Täytyykö antaa anteeksi oman itsensä vuoksi?

[vierass]

Mun exä teki mulle tosi paskamaisen tempun ja en ole antanut anteeksi hänelle. Olen mielestäni päässyt hänestä yli, en enää juuri ajattele asiaa, tuli nyt mieleen tuosta pettämisketjusta. Mä en ole antanut anteeksi, mun exä on paska ihminen, joka tekee paskoja asioita toisille. En todellakaan toivo, että hän olisi onnellinen tms. Aina sanotaan, että oman itsensä vuoksi pitää osata antaa anteeksi, että ei katkeroidu. Pitääkö se paikkaansa? Mä olen kyllä ihan onnellinen ja en roiku menneessä, mutta katkeroidunko mä automaattisesti, jos en anna anteeksi ja toivo hänelle kaikkea hyvää?

 

[bud]

Toi pitää paikkansa. Käyn terapiassa, kirjoitinkin siitä yhteen ketjuun ja terapeutti on tuotakin just puhunut. Sinä tuskin tulet sitä anteeksi pyyntöä exältäsi saamaan, ja juuri siksi on entistäkin tärkeämpää (mutta sitäkin vaikeampaa kenties) antaa hänelle mielessäsi anteeksi, jotta voit jättää menneisyyden taaksesi. Mutta tosiaan helpommin sanottu kuin tehty. Eikä sun nyt hälle tartte "kaikkea hyvää" toivoa, vaan antaa olla ja unohtaa..

 

[vierass ap]

Toi pitää paikkansa. Käyn terapiassa, kirjoitinkin siitä yhteen ketjuun ja terapeutti on tuotakin just puhunut. Sinä tuskin tulet sitä anteeksi pyyntöä exältäsi saamaan, ja juuri siksi on entistäkin tärkeämpää (mutta sitäkin vaikeampaa kenties) antaa hänelle mielessäsi anteeksi, jotta voit jättää menneisyyden taaksesi. Mutta tosiaan helpommin sanottu kuin tehty. Eikä sun nyt hälle tartte "kaikkea hyvää" toivoa, vaan antaa olla ja unohtaa..

Mutta mun pointti olikin vähän se, että olen jo antanut olla ja unohtaa. Mutta en ole antanut anteeksi. Olen vain hyväksynyt sen, että asia on menneisyydessä ja sille ei siis enää voi mitään ja nyt pitää keskittyä tähän hetkeen.

 

[Blue]

Ei mun mielestä tarvitse antaa anteeksi. Mutta irti pitää päästää eikä antaa asioiden vaikuttaa omaan elämäänsä. Kuten bud sanoi, antaa olla ja unohtaa sellaiset asiat jotka eivät enää elämääsi kosketa.

 

[bud]

No mutta ethän sä ole antanut olla ja unohtanut, kun se mielessä pyörii..

 

[Vie]

Ehkä on hyvä yrittää ymmärtää asia itsenä ja myös toisen kannalta, miksi on käynyt niin kuin on käynyt, ja hyväksyä tapahtunut - ja lopettaa sen ajatteleminen. Jos toiselle ei voi antaa anteeksi, niin ei kai siihen itseä voi pakottaa. Riittää kai, jos ymmärtää omat tunteensa ja hyväksyy ne - silloin ei ehkä katkeroidu. Toiselle pahan toivomisessa ei kuotenkaan le mitään hyvää. Se kertoo, ettei ole itse sinut asian kanssa eikä ole voinut jättää sitä taakseen.

 

[Ciervo]

No mutta ethän sä ole antanut olla ja unohtanut, kun se mielessä pyörii..

No voi helvetin saapas. Missä ap siis kirjoitti, että asia pyörii mielessä?
Osaatko lukea?

 

[fgh]

Ei kenenkään täydy antaa mitään anteeksi. Joitain se helpottaa, että antaa anteeksi, joitain ei.
Osa kykenee antamaan anteeksi, osa aikanaan, kaikki ei koskaan.
Joitain helpottaa, että toinen pahoittelee, joitain ei. Osa taas ei pahoittele, osa pahoittelee jatkuvasti.

On asioita, mitkä helpompi antaa anteeksi ja asioita, mitkä vaikeampi.

Mutta mitään ei siis täydy väkisin.

