F
fffuu
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Apina:
Ei se lapsi tiedä sitä et äiti on pitkään halunnut antaa selkään.
Ei se lapsi tiedä sitä et äiti on pitkään halunnut antaa selkään.
K
Kyllä
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja jossu:
Sille lapselle on turvallisempaa vaikka seistä yksinään keskellä kerrostalon pihaa sen minuutin pari kun äiti käy potkasemassa roskiskatoksen kulmaa kun ottaa vastaan se lyönti kun äiti ei turvallisuussyistä voinu lähteä vaan oli pakotettu jäämään keräämään sitä raivoa. Siinä tilanteessa se äiti on suurempi turvallisuusuhka.
A
Apina
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja fffuu:
Niinpä niin, lapset on niin tyhmiä ettei ne tajua eikä vaistoa mitään, voi ihan rauhassa kerätä sisällään raivoa...
minnuu itkettää niin lujasti etten meinaa saaha kirjotettua...
mutta ap, sie olet kovin epäjohdonmukanen tässä kokoajan. ensin sanot ettet koskaan ole ja sitten toisessa tekstissä sanot että niin en koskaan ole, paitsi sillon puol vuotta sitten ja nyt taas...
voi vittu (anteeksi kielenkäyttöni) mutta meillä aikuisilla on sen verran enemmän opittua ja elettyä elämää takana että meiän pitää pystyä toimimaan niinku oikiasti kuuluu! vaikka se lapsi ois vuojen vinkunu ja huutanu ja uhmannu niin MIKÄÄN EI OIKEUTA LYÖMÄÄN LASTA!!! miulla on itelläni kunnollinen kupliva temperamentti ja tyttäreni on periny sen myös, meillä kyllä tingataan ja välillä huuetaanki mutta meillä ei koskaan, EI KOSKAAN lyödä, ei ole ikinä käyny mielessäkään!
tässä raivostuin kolmivuotiaalle kaupan parkkipaikalla kun juoksenteli vaikka kuinka pyysin pitämään (ja pidin itsekin) kädestä ku kaupasta ulos tultiin. mutta ei, sais venkoiltua ittensä irti otteestani (mulla toisessa käessä kauppakassit) ja eikun juoksemaan sinne autojen sekaan. mie huusin palkeet täysillä että: PYSÄHY! mutta ei, joten ei kun kassit vaan autonviereen ja perään juoksemaan, ja kun kiinni sain niin rutistin niin lujaa kun vaan sain, olin vihanen ja pillahdin itkuun ja sanoin että koskaan ei saa lähteä nuin juoksemaan. lapsi säikähti kun itkin niin lujasti. mutta ei käyny mielessäkään että: annan muksulle selkään.
ja tätä tämmöstä päättömyyttä sattuu ihan harva se päivä, mutta se on vaan kestettävä, kyllä se vaihe ohi menee, mutta se ei mene ohi koskaan kun lapsen silmistä näät että lapsi pelkää ja se suru kun tietää että äiti lyö. tulee mieleen ihan se facebook-ryhmän: anna lapsen olla lapsi- profiilikuva... se on jotain niin lohdutonta ettei löydy sanoja.
mutta ap, sie olet kovin epäjohdonmukanen tässä kokoajan. ensin sanot ettet koskaan ole ja sitten toisessa tekstissä sanot että niin en koskaan ole, paitsi sillon puol vuotta sitten ja nyt taas...
voi vittu (anteeksi kielenkäyttöni) mutta meillä aikuisilla on sen verran enemmän opittua ja elettyä elämää takana että meiän pitää pystyä toimimaan niinku oikiasti kuuluu! vaikka se lapsi ois vuojen vinkunu ja huutanu ja uhmannu niin MIKÄÄN EI OIKEUTA LYÖMÄÄN LASTA!!! miulla on itelläni kunnollinen kupliva temperamentti ja tyttäreni on periny sen myös, meillä kyllä tingataan ja välillä huuetaanki mutta meillä ei koskaan, EI KOSKAAN lyödä, ei ole ikinä käyny mielessäkään!
tässä raivostuin kolmivuotiaalle kaupan parkkipaikalla kun juoksenteli vaikka kuinka pyysin pitämään (ja pidin itsekin) kädestä ku kaupasta ulos tultiin. mutta ei, sais venkoiltua ittensä irti otteestani (mulla toisessa käessä kauppakassit) ja eikun juoksemaan sinne autojen sekaan. mie huusin palkeet täysillä että: PYSÄHY! mutta ei, joten ei kun kassit vaan autonviereen ja perään juoksemaan, ja kun kiinni sain niin rutistin niin lujaa kun vaan sain, olin vihanen ja pillahdin itkuun ja sanoin että koskaan ei saa lähteä nuin juoksemaan. lapsi säikähti kun itkin niin lujasti. mutta ei käyny mielessäkään että: annan muksulle selkään.
