ja koska tämä lapsi on niin helppo tapaus, on hän päättänyt että jää ainoaksi, koska ei voi uskoa että toinen olisi yhtä iisi.
Omat kaksi ovat voimakastahtoisia ja vilkkaita. Esikoinen oli vauvana helppo, uhmaikäisenä vaikea ja toinen taas, vauvana sairasteli ja nyt taaperona on ihan huimapää.
Ja vessassa käynti sujuu, kera taaperon koska on innostunut vessapaperista ja varsinkin pyyhkimisestä... Ja kyllä meillä on sitterit ja kuhmuja tullut yms.
Kuuluu elämään. Ja tämä on niin lyhyt aika ettei kenenkään pitäisi kokea huonommuutta jos toisilla on helpompaa, se ei tee huonoa/hyvää äitiä. Toisille vaan osuu enemmän haasteita kun toisille.

 

["vieras"]

Mun äiti on puhunut, että kahden lapsen jälkeen, kun sai minut, niin luuli, että hän on oppinut hyväksi äidiksi. Mä kun kuulemma olin tosi helppo lapsi.
Äiti oli ollut oikein ylpeä itsestään, että nyt hän on niin kokenut äiti.
Ja kertomansa mukaan, sitten syntyi pikkuveljemme ja otti nämä luulot pois :d

Puit sanoiksi ajatukseni, esikoisen jälkeen elin "hyvä äiti"-harhassa, syntyi toinen ja esikoisesta kasvoi uhmaikäinen yhdistelmä jolla karisi turhat harhat

 

["hehee"]

Me aina miehen kanssa nauretaan noita ohjeita antaa lapselle joku lelu käteen tai istuttaa tv:n ääreen, jotta lapsi on rauhassa ravintolassa/vessakäynnin ajan tai jotakin. Toi meidän muksu on syntymästään saakka ollut sellainen menijä, ettei se ole paikallaan pysynyt. Vasta päälle vuoden ikäisenä alkoi välillä pysymään hetken paikallaan (siis ehkä hyvällä tuurilla jopa 5 minuuttia), kun oli jotain oikein mielenkiintoista puuhattavaa. Se tosi mielenkiintoinen vaan usein oli sellaista, ettei sitäkään voinut lapsen antaa tehdä.

Ja ravintolaan on ihan turha ottaa mitään leluja viihdyttämään pöydässä. Sellaista lelua emme ole vielä löytäneet, joka voittaisi ympäristön tutkimisen. Varsinkin noustuaan seisomaan reilun 6 kk:n iässä ja siitä useampi kk eteenpäin meno oli niin holtitonta, että ihan takuulla olisi tullut sairaalareissuja useampikin tai vähintään mustelmia ja verta, jos olisin mennyt vessaan ja jättänyt lapsen itsekseen "kiinnostavan" lelun kanssa. Meillä kun lapsi nousi itse istumaankin vasta pari kolme kuukautta seisomaan nousun opettelun jälkeen. Sitä ennen paikallaan olo ei kiinnostanut edes sen vertaa, että olisi viitsinyt mennä istumaan, kun kävelläkin saattoi yrittää.

 

["puksu"]

