Te joilla on lapsi/lapsia ja koira/koiria

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
..Miten jaksatte arkea?? Miten huomioitte eläimiä? Meillä pieni vauva ja kaksi koiraa ja tuntuu että ei noita elukoita jaksa ollenkaan :( Toinen ei varsinkaan osaa olla vauvan lähellä riekkumatta > kiristää tietysti äidin ja isän hermoja.. (ja pelottaa että vauvalle sattuu jotain). Koirat eivät siis ole agressiivisia tms. mutta kun sitä energiaa on kuin pienessä pitäjässä..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
..Miten jaksatte arkea?? Miten huomioitte eläimiä? Meillä pieni vauva ja kaksi koiraa ja tuntuu että ei noita elukoita jaksa ollenkaan :( Toinen ei varsinkaan osaa olla vauvan lähellä riekkumatta > kiristää tietysti äidin ja isän hermoja.. (ja pelottaa että vauvalle sattuu jotain). Koirat eivät siis ole agressiivisia tms. mutta kun sitä energiaa on kuin pienessä pitäjässä..

Huonosti meilläkin. Yks lapsi vain, pian 2v. Koira ei ole vieläkään ottanut lastamme "omakseen" ja kärsii siitä. :(
 
Koirat on elämäntapa ja harrastus jota on jatkettu vauvasta huolimatta, päiväuniaikaan kentälle vaan. Meillä koirat ei saa leikkiä sisätiloissa, joten helpottaa paljon.
 
Joka päivä aktiviteetteja ja pitkiä retkiä/lenkkejä. Meillä pieni seropipentu(mäykky-chihu) jolla virtaa kun enerziserissa :D 2h metsäpatikointi menee ihan piis of nakki ja koirapuistossa riekkuu helposti sen 2-3h. Koira löysi paikkansa perheestä ja lapsetkin leikittää koiraa kotona, heittää palloa ja pehmoleluja, rapsuttelee ja antaa ruokaa.

Loistavasti menee ehkä siksikin, että lapset jo isompia(7½v, 6v ja 2½v) Koira ja sen liikunta/lenkitys täysin mun vastuulla.
 
Meillä on saksanpaimenkoira uros ja vähän alle 2v lapsi. Koira oli 5kk kun vauva syntyi. Tällä kokoonpanolla on jaksanut ihan hyvin, tosin meidän poika oli äärettömän helppo vauvana. Sisällä on pantu koiran liehumiselle stoppi, eli leikitään vain jos itse se leikki aloitetaan ja hyvin toimii näin. Kaksi kertaa päivässä käydään lenkillä, aamulla ensin lyhyempi lenkki niin että lapsi on rattaissa ja iltapäivällä/alkuillasta pidempi kun mies on kotona lapsen kanssa.
 
Meillä oli pojan syntyessä 2 koiraa. Nuorempi koira annettiin sitten poissa kun oli yli-energinen ja meillä ei ollut aikaa antaa sille tarpeeksi liikuntaa. Koira sai hyvän kodin. Toinen jäi meille,joka on vanhus ja hyvin sen kanssa on pärjätty. Alussa meki pelättiin,että miten ne ottaa vauvan vastaan mut hyvin on menny. Huomiota se saa lapselta sekä meiltä iha yhtä paljon ku ennen vauvaa.
 
Meillä 2 lasta (kolmas tulossa) sekä 2 koiraa (kolmas tulossa) ja hyvin jaksetaan.

Me huomioidaan koiria pitkin päivää rapsutuksilla, tehdään kolme kertaa päivässä lenkki sekä 1-3 krt viikossa lähdetään treeneihin ja/tai kisoihin.

Toki sitä energiaa on, mikäli koirat eivät pääse sitä purkamaan muuten kuin lenkille, joka siis ei varsinasesti kyllä koiraa väsytä. Koira tarvitsee aivojumppaa, eli tekemistä päällensä.

