Täyskahjo kolmevuotias!

[.....]

Ilmaiseimpa huonosti.

Siis kun syö jotain minkä hiilihydraatit tulevat käyttöön nopeasti ja verensokeri siis myös laskee nopeasti tulee ärtynyt tunne. Etenkin lapsilla jotka eivät osaa vielä hillitä itseään se saattaa ilmetä just tuollaisena pöllöpäisenä melskaamisena.

Juuri näin. Ensin ollaan ihan apinana, sitten kun vaikutus tasoittuu, tulee ärtyisäksi.

 

[.....]

Ja yksi hyvä keino lasten rauhoittamiseen on ulkoilu. Vähintään pari tuntia ulkoilua illalla, niin ei ole niin paljon tarvetta melskata sisällä.

 

[Echo]

Meillä huomaa esim lapsen käytöksestä heti, kun on salaa tai esim kaverilla syönyt herkkuja. Ihme riehumista, älämölöä ja tyhjännauramista. Ei ole kertaakaan ollut turha epäily, kun olen kysynyt, onko syönyt karkkia.
Tässä on varmaan yksilökohtaisia eroja, mutta meillä ainakin selkeästi vaikuttaa.

Meillä on karkkipäivä kerran viikossa ja ei mitään vaikutusta käytökseen. Tai nyt kun vappuna vedetään simaa ja munkkeja kasapäin, niin ei nuo ikkunasta tule läpi.

Siis kyllä sen verran voi käytös vilkastua että kun se on aika korkea piikki verensokerissa, niin muksu saa virtaa. Mutta ei siinä semmoista humalatilaa tule vaan tavallinen verensokerin nousu.

 

[vierailija]

https://youtu.be/ngUFa7zSUVc

Tääkin kolmevuotias aiheuttaa päänvaivaa

 

[vierailija]

Hankala tilanne, ei ihme jos on voimat vähissä. Jokaisella olisi.
Jos lapsesi olisivat ikätasollaan, he voisivat harjoitella valintoja eri tilanteissa. Mutta he eivät ole. Siksi valintojen tekeminen on heille liian haastavaa, ja ns. homma leviää. Nyt ei ole aika harjoitella valintoja, vaan aika harjoitella rutiineja.
Minä lähtisin siitä, että arki on pilkottu rutiineiksi, jotka toistuvat joka ikinen kerta samalla tavalla. Päättäkää nämä miehen kanssa ja kuvittakaa ne (kuvia saa mm. papunetistä). Eli samalla tavalla kuin päiväkodissa käytetään kuvia kommunikoinnin tukena, käytätte niitä kotonakin. Kuvat voi tulostaa kolmen kuvan sarjaan, jossa jokainen toiminto toistuu loogisesti samassa järjestyksessä. Ennen kuin yksi toiminto on suoritettu loppuun, ei seuraava toiminto ala. Esimerkiksi kuvasarja käsien pesu -> ruokailu tarkoittaa, että kädet pestään, ja sitä ennen ei ruokailu ala. Pyri järjestämään kuvat aina siihen järjestykseen, että kuvasarjan lopussa on lasta motivoiva toiminto, kuten ruokailu, iltasatu, tabletin katsominen, pieni pelihetki tai musiikkituokio äidin kanssa, mitä tahansa mikä teidän lapsille toimii. Näyttää siltä, että lapsesi eivät reagoi juurikaan sanalliseen ohjaukseen ja sanalliseen kiitokseen, vaan toiminnalliseen palkintoon, joten käytä sitä hyväksesi.

Kuvien apuna voit käyttää time timeriä, jonka saa ladattua ilmaiseksi. Ajasta sillä ruokailuajat, vartti yleensä riittää. Kun vartti on kulunut, lähtee ruoka ja lapsi pöydästä, oli syöty tai ei. Kyseessä ei ole rangaistus, vaan sen tukeminen, että lapsi keskittyy syömiseen. Samalla lapsen voi ohjeistaa kuvalla ja sanallisesti olemaan hiljaa syömistilanteessa, koska hänellä ei ole kapasiteettia sekä syödä että jutella. On reilua tukea lasta ruokailuun keskittymisessä, jos hän ei yksinään siihen kykene. Ruokapöytäkeskutelujen aika on sitten silloin, kun ensin on opittu keskittymään. Itse en antaisi lapsen valita mitään muuta kuin leivän ja juoman, ja nekin ensisijaisesti kuvista, koska kaikki ylimääräinen keskustelu teillä selvästi johtaa siihen, että lapsi lähtee haastamaan aikuista. Lapselle voi selittää, että vanhemmat päättävät, koska lapset eivät ole vielä kypsiä päättämään. Päättää saa sitten, kun on oppinut rutiinit, se on palkinto joka on tavoittelemisen arvoinen.