ja tätä tämmöstä päättömyyttä sattuu ihan harva se päivä, mutta se on vaan kestettävä, kyllä se vaihe ohi menee, mutta se ei mene ohi koskaan kun lapsen silmistä näät että lapsi pelkää ja se suru kun tietää että äiti lyö. tulee mieleen ihan se facebook-ryhmän: anna lapsen olla lapsi- profiilikuva... se on jotain niin lohdutonta ettei löydy sanoja.
F
fffuu
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Apina:
Tuon sun logiikan mukaan lapsi vaihtoaa sen vihan ja suuttumuksen vaikka äiti ei sitä purkaisikaan. Ei se yksi lyönti sitä muuta.
R
rouva
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja up:Alkuperäinen kirjoittaja hei:Alkuperäinen kirjoittaja hei:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja imperial:
Sitten minä ansaitsen sen. Olen valmis siihen.
älä välitä näistä jeesustelijoista. Tiedän itsekin mitä se on... on kokemusta. Ja kuitenkin lapsestani kasvoi tasapainoinen, terve nuori mies. Vieläkin iltaisin joskus, aika usein, itken tekemiäni syntejä, sitä miten raakalaismainen olin omasta mielestäni.
Kerran kysyinkin pojalta, muistaako hän? Ei kuulema muista, koska oli muuten tasapainoista jne.
Mutta hae apua itsellesi, mehän ollaan vain ihmisiä joiden ei kuulukaan jaksaa ja kestää aina ja ikuisesti!
ja muuten, oma lapsuus vaikuttaa paljon! Mua myös lyötiin ja haukuttiin jne. Taistele sitä vastaan, SINÄ ET OLE SELLAINEN!
uppista tähän!
Ja tuolle valopäälle joka uhkailee viranomaisilla, älä välitä! Hulluja riittää... ja ns. "täydellisiä äitejä"
Peesi!
älä välitä näistä jeesustelijoista. Tiedän itsekin mitä se on... on kokemusta. Ja kuitenkin lapsestani kasvoi tasapainoinen, terve nuori mies. Vieläkin iltaisin joskus, aika usein, itken tekemiäni syntejä, sitä miten raakalaismainen olin omasta mielestäni.
Kerran kysyinkin pojalta, muistaako hän? Ei kuulema muista, koska oli muuten tasapainoista jne.
Mutta hae apua itsellesi, mehän ollaan vain ihmisiä joiden ei kuulukaan jaksaa ja kestää aina ja ikuisesti![/quote]
ja muuten, oma lapsuus vaikuttaa paljon! Mua myös lyötiin ja haukuttiin jne. Taistele sitä vastaan, SINÄ ET OLE SELLAINEN![/quote]
Tällainen mulla myös ollut. Vieläkin myös joskus itken öisin tekemiäni syntejäni ja pyytänyt pojiltani anteeksi, usein.
D
ddd
Vieras
Ton tyyppinen mulla kävi esikon kanssa kun se oli ihan pieni. Olen vuosia kantanut sitä taakkana ja kärsin siitä. Itken vieläkin jos muistelen sitä. Olin todella väsynyt silloin :/. Hirveä teko!
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Kowalski:
Johan kerroin aikaisemmissa viesteissäni, että aion hakea apua. En muuten selviä tästä.
Ä
äh
Vieras
Kaikki täällä hokee koko ajan, että "ei ole oikeutta lyödä lasta". Onko joku väittänyt, että olis?! Hohhoijaa.
?
.
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Apina:
AP SINULLE PALJON VOIMIA! älä lyö pientä.
juu se on niin että kasvatus tavat tulee vanhemmilta.
A
Apina
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja fffuu:
Niin vaistoaakin. Mutta kun sen vihan ja raivon voi purkaa ENNEN kun se kasvaa vihaksi ja raivoksi ja punaiseksi sumuksi, kun se vasta on alkavaa suuttumusta, ja sen voi purkaa niin monella muullakin tavalla kun pitämällä kaksivuotiasta tukasta että saa paremmin lyötyä.
J
jossu
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Kyllä:
Totta.
