P
"pööpö"
Vieras
Miten voisin lähestyä miestäni, jotta asia menisi johonkin suuntaan? Eli ole ollut nyt melkoisen väsynyt toisen lapsen syntymästä lähtien ja olen hakenut apuakin olotilaani. Väsymystä lisää ihan aiheellinen huoli eräästä läheisestä ihmisestä. Lisäksi olen ollut enemmän ja vähemmän kipeänä nyt useamman viikon. Mieheni ei osaa (tai ei halua) riidellä. Usein kun otan jonkun vaikeamman henkilökohtaisen asian keskustelun allekeskustelu menee ihan plörinäksi ja meillä mökötetään monta päivää. Eilen halusin vähän purkaa sydäntäni. En siis millään tavoin syyttänyt miestä mistään, asia ei edes liittynyt häneen. En ymmärrä mistä mieheni suuttui, mutta nyt hän vain mököttää. Ehkä hän ei olisi jaksanut kuulla vuodatustani juuri silloin.
Ymmärrän, että häntäkin alkaa "masentaa" se, kun en jaksa olla kovin iloinen kovinkaan usein. Yritän kuitenkin pyörittää arkea parhaani mukaan ja annan miehelle omaa aikaa väsymyksestäni huolimatta. Tiedän, että oma oloni koko ajan vain pahenee jos en saa puhua mieheni kanssa yhtään omista tunnoistani. En mielestäni ole pitänyt häntä minään huolieni sylkykuppina, päinvastoin. Pelkään, että meitä odottaa ero, jos emme opi keskustelemaan näistä vaikeammista asioista. Pelkään myös että olen kohta siinä kunnossa, etten vain kertakaikkiaan jaksa huolehtia tästä kaikesta. Mieheni ei meinaa millään ymmärtää, että ihmisellä voi olla haava sielussa.
Ymmärrän, että häntäkin alkaa "masentaa" se, kun en jaksa olla kovin iloinen kovinkaan usein. Yritän kuitenkin pyörittää arkea parhaani mukaan ja annan miehelle omaa aikaa väsymyksestäni huolimatta. Tiedän, että oma oloni koko ajan vain pahenee jos en saa puhua mieheni kanssa yhtään omista tunnoistani. En mielestäni ole pitänyt häntä minään huolieni sylkykuppina, päinvastoin. Pelkään, että meitä odottaa ero, jos emme opi keskustelemaan näistä vaikeammista asioista. Pelkään myös että olen kohta siinä kunnossa, etten vain kertakaikkiaan jaksa huolehtia tästä kaikesta. Mieheni ei meinaa millään ymmärtää, että ihmisellä voi olla haava sielussa.