Asunto on hyvä järjestää niin, että siinä on mahdollisuus eriyttää tiloja. Et voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa, joten on parempi, että olette kaikki yhdessä paikassa yhtä aikaa. Oviin hakaset niin korkealle etteivät lapset saa niitä itse auki, kaappeihin lapsilukot, samoin vessanpönttöön.Jos tiloissa ei ole ovia, laittakaa niihin turvaportit jakamaan tilat sopiviin osiin. Sitä mukaa, kun te porukkana menette syömään ja iltapesulle, lukitset ovia mennessäsi. Sinä hallitset ympäristöä, koska olet aikuinen. Vain sinun luvallasi ovet ja kaapit aukeavat, eikä sinun selkästi takana tehdä yhtään mitään, koska olet lasten kanssa aina samassa tilassa. Nyt lapsesi ovat sillä lailla rajattomia, että niiden rajojen on teillä oltava hyvin konkreettisia. Lapsesi joka tapauksessa tulevat tappelemaan hurjasti vastaan rajoja, joita asetat, joten tee asiat itsellesi helpoimmaksi ja minimoi kaikki mahdollisuudet pöllöilyyn. Mikä tarkoittaa siis sitä, että lapsilla ei ole mahdollisuutta päästä käsiksi tavaroihin joita nakkelemalla sinut saa pois tolaltasi. Eikä tilanteesta pääse pakenemaan, ennen kuin sinä annat luvan. Jos esimerkiksi juomat on heitetty lattialle, ruokailu jatkuu ilman juomaa niin kauan kun timerissä on ruoka-aika, sitten ruoka-aika loppuu ja sotkija siivoaa lattian. Ennen sitä ei keittiön ovi aukea eikä keittiöstä pääse pois. Jäi ilman juomaa, ehkä ei pöllöilyltän ehtinyt oikein syömäänkään, joutui siivoamaan ja joutui odottamaan, vaikka olisi halunnut jo mennä. Ehkäpä vielä kävi niin, että kun toinen käyttäytyi hyvin, hän pääsi jo leikkimään, mutta itse joutui jäämään kunnes siivosi sotkunsa. Kurja juttu. Ensi kerralla voi miettiä, kannattaako juomaa heitellä.

Iltarutiineihin sama homma kuin ruokailuun. Iltarutiineiden jälkeen joku huippupalkinto, oli se sitten ihan mikä tahansa, kunhan se motivoi. Tärkeintä on, että olet aina lasten kanssa läsnä. Vaikeaahan se on, jos on tosi väsynyt, ja haluaisi hetken itselleen. Siitä tulee sitten sellainen kierre, että sen oman ajan nipistää omista yöunista, jolloin on aamulla entistä väsyneempi. Silloin sitä päivän kuormaa pitää ennakoida ja jakaa yhdessä puolison kanssa jos mahdollista. Esimerkiksi iltavuoroon menijä valmistelee illan sille joka jää lasten kanssa, siivoaa ja laittaa ruuat valmiiksi ja huolehtii pyykit. Tai vastaavasti aamuvuoroon menevä menee aikaisemmin aamuvuoroon (eli iltalainen vie lapset sitten hoitoon) tulee aikaisemmin kotiin ja ottaa ylimääräisen tunnin itselleen lasten ollessa päiväkodissa. Omaa aikaa on pakko olla, jos illat ovat noin raskaita. Muuten ei jaksa. Varmasti löydätte miehen kanssa toimivia keinoja, kunhan saatte rauhassa niitä miettiä.