Kuitenkin mun kirjoitukseni tarkoituksena oli edelleen vaan ilmaista ap:lle ymmärrykseni eikä alkaa vänkäämään tästä asiasta ulkopuolisten kanssa. Eli tsemppiä ap:lle toivottavasti saat asian ratkaistua lapsen edun mukaisesti, katoan tästä taka-alalle.
F
fffuu
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Apina:
Miten tuon raivon purkaminen onnistuu esim. kauppa-matkalla kun lapsi vaan tappelee ja kinuaa jne. ja kiukku vaan kasvaa?
Aika uskomatonta tekstiä aloittajalta. Itkemistä jaksetaan valitella, tuo on tuota väkivaltaa käyttävän ihmisen tyypillistä käyttäytymistä. "Voi mä olen niin huono äiti, en ole koskaan ennen lyönyt, paitsi yhden kerran ennen, tiedän että on väärin, mutta olen halunnut jo kauan antaa selkään tuolle kakaralle.. voi voi täällä mä itken... " sääliä kerjätään, mutta mitään ei olla valmiita tekemään asian eteen. Voi..... kerpele!! |O
TODELLAKIN on äitejä, joiden ei tarvitse alentua läpsimään lastaan ja pitämään tätä vielä samalla tukasta kiinni. Kyse ei ole täydellisestä äitiydestä, jeesustelusta tai hurskastelusta vaan yksinkertaisesta valinnasta: en halua satuttaa lastani purkaakseni omaa huonoa oloani, en halua rikkoa Suomen lakeja, en halua käyttää väkivaltaa läheisiäni kohtaan. V***u.
TODELLAKIN on äitejä, joiden ei tarvitse alentua läpsimään lastaan ja pitämään tätä vielä samalla tukasta kiinni. Kyse ei ole täydellisestä äitiydestä, jeesustelusta tai hurskastelusta vaan yksinkertaisesta valinnasta: en halua satuttaa lastani purkaakseni omaa huonoa oloani, en halua rikkoa Suomen lakeja, en halua käyttää väkivaltaa läheisiäni kohtaan. V***u.
Alkuperäinen kirjoittaja hei:Alkuperäinen kirjoittaja sondersson:Alkuperäinen kirjoittaja hei:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja imperial:
Sitten minä ansaitsen sen. Olen valmis siihen.
älä välitä näistä jeesustelijoista. Tiedän itsekin mitä se on... on kokemusta. Ja kuitenkin lapsestani kasvoi tasapainoinen, terve nuori mies. Vieläkin iltaisin joskus, aika usein, itken tekemiäni syntejä, sitä miten raakalaismainen olin omasta mielestäni.
Kerran kysyinkin pojalta, muistaako hän? Ei kuulema muista, koska oli muuten tasapainoista jne.
Mutta hae apua itsellesi, mehän ollaan vain ihmisiä joiden ei kuulukaan jaksaa ja kestää aina ja ikuisesti!
Jos sinun poikas ei välitä/muista, ei kukaan muukaan lapsi tee niin? Eikä se varmaan aikoinaan, lapsena tuntunu hänestä miltään, ei toki.
Mä ite en lapsuudesta mitään muuta muistakaan ku sen, että ilmapiiri saattoi muuttua millon vaan, ja sillon piti pelätä.
ei kannata puhua asiasta, mistä ei tiedä eikä ole kokemusta. Ja et sitten lukenut tuota lisäystäni?
eiköhän tuosta tyhmemmällekin luulis tulevan selväks että kokemusta on.
Alkuperäinen kirjoittaja fffuu:
Ipod korville ja raitista ilmaa, kiertää vaikka pidemmän lenkin ennen sitä kauppaanmenoa... noita muuten kannattaa ihan opetella. Itse olen tulinen luonne, sittemmin kehittynyt lastentulon myötä. Ennen kyllä lenteli puhelimet ja ovenkarmit sai kyytiä...
Alkuperäinen kirjoittaja fffuu:
Tuollaiseen on yksinkertainen ratkaisu: se, että aikuinen kanssa käyttäytyy niin kuin aikuinen. Jos lapsi huutaa ja raivoaa, siinä ei auta että aikuinenkin tekee niin. Jos ei ole kypsyyttä kestää lapsen raivonpuuskia, ei pidä ryhtyä vanhemmaksi. Jos kuitenkin ryhtyy, ja jossain vaiheessa huomaa, että omaa raivoaan ei voi enää hillitä, niin täytyy hakea apua. Lapsen hakkaaminen ei siihen raivoon auta missään määrin.