 

[fgh]

No voi helvetin saapas. Missä ap siis kirjoitti, että asia pyörii mielessä?
Osaatko lukea?

No voi helvetin saapas. Jos ap kirjoittaa "asiasta", niin eikö "asia" ole mielessä?

 

[huooooh]

No voi helvetin saapas. Jos ap kirjoittaa "asiasta", niin eikö "asia" ole mielessä?

Asia voi tulla mieleen PYÖRIMÄTTÄ siellä. On eroa.

 

[bud]

No kyllä aloitusviesti on todella katkeraa tekstiä, just sellaselta ihmiseltä, jota asia painaa. Ja silloin ei oo kyllä asiasta yli päästy. Minusta.

 

["vieras ap"]

No mutta ethän sä ole antanut olla ja unohtanut, kun se mielessä pyörii..

Mä arvasin, että joku tarttuu tähän. Joo en mä muistinmenetyksestä kärsi. Asia ei kuitenkaan pyöri mielessä, ei ole koko henkilö käynyt mielessä useaan kuukauteen (erosta aikaa puolitoista vuotta), mutta kun oli tuossa pettämisketjussa sellainen viesti, jossa tilanne kuulosti kovin tutulta niin tuli sitä kautta mieleen.

 

[vierass ap]

Ja tuosta anteeksiantamisesta oli ihan muista syistä puhetta kaverin takia niin tuli mieleen, että itse en ole antanut anteeksi.

 

[hurlumhei]

Toi pitää paikkansa. Käyn terapiassa, kirjoitinkin siitä yhteen ketjuun ja terapeutti on tuotakin just puhunut. Sinä tuskin tulet sitä anteeksi pyyntöä exältäsi saamaan, ja juuri siksi on entistäkin tärkeämpää (mutta sitäkin vaikeampaa kenties) antaa hänelle mielessäsi anteeksi, jotta voit jättää menneisyyden taaksesi. Mutta tosiaan helpommin sanottu kuin tehty. Eikä sun nyt hälle tartte "kaikkea hyvää" toivoa, vaan antaa olla ja unohtaa..

Mitenköhän se anteeksianto sitten onnistuu, jos ei itse halua antaa anteeksi? Itselläni on ainakin suuria vaikeuksia antaa joitain asioita tietyille tyypeille anteeksi, varsinkin kun koen etteivät he anteeksiantoani ansaitse. Tuntuu, että tekisin jotenkin väärin itseäni kohtaan tai huijaisin itseäni, jos pakottaisin itseni antaamaan heille anteeksi. Ja miten se pakottaminen edes onnistuu? Ja vielä vähemmän haluan antaa anteeksi, jos joku tulee mulle sanomaan "kylllä sun nyt pitää antaa anteeksi", paskat mun täydy yhtään mitään...

 

[Madicken04]

Mutta mun pointti olikin vähän se, että olen jo antanut olla ja unohtaa. Mutta en ole antanut anteeksi. Olen vain hyväksynyt sen, että asia on menneisyydessä ja sille ei siis enää voi mitään ja nyt pitää keskittyä tähän hetkeen.

Mielestäni se idea katkeroitumista vastaan tulikin tässä. Siis että hyväksyy ja pystyy "unohtamaan" tapauksen niin ettei se enää vaivaa mieltä riittää.

Anteeksiantaminen on minusta vähän sellaista että se edellyttäisi toiselta sitä katumista ja anteeksipyyntöä -tai sitä että tämä kuolee. Mutta siis jos tämä p***maisesti toiminut tyyppi ei kadu mitään eikä ole muuttanut tapojaan -tekisi samat jutut sinulle uudestaan jos saisi mahdollisuuden niin silloin ei tarvita mitään anteeksiantamista. Riittää että hyväksyy faktan että tuo ihminen nyt on tuollainen, ehkä jopa ymmärtää jotain asiaan johtavia syitä ja pitää huolen ettei hän jatkossa pääse enää satuttamaan. Muuten työstä asiat niin ettei nuo pyöri mielessä jatkuvasti, kokonaanhan terve ihminen nyt ei tuollaista unohda ja voi toki tulla välillä mieleen. Ei tarvi toivoa toiselle hyvää, mutta jos jatkuvasti toivoo pahaa niin se käy jo itselle rankaksi.

