Te, joiden perheessä on lasten vanhemmat yhdessä. Ydinperheet?

[kysymys suhtautumisesta eroperheisiin]

Tyhmä sana toi ydinperhe, mutta tarkoitan pariskuntia, jotka ovat yhdessä ja joilla on yhteisiä lapsia.

Miten teidän lapset suhtautuu eroperheisiin?

Mulla ja miehellä on yhteisiä lapsia ja ollaan yhdessä. Monilla lapsien kavereilla tai meidän tutuilla on avioeroperhe, osassa vanhemmilla on uudet puolisot ja osassa ei.

Mun mielestä on ollut jotenkin jännä huomata, kuinka lapset havannoi tuollaista. Kerran esikoinen kysyi, että olenko mäkin joskus asunut jonkun toisen isin kanssa. Sille oli jotenkin ihan luontevaa se, kun kavereilla on äiti, äidin mies, ja isä jne.

Yks päivä juteltiin muuttamisesta ja asumisesta, ja jotenkin siinä tuli esille se, että meillä ei ole kahta kotia, kun me ei asuta eri paikoissa, jos me asuittais niin sitten olis. En muista sanantarkkaan, mutta jotenkin luontevasti sekin ajatus meni, niin että joidenkin äidit ja isät vaan asuu eri taloissa, eikä siinä ole mitään kummallista. Että ne ei ajatellut sitä niin, että olis jotenkin traagista että niiden kavereiden vanhemmat asuu eri paikoissa.

Sen oon ainakin huomannut, että meidän sukupolven lapset saa paljon monipuolisemman kuvan erilaisista perhemuodoista kuin mitä meidän sukupolvi sai. Tai ainakin omasta lapsuudesta muistan sen, että harvalla kaverilla oli yh-vanhempi tai sitten uusioperhe jne.

 

[vieras]

Eikait nuo eroperheet oo sen kummempia. Lapset joskus tuumaa, että voiskohan xxxx tulla meille vai onko se tän viikon isällään. Silloin, ku selvis, että kaikki perheet ei oo ns. ydinperheitä heillä oli vähän aikaa hätä, että ettehän te eroa? Ja joskus jos riideltiin kyselivät, että ettähän te eroa sovittehan te? Nyt ovat jo oppineet, että riidellä voi ilman eroaki.

 

[jojo]

Lapset ovat hyvin sopeutuvaisia eikä useimmille eroista mitään ongelmia tule. Sitten on kyllä niitäkin, että uusperheiden elämät eivät niin mukavasti suju ja lapsetkin joutuvat kärsimään vanhempiensa draamoissa. Mutta jos vanhemmat tekevät parhaansa etteivät lapset kärsi, niin ei siinä sitten mitään.

 

[ap]

Sillä mä oikeastaan vaan mietin, kun meidän lapsille ei ole tullut vielä koskaan sellaista hätää, että ollaanko mekin eroamassa tai voidaanko mekin erota. Ei edes silloin, jos me ollaan riidelty. En tiedä eikö niillä vaan ole tullut mieleen, että me voitais erota vai eikö ne vaan pidä sitä niin kauheana ajatuksena, että se niitä huolettais?

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Meillä muksut ovat miettineet, että miksi emme ole eronneet, kun moni muu pari on. Sis aivan ilman mitään pelkoa tms, ihan spekulatiivisesti.

Se, että jollain on vain yksi lähivanhempi, on lapsista ihan luonnollista. Ainakin, kunnes sitä aletaan ääneen ällistellä...

 

[HyacinthBucket]

No, ei mitään erityisempää suhtautumista. Monet kaverien perheet on ns. uusperheitä ja ei he koskaan ole kyseenalaistaneet sitä tms. Surua tietty on aiheuttanut kaverien muutto toisille paikkakunnille, jos vanhemmat ovat eronneet ja lapsi on toisen vanhempansa kanssa muuttanut pois. On myös yksinhuoltajien lapsia kavereina, ja ihan luonnollisesti he suhtautuu näihinkin perheisiin.