Voimakastahtoisten ja haastavien lasten kanssa rutiineihin tarvitaan satoja toistoja. Periksi ei saa antaa. Se on raskasta. Mut muuten te vanhemmat väsytte ja alatte kääntyä toisianne vastaan, ja arjesta häviää ilo ja läheisyys. Silloin ihan kaikki kärsivät. Kun jaksatte nämä rajojen laitamiset nyt, niin jossain vaiheessa helpottaa.

 

[vierailija]

Meillä oli kans keittiön ovessa haka kun poika pahimmassa iässä. Ulkoiltiin paljon niin sai touhuta vapaammin. Edelleen keksit, kakkukoristeet, sokeri ja suola lukollisessa kaapissa (ikää jo 13v)

 

[AivanSama]

Yliväsymys ja sokerihumala?

Jälkimmäisen ainakin saa muroista ja viiliksistä.

Sokerihumala on todistettu myytiksi, vaikka moni siihen uskookin vakaasti.

 

[vierailija]

- jätä huono käytös huomioimatta. Kyllä. Se on vaikeaa, mutta huomioimalla huonoa käytöstä, huomioit eli vahvistat huonoa käytöstä.

[...]

3 ärrää
Rakkaus
Rajat
Rutiinit

Niillä lapsia kasvatetaan

Anteeksi nyt vaan. Ei tuollaista täyssekoilua ja totaalituhoa minkä ap kuvaa viestissään vaan voi jättää huomioimatta. Jos ne jättää huomioimatta, niin se antaa lapselle todella kummallisen kuvan tästä maailmasta. Eikä se ole todellakaan mikään "rajat" jos ne jättää huomioimatta.

Selkeä kieltävä palaute ja kunnon seuraukset asioista se olla pitää, jotta lapsi tajuaa millaiseksi ulkomaailma tuollaisen käytöksen mieltää ja mitä siitä ajatellaan. Ja seurauksien pitää tosiaa olla kovuudeltaan sitä tasoa, että sen kärsittyään lapsi alkaa näyttää aitoa katumusta tai ainakin niin, että se seuraus ihan konkreettisesti estää lasta tekemästä samaa juttua uudelleen.

 

[.....]

Sokerihumala on todistettu myytiksi, vaikka moni siihen uskookin vakaasti.

En ole näitä tutkimuksia lukenut (olen kyllä kuullut), että miten on tutkittu. Sen sijaan olen tuon sokerin vaikutuksen nähnyt niin omalla kuin lasten kohdalla niin selvästi, että olen satavarma, että vaikutusta on (tai sitten ollaan luonnonoikkuja).
Ja kummastuttaa, että esim diabetes-tutkimuksissa sokeritasapainon vaikutus mielialaan tunnustetaan yleisesti, mutta jostain syystä se ei sitten lapsilla vaikuttaisi.

 

[r0s]

En ole näitä tutkimuksia lukenut (olen kyllä kuullut), että miten on tutkittu. Sen sijaan olen tuon sokerin vaikutuksen nähnyt niin omalla kuin lasten kohdalla niin selvästi, että olen satavarma, että vaikutusta on (tai sitten ollaan luonnonoikkuja).
Ja kummastuttaa, että esim diabetes-tutkimuksissa sokeritasapainon vaikutus mielialaan tunnustetaan yleisesti, mutta jostain syystä se ei sitten lapsilla vaikuttaisi.

Ehkä se sokerihumala sana on vaan huono. Vaikkakin oireet ovat ihan ko alkoholin kanssa, ensiksi riemukasta humppaamista ja sit laskuörinä-ärinät.

 

[AivanSama]

En ole näitä tutkimuksia lukenut (olen kyllä kuullut), että miten on tutkittu. Sen sijaan olen tuon sokerin vaikutuksen nähnyt niin omalla kuin lasten kohdalla niin selvästi, että olen satavarma, että vaikutusta on (tai sitten ollaan luonnonoikkuja).
Ja kummastuttaa, että esim diabetes-tutkimuksissa sokeritasapainon vaikutus mielialaan tunnustetaan yleisesti, mutta jostain syystä se ei sitten lapsilla vaikuttaisi.

