Teen itsestäni ls-ilmoituksen

[maailman karsein äiti]

Mulla paloi käämi eilen niin pahasti, ettei mitään rajaa. 4-vuotias oli tehnyt askartelun, ja kun katsoin sitä, yksi kulma siitä taittui ihan vähän. Kakara ensin itki, yritin hyvitellä ja tehdä kaikkeni, että lapsi tyytyisi. Kakara jatkoi huutamista ja askartelu siinä vain rypistyi entistä enemmän. Kakara huusi mulle lopulta suoraa huutoa tunnin, ja olin laittanut sen jäähyllekin jo monta kertaa. Tenava karkasi toistuvasti ja siinä vaiheessa mulla napsahti.

Otin askartelun, ja revin sen tuhannen p*llun päreiksi. Huusin suoraa huutoa päin naamaa tai oikeastaan karjuin. Että nyt se on oikeasti taittunut perkele!!! Siihen loppui kakaran huuto.

No, asiasta tuli mulle aivan helvetillisen huono olo. Hankin materiaalit ja askartelimme entistä hienomman askartelun. Selitin lapsille, että tuolla tavalla ei saa karjua kurkku suorana tai repiä toisen askartelun. Pyysin anteeksi. Lapsi vaikuttaa siltä, että hän on ihan OK ja on uskaltanut kiukutella jo sen jälkeenkin. Järkytyin vaan itse omaa käytöstäni ja mietin, miten pystyn käyttäytymään tuolla tavalla. Siis repiä nyt lapsen askartelu!

Miten tästä eteenpäin? En osaa antaa tapahtunutta itselleni anteeksi eikä varmaan pidäkään.

 

[vst]

Tais vissiin napata kupolista oikein kunnolla.

 

["vieras"]

hyvä merkki on,että omasta väärästä toiminnasta tulee huono omatunto.uskon,että jokaisella vanhemmalla on jossain lapsen elämänvaiheessa tapahtunut ylilyöntejä.kyllä niistä yli pääsee, vähättelemättä ollenkaan tilannetta tai huonoa fiilistä.nyt olet siis käytöksesi lapselle hyvittänyt ja kaikki on hyvin,eikö ? elämään vaan kuuluu kaikenlaisia tilanteita, noita ikävämpiäkin.kyllä se siitä

 

["perseennuolija"]

Miten sulla muuten?Onko tuo sulta "normaalia" käytöstä?

 

[tsemppaus]

Musta sä jälkihoidit eli selitit lapselle tilanteen hienosti. Lapsen tekee hyvää nähdä että aikuisetkin tekevät virheitä ja miten ne korjataan. Tsemppiä!

 

[ap.]

[QUOTE="perseennuolija";27213090]Miten sulla muuten?Onko tuo sulta "normaalia" käytöstä?[/QUOTE]

No Herra Isä sentään, ei ole!!!

 

[ap.]

Kiitos kannustavista kommenteista. Tytöllä on mielestäni hyvä perusturvallisuus enkä ole ikinä polttanut hänen kanssansa käämejä noin. Mun ois tehnyt mieli paiskata se kakara parvekkeelta. Pidin kyllä tiukasti tytön käsistä kiinni ja välillä otin otteen pään sivuiltakin, mutta en kyllä satuttanut. Mutta raivari kulminoitui tosiaan sen askartelun repimiseen. Tunti huutoa oli sinä päivänä liikaa!

 

[Lispetti]

Joku angermanagement olis varmaan paikallaan koska tuli ylläripyllärinä sullekin!

Meillä toimitaan toisin, en hyväksy tollasta käytöstä roolimallilta! Proppu saa palaa mutta keinoja on monia sano eukko kun kissalla pöytää pyyhki.

 

[äitimyös]

Mielestäni merkki siitä, että et itsekään ole kasvanut vielä mielessäsi aikuiseksi, vaan jäänyt sinne uhmiksen tasolle.
Ja itsellä on sama tilanne, joskus huomaan lasten kans käyttäytyväni itse lapsellisemmin mitä ne lapset uhmassaan. Jälkeenpäin tulee nolo olo. Itse olen miettinyt, että johtuisko siitä, että olen periaatteessa saanut aina kaiken mitä haluan, ja vasta nuo lapset pistää mulle vastaan, ja tiukkaa tekee näin aikuisena oppia, että kaikki ei meekään naps vaan minun tahdon mukaan.

 

[spärdelspurde]

Kai sitä saa joskus olla äiditkin huonolla tuulella.. =)
Tollasta varmaan käy jokaisessa kodissa joskus, älä ota ittees liikaa.

 

[....]

Kuules,,mä uskallan väittää ette sä ole ensimäinen ja viimenen äiti joka huutaa lapselleen tai ylipäätään menee hermot totaalisesti.. Eikä se lapsi mene siitä kerta huutamisesta rikki.(ja kenenkää turha tarttua tuohon,jos ett pointtia ymmärrä niin voi voi)..

Äläkä kovin kovaa ja kauaa ittees ruoski.. Sä oot huomannu tekeväs virheen,pyytänyt lapselta anteeksi..

 

["vieras"]

Semmosta sattuu

 

["perseennuolija"]

No Herra Isä sentään, ei ole!!!