 

[bikbhiuh]

Sun pitäisi ennemmin antaa anteeksi itsellesi, että oot noin kauan parjannut itseäsi jonkun toisen paskamaisella teolla. Lopeta itsesi määrittely ulkopuolisten kusipäiden kautta ja hae tätä palstaa järkevämpää tukea ton vyyhdin purkamiseen.

 

["hmmm"]

Mä ainakin ymmärrän anteeksiannon niin että ymmärtää toisella olevan syy käyttäytymiseensä (esim. traumat, mielenterveyshäiriö tms) eikä ole katkera hänelle enää. Vaikea selittää.. Mutta se ei tarkoita sitä että hyväksyisi toisen teot, pitäisi niitä oikeutettuina tai että pitäisi alkaa olemaan kaveri hänen kanssaan.
Mitä se anteeksianto sun mielestä tarkoittaa?
Ja mun mielestä kannattaa antaa anteeksi oman itsensä vuoksi. Tosin jotkut toisten teot ovat niin käsittämättömiä - kuten vaikka murha tai kidutus - että niitä on hyvin vaikea antaa anteeksi.

 

[fgh]

Asia voi tulla mieleen PYÖRIMÄTTÄ siellä. On eroa.

Pitääkö sitten huutaa heti helvetin saapasta?

 

[iu]

Anteeksiantaminen on minusta vähän sellaista että se edellyttäisi toiselta sitä katumista ja anteeksipyyntöä -tai sitä että tämä kuolee. Mutta siis jos tämä p***maisesti toiminut tyyppi ei kadu mitään eikä ole muuttanut tapojaan -tekisi samat jutut sinulle uudestaan jos saisi mahdollisuuden niin silloin ei tarvita mitään anteeksiantamista. Riittää että hyväksyy faktan että tuo ihminen nyt on tuollainen, ehkä jopa ymmärtää jotain asiaan johtavia syitä ja pitää huolen ettei hän jatkossa pääse enää satuttamaan. Muuten työstää asiat niin ettei nuo pyöri mielessä jatkuvasti, kokonaanhan terve ihminen nyt ei tuollaista unohda ja voi toki tulla välillä mieleen. Ei tarvi toivoa toiselle hyvää, mutta jos jatkuvasti toivoo pahaa niin se käy jo itselle rankaksi.

Tässä on asiaa.

Itse en ole "antanut anteeksi" minua paskamaisesti kohdelleille ihmisille - tarkoittaa sitä, että en halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä enkä heistä mitään hyvää väikisin yritä löytää (kun sitä ei ole). Mutta en myöskään heitä juuri ajattele, en vello vihan tunteessa enkä heistä puhu pahaa muille. He ovat minulle ilmaa, samantekeviä. Se riittää minulle.

 

[Madicken harmaana]

[QUOTE="hmmm";29223019]Mä ainakin ymmärrän anteeksiannon niin että ymmärtää toisella olevan syy käyttäytymiseensä (esim. traumat, mielenterveyshäiriö tms) eikä ole katkera hänelle enää. Vaikea selittää.. Mutta se ei tarkoita sitä että hyväksyisi toisen teot, pitäisi niitä oikeutettuina tai että pitäisi alkaa olemaan kaveri hänen kanssaan.
Mitä se anteeksianto sun mielestä tarkoittaa?
Ja mun mielestä kannattaa antaa anteeksi oman itsensä vuoksi. Tosin jotkut toisten teot ovat niin käsittämättömiä - kuten vaikka murha tai kidutus - että niitä on hyvin vaikea antaa anteeksi.[/QUOTE]

Minulle anteeksiantaminen tarkoittaa että olen antanut tuon teon anteeksi ja pystyn aloittamaan tekijän kanssa ns puhtaalta pöydältä. Tuo rikkomus ei siis enää vaikuta välillämme.

Siksi en koe että oikein voisin antaa anteeksi vakavampia asioita jos tekijä ei itse niitä kadu vaan jatkaa samoja tekojaan. Silloin minulle riittää että hyväksyn teon ja ehkä pystyn jollain tapaa ymmärtämään tekijää, mutta en koe tarvettakaan antaa anteeksi. Riittää kun saavutan sen oman mielenrauhan asian suhteen.