Kierroksilla käymiseen vaikuttaa suurelta osin tilanne. Usein kyseessä on juhlat, muita lapsia, odotettu herkkupäivä jne.
Vähän sama, kun miehesi on odottanut saunaoluttaan koko päivän, niin onhan se ihan murkut housuissa, kun sen vihdoin saa

En nyt tiedä miten sokeri itsessään vaikuttaisi terveen ihmisen mielialaan sen kummemmin kuin mikään muukaan energianlähde. Sokeritasapaino on diabetes- potilaalla epävakaa, koska insuliinituotanto ei toimi kuten pitäisi. Sensijaan normaalilla ihmisellä insuliini tasaa energiansaantia.

Hyvä ruoka- parempi mieli pitää varmaan paikkansa.

 

[AivanSama]

Ehkä se sokerihumala sana on vaan huono. Vaikkakin oireet ovat ihan ko alkoholin kanssa, ensiksi riemukasta humppaamista ja sit laskuörinä-ärinät.

Todennäköisempää on, että se on se itku pitkästä ilosta moodi.

https://www.talouselama.fi/uutiset/...assakaan/c64a3b46-b49b-3137-a521-dd0f7316bb04

 

[Elena777]

Verenpaineet on niin tapissaan, että päässä kohisee!
Eli kolmevuotias tytär, perheen kuopus, ajaa meidät kaikki muut (äiti, isä, isompi lapsi 5v.) kohta hulluuden partaalle.

Lapsi ei puhu sanaakaan eli puheen kehityksen erityisvaikeus on ihan selkeästi. Apua tähän on saatu puheterapiasta. Mutta ongelmat on jossain muualla eli lapsen olemattomassa keskittymiskyvyssä ja tempperamentissä, joka sanelee meidän perheessä aivan kaiken. Apua ei olla tähän yrityksistä huolimatta saatu. Haasteet tunnistetaan päiväkodissa mutta siellä he kuulemma pärjää tämän asian kanssa. Itse palan kohta loppuun. Isommalla lapsella on motorisen kehityksen häiriö eli viisivuotiaan saa alusta loppuun vaatettaa ja hyvä ettei lusikoida ruokaa suuhun. Molemmat on täysin autettavia kaikessa, eli mikään ei suju eikä varsinkaan ala ilman julmetunmoista patistamista ja pakottamista.

Nytkin olen laittanut lapsia nukkumaan sen 2 tuntia 15 minuuttia aviomiehen ollessa iltavuorossa. Riekkuvat ennen nukkumaanmenoa kuin kaistapäiset, nuorempi yllyttäen vanhempaa. Tehdään kaikki kielletyt jutut, säädellään ilmanpuhdistinta, rämpätään valoja ja revitään sähkölaitteiden johtoja, heitetään sohvatyynyt lattialle, kiivetään pöydälle ja hypitään sieltä alas, revitään leluja laatikoista, rikotaan leluja, läträtään ruoalla iltapalapöydässä, heitellään täysiä vesimukeja lattialle, lutrataan vessassa vedellä ja virtsat kaadetaan potasta lattialle tai vähintään kädet kastellaan potassa kyynärpäitä myöten, kastellaan kaikki vaatteet lavuaarissa, kakitaan housuun ja sotketaan se vessanseiniin ja heitetään kakkaiset housut roskiin, uitetaan lelut potassa ja heitetään osa vessanpönttöön. Tyttö oli nytkin jostain saanut käsiinsä eläinten matolääkkeet ja turistanut tahnamaisen lääkkeen joka puolelle ja juonut kissan kupista ja hamsterin juomapullosta vedet. Kaikki tämä sinä aikana kun siivoat edellistä tuhoa edellisessä huoneessa. Molemmat pistää vastaan kaikessa, eli kaikki iltarutiinit hammaspesusta ja potallakäymisestä iltapalaan ja sänkyyn menoon on pelkkää vastentahtoista pakottamista kaikesta pyytämisestä, lepertelystä ja torumisesta huolimatta. Ihan kuin kaikki mitä yritän tehdä, olisi pelkkää vitsiä lapsille. Haluan muroja, en halua muroja, haluan viilistä, en halua tätä viilistä, en syö puuroa, en pese hampaita, haluan pestä hampaat, en halua riisua, en halua pukea, äiti minua paleltaa, kakattaa, ei kakata, janottaa ei janota, enkä varmasti mene nukkumaan!!!. Ja sitten juostaan pitkin taloa karkuun, huudetaan kuin pienet eläimet kun äiti pukee yöpukuja. Minun elämäntehtävä tuntuu olevan näiden eläinten jälkien siivoaminen ja jonkun hullunmyllyn pyörittäminen!!! Nuo on ihan hirviöitä ja nimenomaan kuopus tekee tästä jonkun .... sirkuksen joka ilta!