Muilla äideillä on sentään jonkinlaista suhteellisuudentajua, mutta tuo ihminen tosiaan uskoo olleensa niin hyvä, rauhallinen ja lapsilleen omistautunut, ettei mitään ongelmia sen takia tullut (ei edes koliikkia). Minäkin olen rauhallinen ja elämääni tyytyväinen ihminen, samoin kuin miehenikin ja silti lapsen hoito on ollut vaikeaa. Alussa ei ollut muuta ongelmaa, paitsi aika tarkkaan kolme kuukautta kestänyt koliikkivaihe, jolloin vauva huusi 2-3 kertaa päivässä n. 45 min. kerrallaan ja siihen itkuun ei auttanut yhtään mikään. Me emme ottaneet noita koliikki-itkuja kovin raskaasti vaikka ne tietysti sydäntäsärkeviltä tuntuivatkin. Hermo ei mennyt kertaakaan kummaltakaan, kun tiedostimme että sitä kestää vain pari kuukautta ja monella muulla lapsi huutaa tuntikausia putkeen. Vauva myös nukkui yönsä hyvin, heräsi vain syötölle ja sitten takaisin petiin. Koliikin jälkeen vauva oli ehkä kuukauden tyytyväinen ja hyvin viihtyvä, sen jälkeen ei. Poika on nyt 6 kk ja aamuisin huomaa, että hän on heti herättyään (12 h unien jälkeen) väsynyt, vaikka onkin hyväntuulinen alkuun. Hän jaksaa istua sitterissä katsomassa kun minä lämmitän hänelle aamupuuron ja syö sen. Sen jälkeen minä teen itselleni voileivät. Vauvan hyvä tuuli loppuu tasan siihen, kun saan leivät valmiiksi ja joudun syömään ne kitinän säestämänä. Pistän hänet ensimmäisille päiväunille jo 45-60 min. päästä heräämisestä. Unet kestävät 30 min.-2 h, minkä jälkeen poika jaksaa olla hyväntuulinen niin kauan kun on saanut ruuan ja leikkinyt pienen hetken. Sen jälkeen pitää koko ajan vaihtaa paikkaa tai kanniskella häntä. Seuraaville päiväunille ei suostu millään menemään, vaikka silmät lupsahtelevat. Sitten kun vihdoin saan hänet unille, ne kestävät 30 min.-1,5 h, minkä jälkeen hän jaksaa taas olla vajaan tunnin hyvällä tuulella. Ilta on sitten yhtä vinkunaa ja lapsen kanniskelua. Jos poika ottaa vielä yhdet unet klo 16 jälkeen, ilta on yhtä huonotuulinen, nukkumaanmeno vaan myöhäistyy vähän. Tämä ei ole sitä, mitä minä odotin arjen vauvan kanssa olevan ja toivon että tämä helpottaisi vaikka kun poika lähtee liikkeelle. Monesti tulee mietittyä onko meillä kasvamassa lapsi ja tuleva aikuinen, jolla on asiat aina huonosti ja naama väärinpäin

Hupsista, tuli vähän avauduttua...

 

["vieras"]

Valikoiva muisti ja tarve päteä!

 

[Non compos mentis]

Noh, tapaturmia en usko, että täydellisyys pitää loitolla. Mutta uskon kyllä, että sama lapsi saattaisi toinen ihminen vanhempanaan olla aika lailla erilainen. Mitä tunnen meitä, joiden lapset nukahtaneet ilman nukuttamisia, on sellaisia yhdistäviä tekijöitä samoin kuin niiden lasten vanhemmilla, joiden lapset vaativat runsasta palvelua. Sairaudet sitten erikseen.

 

[Kerpele]

Voi tietysti olla että näille superäideille on osunut juuri ne helpot lapset.

Mutta, kun mulla oli rankkaa raskaana ja vauvan kanssa ja sitten rankkaa kahden vauvan kanssa niin mun lähisukulaiset sanoivat että "kerro vaan kaikille että miten hyvin kaikki sujuu ja että kannattaa tehdä kaksi lasta peräkkäin kun se on niin helppoa". Mä olin ihan et mit vit?!? en kai mä rupee kellekään valehtemaan, sanon suoraan että en kyllä toiste tekis näin lyhyellä ikäerolla ja oli tosi rankkaa mulle loppuraskaus ja ekat kuukaudet pikkutaaperon ja vauvan kanssa. Näiden sukulasten mielestä mä olin tosi typerä... Kun se olis ollut niiiiin kivaa jos ihmiset olis vaikka alkaneet vääntämään lapsia sarjassa ja sitten olleet ihan pulassa niiden lasten kanssa ja sit mä olisin voinut vieressä edelleenkin leikkiä että mulla on superhelppoa ja tehdä kaikki kateellisiksi. -Ihan viallisia ihmisiä siis noi mun lähisukulaiset, mutta jos niitä ei olis niin en uskois että tollasia ihmisiä löytyy..

 

["vieras"]

Minulla on kaksi aivan erilaista lasta. Jos tämä helppohoitoinen olisi ainokaiseni, varmaankin kuvittelisin olevani taitava kasvattaja. Onneksi toinen lapsi pitää huolen, etten ala kuvittelemaan itsestäni liikoja.