En pahalla kysynyt,todellakaan.Olin tulossa siihen,että kaikilla menee joskus hermot ja älä syyllistä itseäs liikaa.

 

[ciiu]

Joku angermanagement olis varmaan paikallaan koska tuli ylläripyllärinä sullekin!

Meillä toimitaan toisin, en hyväksy tollasta käytöstä roolimallilta! Proppu saa palaa mutta keinoja on monia sano eukko kun kissalla pöytää pyyhki.

...ei tietenkään tarvii hyväksyä, mutta tuohan on täysin ymmärrettävää. Näkisin, että parempi niin, että äiti mokaa ja pyytää kunnolla anteeksi kuin käyttää muuta "konstia" tukahduttaakseen kiukkunsa, joka voi olla lapselle käsittämätöntä.

 

["..."]

Olisi voinut sattua kelle tahansa. Kunhan ei tavaksi tule, niin unohda koko juttu.

 

[yks vaa...]

Mun äiti ei suuttunut ikinä, vaikka meitä oli neljä lasta. Kun mokasimme joskus isostikin, niin oli tosi sairas tunne, kun äiti ei suuttunut vaikka selvästi harmitti. Ei hän sanonut isällekään ikinä vastaan, vaan isä jyräsi minkä kerkesi. Sitten 5-kymppisenä äidistäni tuli kamala katkeroitunut emäntä, joka nalkutti ja valitti ja näljäili isälleni isän kuolemaan saakka. Ja äiti on tosiaan pitkäaikaissairas itsekin... Että semmoista. Ja mikä minusta tuli? Alituiseen toisia miellyttävä ja konflikteja välttelevä nynny.

 

["Sirkkeli"]

Pöh, joskus harvoin sitä saattaa itsekultakin mennä hermot juuri noin. Mutta onneksi harvoin. Anna itsellesi anteeksi. Suoriuduit lopputehtävästä täydellisesti

 

[ap.]

[QUOTE="perseennuolija";27213150]En pahalla kysynyt,todellakaan.Olin tulossa siihen,että kaikilla menee joskus hermot ja älä syyllistä itseäs liikaa.[/QUOTE]

Joo, arvasin ettet kysynyt pahalla. Mä todella toivon, ettei lapseni muistele tuota asiaa vielä mun hautajaisissakin. Ja tietty se järkytti, mitä muut lapset ajatteli, kun äiti rääkyy kurkkunsa kipeäksi. Ihan kuin sikaa oltais tapettu.

 

["vieras"]

Nyt kun menit selittelemään, ettei noin saa karjua, veit samalla lapselta pois anteeksipyyntösi tehon.

Olisit voinut sanoa myös: Anteeksi, mutta olen oikeassa. Vaikutushan on sama

 

[Lispetti]

...ei tietenkään tarvii hyväksyä, mutta tuohan on täysin ymmärrettävää. Näkisin, että parempi niin, että äiti mokaa ja pyytää kunnolla anteeksi kuin käyttää muuta "konstia" tukahduttaakseen kiukkunsa, joka voi olla lapselle käsittämätöntä.

Ei ole täysin ymmärrettävää myöskään. Äiti voi mokata muutenkin kuin karjua perkelettä ja repiä askartelua tuhannen päreiks, näin niinkun opetusmielessä.

 

[tytönjapoikienmamma]

Juu, lapset voi ujoskus olla tosi kohtuuttomia ja hermoonottavia....ovat niin hemmetin keskeneräisiä...huutaa nyt tuolla tavoin, ethän sä tahallaan sitä kulmaa taittanut...aarghh!! Mutta, kuten huomasit omasta huonosta olosta jälkeenpäin, tuo tapasi ei ollut ihan fiksu tapa toimia. Tee seuraavalla kerralla toisin. Kaikki me kompastellaan välillä..

 

["sANNI"]

Pääasia että jälkipyykin hoidit esimerkkillisesti! Joskus aikuinenkin hermostuu vaikka miten koittaisi kiukkuaan nieleskellä mutta kuhan et ota tavaksi, kyllä varmasti lapsi koki sen hyvin pelottavana ja hämmentävänä mutta asia varmasti unohtuu ajan myötä joten ei pelkoa että sun arkun äärellä miettii katkeroituneena!

 

["vieras"]

Noh, ei ainakaan lastensuojeluilmon paikka tuo

 

["mmm"]

Mun ois tehnyt mieli paiskata se kakara parvekkeelta. Pidin kyllä tiukasti tytön käsistä kiinni ja välillä otin otteen pään sivuiltakin

Kyllä tossa on menty jo ihan liian pitkälle, laps raukka Kannattaa miettiä, että oiskohan kuitenkin hyvä käydä hakemassa itelleen apua, ennekun jokukerta tapahtuu jotain vielä enemmän..
Tulee kyllä pahaolo tällasia lukiessa..

 

["Lindaa"]

Hei nyt lopetat tollasen lastensuojelun puhumisen, edes vitsillä. Se on huono.

Vaan, otat nyt tän vihjeenä että sulla on kehitettävää, itseesi lisätutustumista jne.

Mä en ole nähnyt yhtään naista jolla ei joskus (useinkin) flippaisi, eli aika monella on noita kohtia jotka kipuilee yms. Millä sanalla sitä nyt haluaakin kuvailla.