Sitten kun lapset on taistelun jälkeen omissa sängyissään, alkaa vanhempi huudella sieltä "en ole vielä saanut iltapusua!" "minua kakattaa" "minua pelottaa" "minulla on jano" "minua ei nukuta!" "äiti tule laittamaan peitto!". Nuorempi juoksee ovella kitisemässä ja osoittamassa elekielellä samat asiat, kun ei osaa puhua. Pitää päästä vessaan nyt, pitää saaada vettä, en halua vettä, pitää niistää nenä, tulee kakka, ei tule kakka, tulee pissi, ei tule pissi, pitää pestä hampaat vaikka ne jo pestiin, en halua pestä hampaita, ja jos joku ei mene oman mielen mukaan niin hirveät raivarit johon ei auta mikään, ei lohduttaminen, ei syliin ottaminen, ei toruminen, ei omaan sänkyyn rauhallisesti peittely, ei .... mikään.

Oon niin loppu että haluaisin antaa ton nuoremman johonkin hoitoon kuukaudeksi, tukiperheeseen joka viikonloppu tai jotain, ettei tarvitsisi nähdä sitä vähään aikaan ja tuo isompi näkisi vaikka edes vähän sitä normaalia arkea, mitä lapsiperheessä pitäisi olla rauhallisine iltarutiineineen, iltasatuineen, hauskoine hammaspesuineen ja silittelyineen. Koska tuo toinen lapsi tarvitsisi sitä ja nauttisi siitä. Ja että oma hermo saisi levätä, eikä tartteisi olla 24/7 jynssäämässä, korjaamassa ja heittämässä pois kaikkea mikä on rikottu tai pilattu käyttökelvottomaksi.

Tuo tytär on aivan uskomaton, koko ajan saa olla silmät selässä, mm. pistää suuhun kaiken mitä vaan löytää, eikä sitä voi estää. Kuravedetkin juo ulkona lätäköstä vaikka on 1000 kertaa kielletty ja kerrottu että siinä on kakkaa. Syö likaista lunta, hiekkaa, nuolee kaikki paskaisimmatkin pinnat, kaupan lattialta koluaa kaikki talsitut pähkinät ja pistää suuhun... ravintolan lattialta käy muiden tiputtelemia jätteitä napsimassa ja eikun suuhun. Kakat tosiaan kaivaa housusta tai potasta ja levittää seiniin. Jos kieltää niin käyttäytyminen muuttuu arvaamattomaksi, puree, lyö, saattaa satuttaa itseään heittäytymällä maahan, naamalleen vesilätäkköön jne. En tiedä voiko tosta tulla koskaan mitään yhteiskuntakelpoista ihmistä, niin pihalla tuo lapsi tuntuu olevan. Ja mitä apua me voitaisiin saada ja mistä, tää tilanne on niin uskomaton ton lapsen kanssa että ei tätä usko kukaan. Vieraille ihmisille on yhtä hymyä ja käyttäytyy kuin enkeli, kotona äidille ja isille on kuin pirullinen villieläin vailla järkeä.

Ei ole väliä, jaksaako kukaan tätä lukea, mutta kunhan saan avautua jonnekin.

Hupsista keikkaa, nyt äkkiä neuvolaan yhteyttä ja sitä kautta hakemaan apua ennenkun olette koko perhe lataamoon valmiit.
Kyllä se nuorempikin sitä halausta ja silityästä tarvitsee, ei vaan osaa kanavoida tunteitaan oikein.
Jonkinlainen viikonloppu koti vois hänelle vois olla ihan asiaa, että voitte miehen kanssa levätä.
Kuulostaa vähän niinkun hallitsemattomalta ad/hd:lta tuo hänen käytös.