 

[Non compos mentis]

[QUOTE="vieras";22204753]Minulla on kaksi aivan erilaista lasta. Jos tämä helppohoitoinen olisi ainokaiseni, varmaankin kuvittelisin olevani taitava kasvattaja. Onneksi toinen lapsi pitää huolen, etten ala kuvittelemaan itsestäni liikoja. [/QUOTE]

Ei se toinenkaan varmaan vaikea ole. Hän vain kaipaisi erilaista kasvatusta, mutta sinä et ole vielä löytänyt toimivaa metodia.

 

[q]

Noh, tapaturmia en usko, että täydellisyys pitää loitolla. Mutta uskon kyllä, että sama lapsi saattaisi toinen ihminen vanhempanaan olla aika lailla erilainen. Mitä tunnen meitä, joiden lapset nukahtaneet ilman nukuttamisia, on sellaisia yhdistäviä tekijöitä samoin kuin niiden lasten vanhemmilla, joiden lapset vaativat runsasta palvelua. Sairaudet sitten erikseen.

kertoisitko tarkemmin noista yhdistävistä tekijöistä? mielenkiinto heräs

 

[Non compos mentis]

kertoisitko tarkemmin noista yhdistävistä tekijöistä? mielenkiinto heräs

Jos kärjistän perustuen omaan havainnointiin, ovat nämä helposti nukkuneet lapset olleet sellaisten vanhempien lapsia, joilla ei ole mahdollisuutta tai halua pitkiin nukutuksiin. Ei mulla esim. ollut ketään mammakavereita lapsen saatuani. En käynyt mammapalstoilla, eikä minulla ollut tietoa siitä mahdollisuudesta, että lapsi tulisi erikseen nukuttaa. Omalla logiikallani homma meni niin, että lapsella kaikki hyvin, kun on syönyt, röyhtäytetty ja vaippa kuiva. Laitoin sänkyyn ja sinne hän jäi nukkumaan tietämättä, että olisi voinut jotenkin toisellakin tapaa nukahtaa.

Kahdella veljistäni on lapsia. Nuoremman veljen lapsi ollut myös helppo nukahtaja. Nuoret vanhemmat, jotka eivät ota stressiä. Vanhemman veljen kohdalla (veljillä suuri ikäero, mutta lapset suht samanikäiset) lapsi oli kauan toivottu ja odotettu ja sai varmaankin heti alusta alkaen ekstrapalvelua pyytämättäkin ja tottui siihen. Ei tämä mielestäni ole vanhempien iästä, vaan kenties luonteesta johtuva juttu.

Yh-kavereiden lapset kaikki nukkuvat helposti, ehkä siksi, että useamman lapsen yh-vanhemmalla ei ole mahdollisuutta tarjota palvelua jokaiselle lapselleen, eivätkä nämä totu siihen.

Tahdon rajata sairaudet jne. tämän ulkopuolelle, sillä ne eivät ole kasvatuksellisia juttuja. Esikoiseni kohdallakin uni häiriintyi astman ja atopian ollessa pahimmillaan ja johtuen osastojaksoista, jolloin tottui erilaiseen rytmiin jne.

 

[Heinäemo]

Jos kärjistän perustuen omaan havainnointiin, ovat nämä helposti nukkuneet lapset olleet sellaisten vanhempien lapsia, joilla ei ole mahdollisuutta tai halua pitkiin nukutuksiin. Ei mulla esim. ollut ketään mammakavereita lapsen saatuani. En käynyt mammapalstoilla, eikä minulla ollut tietoa siitä mahdollisuudesta, että lapsi tulisi erikseen nukuttaa. Omalla logiikallani homma meni niin, että lapsella kaikki hyvin, kun on syönyt, röyhtäytetty ja vaippa kuiva. Laitoin sänkyyn ja sinne hän jäi nukkumaan tietämättä, että olisi voinut jotenkin toisellakin tapaa nukahtaa.