V
vieras
Vieras
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Nyynä:
Olen kanssasi täysin samaa mieltä.
En koskaan löisi lastani sen takia, että hän lähtee juoksemaan autojen alle kun ei usko minua, enemmänkin haluaisin halata häntä enemmän kuin koskaan. Enkä edelleenkään halua puolustella itseäni mutta sen vain sanon, etten tosiaankaan tiedä miksi tein mitä tein... se vain tapahtui, huono selitys, tiedän. Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut, on lapsi kiukkuillut kaikin mahdollisin keinoin mitä reilu 2v osaa jo kauan ja mielessä tosiaan on käynyt se, että antaisin selkään niin tajuaiskohan tuo että on väärin kun puhe ei auta. Mutta ei, tiedän ettei lyöminen auta. Hermot vaan kiristyy temppuilun ja kiukuttelun takia koko ajan... tämä päivä ei sitä lyömistä aiheuttanut, on ollut ihan ok päivä... sitten lapsi vaan alkoi taas vinistä, heittäytyi lattialle, ulkona juoksenteli karkuun, heitti minua kivellä jalkaan jne. ja kun sain hänet kotiin... löin. Kadun sitä syvästi mutta en voi tapahtuneelle mitään. Olen pyytänyt anteeksi ja luvannut etten lyö enää (joo, tiedän että oli jo toinen kerta...) ja itselleni lupasin että menen hakemaan apua, sen teen koska en halua lapselleni mitään pahaa. En selitä enempää, tehty mitä tehty.
Alkuperäinen kirjoittaja Nyynä:Alkuperäinen kirjoittaja fffuu:
puret hammasta tai potkit auton renkaita parkkiksella.
mikä hemmetti teitä aikuisia ihmisiä vaivaa kun ei saaha tunteita piettyä kurissa ees hetken aikaa???
Samaa ihmettelen.
mulla on vanhempi nyt reilun neljä vuotias, enkä voi sanoa, että mulle koskaan olis mitään RAIVON tunteita herännyt. Totta sitä joskus suuttuu, mutta että nyt pitää ihan raivoa purkaa johonkin... ja vielä lapseen. :|
H
hei
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja Nyynä:
Olen kanssasi täysin samaa mieltä.
En koskaan löisi lastani sen takia, että hän lähtee juoksemaan autojen alle kun ei usko minua, enemmänkin haluaisin halata häntä enemmän kuin koskaan. Enkä edelleenkään halua puolustella itseäni mutta sen vain sanon, etten tosiaankaan tiedä miksi tein mitä tein... se vain tapahtui, huono selitys, tiedän. Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut, on lapsi kiukkuillut kaikin mahdollisin keinoin mitä reilu 2v osaa jo kauan ja mielessä tosiaan on käynyt se, että antaisin selkään niin tajuaiskohan tuo että on väärin kun puhe ei auta. Mutta ei, tiedän ettei lyöminen auta. Hermot vaan kiristyy temppuilun ja kiukuttelun takia koko ajan... tämä päivä ei sitä lyömistä aiheuttanut, on ollut ihan ok päivä... sitten lapsi vaan alkoi taas vinistä, heittäytyi lattialle, ulkona juoksenteli karkuun, heitti minua kivellä jalkaan jne. ja kun sain hänet kotiin... löin. Kadun sitä syvästi mutta en voi tapahtuneelle mitään. Olen pyytänyt anteeksi ja luvannut etten lyö enää (joo, tiedän että oli jo toinen kerta...) ja itselleni lupasin että menen hakemaan apua, sen teen koska en halua lapselleni mitään pahaa. En selitä enempää, tehty mitä tehty.
Mä tiedän mitä tarkoitat ja uskon sua. Haleja...
ja voimia!
N
NNN
Vieras
Onko sun äiti ollut sulle tollanen kun olit pieni? Meinaan monesti tollaset tulee opittuna.. Ymmärrän kyl sua, mulla on muutaman kerran ollut pinna tosi kireällä, kun on 2 niin pientä lasta ja ne kiukuttelee samaan aikaan, mut se on kyl jääny mulla vaan huutamiseen päin naamaa ja säikähdin sitäkin jo niin et itkin koko päivän, kun en kuiteskaan haluu olla huutava ja hermoonsa totaalisesti menettävä äiti. Mut kyl se siitä, kun vaan kertaan jää.. jos jatkuu, sun on haettava oikeesti apua, tai pyydettävä jotain auttaan sua, kun oot ilm. aika burn outissa..