 

[Elena777]

mitä ei saatu, kun meitä ei uskottu, että tilanne on näin hankala. Sitten kun saatiin lähete, ilmeni, että pelkkiin psykologisiin testeihin on yli puolen vuoden jono. Juuri saatiin tietää, että psykologi on ottanut loparit, eikä uutta palkata, joten näitä testejä ei tee tällä hetkellä kukaan. Ja ilman niitä lapsi ei tule pääsemään terapiajaksolle.

Mitä ihmettä?
Miksi eivät uskoneet? Eikö viereiseen kuntaankaan sais lähetettä, täytyyhän lapsen joku apu saada.

 

[vierailija]

https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/201806282201041673

Tässä yks lehtijuttu.
Mutta kyllä se sokeri vaikuttaa, ihan sama millä mekanismilla tai nimellä.

 

[vierailija]

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/10/23/tiesitko-etta-sokerihumala-myytti

 

[Elena777]

Oikeesti, sokerihumalako koko ajan?

Sukulaisen pikkulapsella on adhd ja ei voi syödä oikein mitään sokeria sisältävää etenkään iltaisin, koska sitten menee ja lujaa yli ja kukaan ei nuku.

 

[Elena777]

Juu, tätä on tutkittu, ja sokerihumalaa ei ole olemassa. Jos on meidän muksulla synttärit niin hän ja vieraat osaa riehua ennen tarjottavien ottamistakin...

Kyllä sokeri vaikuttaa lapsiin joille tulee ns energiapiikkejä, eli menettävät jo muutenkin kontrollin käytöksen suhteen herkästi.

 

[Echo]

Kierroksilla käymiseen vaikuttaa suurelta osin tilanne. Usein kyseessä on juhlat, muita lapsia, odotettu herkkupäivä jne.
Vähän sama, kun miehesi on odottanut saunaoluttaan koko päivän, niin onhan se ihan murkut housuissa, kun sen vihdoin saa

En nyt tiedä miten sokeri itsessään vaikuttaisi terveen ihmisen mielialaan sen kummemmin kuin mikään muukaan energianlähde. Sokeritasapaino on diabetes- potilaalla epävakaa, koska insuliinituotanto ei toimi kuten pitäisi. Sensijaan normaalilla ihmisellä insuliini tasaa energiansaantia.

Hyvä ruoka- parempi mieli pitää varmaan paikkansa.

Meillä nuo on äitinsä tavoin erittäin persoja sokerille.
Siispä nuo syö karkkipäivän karkit syvän hiljaisuuden, suoranaisen kiitollisuuden ja ihmetyksen vallassa.

(Tosin pääsiäisenä oli suklaata melkein joka päivä, eli ei meillä aina karkkipäivä päde)

 

[päätön]

Ensin mulla tuli mieleen että selkäsauna molemmille

 

[r0s]

Meillä nuo on äitinsä tavoin erittäin persoja sokerille.
Siispä nuo syö karkkipäivän karkit syvän hiljaisuuden, suoranaisen kiitollisuuden ja ihmetyksen vallassa.

(Tosin pääsiäisenä oli suklaata melkein joka päivä, eli ei meillä aina karkkipäivä päde)

Mutta eihän se sokeri ole se mikä pelkästään vaikuttaa.

Jos teillä, karkkipäivänä, on tapa, että ensin syödään ruoka ja sit saa namut niin verensokeri ei heittele niin pahasti.

Jos taas päivällinen on ollut joskus iltapäivällä ja iltapalaksi on muroja/viilistä ja niidenkin syöminen vähän niin ja näin niin hupsahtaahan verensokeri hetkessä ylös ja tulee samoin tein alas ja lopputulos on tosi, tosi huono.

Siinä kun sit vielä kiukkuaa pari tuntia niin elimistöllä ois jo ihan oikea nälkäkin niin nuku siinä sitten.