Kahdella veljistäni on lapsia. Nuoremman veljen lapsi ollut myös helppo nukahtaja. Nuoret vanhemmat, jotka eivät ota stressiä. Vanhemman veljen kohdalla (veljillä suuri ikäero, mutta lapset suht samanikäiset) lapsi oli kauan toivottu ja odotettu ja sai varmaankin heti alusta alkaen ekstrapalvelua pyytämättäkin ja tottui siihen. Ei tämä mielestäni ole vanhempien iästä, vaan kenties luonteesta johtuva juttu.

Yh-kavereiden lapset kaikki nukkuvat helposti, ehkä siksi, että useamman lapsen yh-vanhemmalla ei ole mahdollisuutta tarjota palvelua jokaiselle lapselleen, eivätkä nämä totu siihen.

Tahdon rajata sairaudet jne. tämän ulkopuolelle, sillä ne eivät ole kasvatuksellisia juttuja. Esikoiseni kohdallakin uni häiriintyi astman ja atopian ollessa pahimmillaan ja johtuen osastojaksoista, jolloin tottui erilaiseen rytmiin jne.

Kuulostaa osittain ihan järkevältä, mutta meillä vauvalla oli vaan syntymästä asti oma rytmi niin käänteinen, että päivisin nukkui aina hyvin ja nukahti helposti, mutta iltaisin ja öisin valvoi ja nukahtaminen oli vaikeaa. Rytmiä yritettiin pikku hiljaa kääntää ja saada nukkuminen tapahtumaan pääsääntöisesti öisin. Onnistuikin, mutta iltaisin nukahtaminen on vaan mahdottoman vaikeaa. Ja joo, meillä on se tilanne, että on mahdollisuus nukuttaa ja aikaa on, mutta ihan mielelläni antaisin lapsen nukahtaa itse uneen ilman mitään nukuttamista, mutta kun en sitä huutamaankaan viitsinyt jättää, niin pakko sitä on jotenkin nukuttaa.

Nykyään lapsen ollessa reilun vuoden, edelleen iltanukahtamiset ovat kaikkein vaikeimpia ja meillä nukutetaan, mutta aktiivisesti pyrin kyllä koko ajan siihen, että yksin nukahtaminen onnistuisi. Meillä ei siis ihan huvikseen vaan istuta sängyn laidalla, jos lapsi yksin sängyssään viihtyy. Ja edelleen yöunet ovat suhteellisen lyhyet, n. 9 tuntia ja päiviäunia nukutaan sitten n. 4 tuntia päivässä. Eli joillain lapsilla vuorokausirytmi nyt vaan on erilainen kuin toisilla.

 

[zizilisko]

Minäkin olisin täydellinen äiti, jos kaikki lapseni olisivat rauhallisia, hieman ujoja, niin kuin esikoinen on ollut :saint:

 

["Jepa"]

Ai sekö tekee äidistä jonkun super äidin jos ei ole hankkinut sitteriä/hyppykiikkua tai jotain helvetin bumboa? En ole ikinä tajunnut äitejä jotkai ei vessassa edes pysty käymään rauhassa tai no ehkä siinä tapauksessa jos aikoo tunti tolkulla siellä istuskella.

En minäkä oo ymmärtänyt äitejä jotka ei muka mitään pysty/ehdi tekemään lasten takia... Ei istumaan kusella/paskalla, siivoamaan yhtään jne...

 

[Mieki]

Suosittelen kaikille Liisa Keltinkangas-Järvisen Tempperamentti-kirjaa! Lapsilla on eri tempperamentit mitkä vaikuttaa unirytmiin, syömiseen, uuteen tottumiseen, kaikkeen! Mulla on ollut ns. helppo lapsi ja luin kirjan lapsen ollessa reilun vuoden ikäinen. Ajattellin lukiessani että tämä kirja olisi ollut minulle todella tärkeä jos lapsi olisi ollut haastavampi. Mutta oikeesti, lukekaa.

 

[vieras*]

Naapurin lapsi nukkui heräämättä läpi yön, näin naapurini kertoi.

Sitten eräänä yönä oli useamman tunnin sähkökatko ja samainen naapurini valitteli kuinka oli hankalaa kun ei saanut lämmitettyä lapsen yö-tuttipulloa =)

Ilmeisesti meillä oli eri ajatus, mitä tarkoittaa läpiyön nukkuminen.