 

[AivanSama]

Kyllä sokeri vaikuttaa lapsiin joille tulee ns energiapiikkejä, eli menettävät jo muutenkin kontrollin käytöksen suhteen herkästi.

https://www.tiedetuubi.fi/sekaisin-sokerista

 

[vierailija]

Vähän ajatuksia mitä ap:n tekstistä tuli mieleen:

Ensin tosiaan rutiinit kuntoon ja lapsille selväksi se, että he eivät ole ne jotka kykenevät päättämään kodin säännöt ja käytännöt. Tietyt vähämerkitykselliset asiat lapset voivat kyllä kehitystasonsa mukaan päättää, mutta ei todellakaan sitä, että mitä vaikka syödään ruuaksi tai milloin mennään nukkumaan.

Nukkumaan mennessä jämäkästi "nuijitaan läpi" nukkumaanmenorutiini eikä anneta siitä periksi. Ensin hampaat pestään ja vaatteet vaihdetaan vaikka väkisin eikä siitä jäädä yhtään keskustelemaan tai neuvottelemaan. Sitten sen jälkeen käskynä mennä sänkyyn ja olla siellä hiljaa ja rauhassa sekä pitää pää tyynyssä. Jos lapsi karkaa sängystä niin sitten palautetaan se sinne vaan aina takaisin huomioimatta mitään vastaväitteitä. Jos taas lapsi vaikka nostaa päätä tyynystä tai metelöi, niin sitten esim. pidellään paikallaan tai otetaan hetkeksi sängystä pois rauhoittumaan johonkin (esim. johonkin arestipaikkaan missä ei ole virikkeitä). Alussa nukkumisen kanssa on tosi iso taistelu, mutta vähitellen lapsi tosiaan oppii, että vastaan paneminen ei auta ja silloin asiat helpottuvat huomattavasti.

Ruokaillessa taas sitten lapsille tehdään selväksi ruokailusäännöt, eli istutaan pylly penkissä, ei riehuta/meluta, eikä muutenkaan käyttäydytä hyvien tapojen vastaisesti. Jos lapsi ei usko, niin hyvä kikka on esim. ottaa ruoka hetkeksi pois lapselta ja siirtää lapsen tuoli pois pöydän vierestä ja sanoa, että ruokailu ei jatku ennen kuin rauhoittuu. Jos se ei auta, niin sitten käskee lapsen kokonaan pois ruokailusta ja arestiin, eikä ruokaa tarjota uudestaan ennen kuin seuraavaan suunniteltuun ruokailuaikaan.

Ulkoillessa ja kaupassa ollessa iso apu on valjaista. Niiden avulla lapsen saa helpommin pidettyä poissa vaikka sitten kuralätäköstä. Valjailla saa lapsen myös kaupan ostoskärryjen istuimeen kiinni ja ravintolassa tuoliin kiinni, niin ei pääse karkaamaan lattialle. Jos lapsi protestoi valjaissa kävelyä (esim. heittäytyy maahan kun ne laitetaan päälle), niin siihenkin auttaa se, että ei vaan anna vaihtoehtoja vaan niitä käytetään joka tapauksessa ja vaikka kannetaan lasta kunnes se alkaa kävellä.

 

[vierailija]

Nyt tarvitaan kova kovaa vastaan hoitotahojen kanssa. Teidän tarvitsee päästä pikkulapsi- tai neuropsykologille. Voisit kuvata teilla tapahtuvaa iltahulinaa ja mennä sen kanssa neuvolaan ja siellä sanot, että pitää päästä tukipalvelujen piiriin. Käytös ei kuulosta kurittomalta, vaan takana on muutakin.

Nepsy-lapsen kanssa rangaistukset usein valuvat kuin vesi hanhen selästä. Hän turhautuu jatkuvaan negatiiviseen palautteeseen ja se pahimmillaan vain korostaa huonoa käytöstä. Yritä sen sijaan kehua aina, kun hommat toimivat hyvin. Kehu myös esikoista. Yritä pitää päivissä mahdollisimman tarkka rakenne ja keksi jotain sijaistekemistä odotteluajoille. Tukiviittomat myös käyttöön. Etsi neuvoja sanoilla nepsy-lapsi, adhd. Tukitoimet voidaan aloittaa ilman diagnoosiakin. Ainakin saat niistä ohjeita, jotka voivat helpottaa teidän arkea.

 

[vierailija]

ap tässä kirjoittaa:

Esikoisella on nepsy-diagnooseja kaksi, nuoremmalla ei, mutta päiväkodissa on käytössä keskittymistä helpottavaa välineistöä ja oireet viittaisi dysfasia+adhd+aistiärsykehakuisuuteen vahvasti.

Siis aivan kaikkea on kokeiltu. Ollaan jämäköitä molemmat vanhemmat, ei mitään Supernanny-riemuidioottivanhempia, jotka antaa lasten touhuta mitä sattuu. On siis selkeät rajat ja ollaan niistä sovittu. Ollaan vaan ihan h.....in väsyneitä molemmat tähän sikailuun.

Nuo ovien lukitsemiset on hyvä idea, mutta ne ei toimi kodissa, jossa kaikki on yhtenäistä tilaa eteisestä keittiöön ja olkkariin ja jossa väliovia ei ole. Vessassa toki on ja siihen aion tämän keskustelun innoittamana hakasen laittaa, että kukaan ei karkaa hampaidenpesusta ja potalta ennen kuin on valmista.

Sokerihumalasta ei ole kyse, koska riehuminen alkaa yleensä jo paaaaaljon ennen kuin on iltapalaa saatu. Ulkoilevat päiväkodissa vähintään 2h/pv ja monesti mennään vielä sen päälle ulos. Eli siitäkään ei ole kyse etteikö energia tulisi puretuksi, vaan pikemminkin nuorempi lapsi reagoi tylsyyteen ja yliväsymykseen riehumalla. Ja kun se yliväsymystila on päällä niin siitä ei pääse pois. Ja se on päällä jo kun tulee päiväkodista ja pahenee illan myötä ja silloin lasta ei saa kiinnittämään huomiota mihinkään, ei positiiviseen huomioimiseen eikä torumiseen. Ihan kuin puhuisi seinille, kun puhuu tuossa tilassa olevalle 3-vuotiaalle. Ihan kuin lapsella olisi joku kytkin, joka kytkeytyy päälle, kun äiti/isä tulee tarhasta hakemaan ja saisi käyttäytymään kuin pienen elukan.

Ruokailut on meillä olleet hankalia aina, kun lapset on siroja/hoikkia olleet vauvasta asti (esikoinen -13 käyrällä ja nuorempi -5) ja me on saatu aina kuulla siitä, että "saako ne mitään syötävää". Eli sellaista vaihtoehtoa ei meillä ole ollut, että jos ei maistu, niin ei saa mitään. Isompi ei motorisen kehityksen häiriön takia saa mitään syötyä vartissa ja pienempi on syönyt siinä ajassa jo 10 kertaa ja siitä se turhauma ja mukien viskominen sitten alkaa, kun äiti/isä on vahtimassa sen isomman syömistä.

Viilikset ja murot on sokeroimattomia meillä, joten pliis lopettakaa se sokerista vinkuminen siellä.

Kiitos niille, jotka jaksoivat lukea koko tilityksen ja antoivat vinkkejä, niissä olie ehdottomasti jotain kokeilemisen arvoista.

Näille lapsille ei toimi se, että "jätä omaan huomioonsa" tai "anna enemmän huomiota". Kun lapsi riehuu ja hakkaa sinua kun olet sen vieressä lohduttamassa ja jos et ole, niin roikkuu vielä suurempaan ääneen jalassa kiinni ja huutaa niin että siinä on oikeasti tärykalvot koetuksella. Se ei ole mitään pikkukitinää vaan se raivo mikä tuollaisesta 3v. lapsesta purkautuu, on jotain uskomatonta eikä se rauhoitu millään lastenhoito-oppaiden "ota lapsi syliin ja tuudita"-menetelmillä. Kyseessä eivät ole lapset, joihin toimivat samat käyttöohjeet kuin kaikkiin muihinkin, vaan kyseessä ovat yö ja päivä, joilla molemmilla on omat erityistarpeensa. Olen itse ammatiltani kasvattaja, mutta näihin omiin lapsiin en ole saanut käyttöohjeita.