Riekkujakoirat pitää pitää poissa vauvan äärestä jottei mitään tosiaan pääse sattumaan. On kätevää laittaa kotiin muutamaan huoneeseen portti jolla pystytään vähän rajaamaan sitä tilaa missä koirat ja lapset milloinkin ovat. Näin ollen voi vauvankin turvallisesti jättää hetkeksi lattialle, kun koirat ovat toisessa tilassa portin takana.

Mikäli koirien aknssa reenaaminen ei kiinnosta sen enempää kuin kämpän koristelu porteilla niin antakaa koirat pois. Tässä maassa ei kenenkään ole pakko pitää koiria jotka kiristävät hermoja vaan niille voi etsiä uudet kotit, joissa ne eivät kenenkään hermoja kiristä.
Eipä siitä hermojen kiristymisestä nauti sen enempää perhe, kuin ne koiratkaan.
 
Hyvin, mulla oli kaksi russelia kun eka lapsi syntyi ja olen yksinhuoltaja. Koirat antoivat mukavasti aikataulua päivään ja tuli liikuttua hyvin. Lapsi syntyi talvella ja oli aluksi mukana kantorepussa ja myöhemmin sitten rattaissa.
Kun toinen lapsi syntyi niin koiria oli silloin neljä, eikä edelleenkään mitään ongelmaa.
 
Meillä on 12-vuotias sakemanni joka menee tossa samassa niinkuin ennenkin. Tosin meno on hitaampaa kun koira jo vanha. Vauvan otti hienosti vastaan, vaikka meitä se jännittikin. Kovin suojelee ja pitää omanaan. Nlasta kun olivat käymässä, niin ei hetkeksikään tyttöä jättänyt yksin terveydenhoitajan kanssa.

Nyt kun tyttö on jo vuoden vanha, ja liikkuu ja touhuaa, hakeutuu koira "piiloon" jotta saa olla rauhassa, ulkona takapihalla ( rivarissa asutaan ) viihtyy mainiosti myös. Asenteesta se on kiinni, koira oli perheenjäsen ennen vauvaa, miten se yhtäkkiä sitä ei olisikaan?? Sitä en mitenkään voi ymmärtää että koira lopetetaan kun lapsi tulee, onko niin vaikeaa sopeutua ja koittaa tehdä kaikille sopivat järjestelyt. |O

Ei saa luovuttaa, asiat helpottuu ajan kanssa =)
 
Meillä oli eiliseen saakka 3 koiraa ja yksi lapsi, mutta jouduttiin päästämään koiravanhus paremmille maille eilen.. =´(
Hyvin on mennyt ja jaksettu, vaikka välillä nuo karvaperseet on hermoja kiristellyt. Päivääkään en vaihtaisi pois.
Nyt sitten tuntuu jo jotenkin liian helpolta kun ei ole enään kuin 2 koiraa. XD
 
Jaksaminen on niin monesta asiasta kiinni. Meillä on vanhempi koira, joka kaipaa aikaa, mutta liikuntaa jo vähemmän emmekä asu kerrostalossa. Ne jo helpottavat arkea aika paljon. Pentua tai useampaa koiraa en ottaisi pienten lasten kanssa ja kerrostaloon en ottaisi koiraa muutenkaan, koska tiedän, etten jaksaisi sitä.

Oikeastaan yhden lapsen ja elukoiden kanssa on helppoa. Lapsi kärryyn ja lenkille. Kun lapsi kasvaa, toisen ulkoilun voi tehdä koiran kanssa ja toisen esim. kauppaan tai puistoon. Pihalla touhutessa molemmat saavat ulkoilmaa ja tekemistä.

Mutta kun lapsia on enemmän, on arki aikatulutetumpaa ja liikkuminen vaikeampaa. On viemisiä ja hakemisia, syömisiä, kerhoja, kouluja, kavereita ja lääkäreitä. Otan usein vanhimman lapsen pyörällä mukaan ja käydään pidempi pidempi koiralenkki vasta iltapimeässä.

Jos koirat ovat kovin aktiivisia myös sisällä, on liikuntaa ja aktivitettia liian vähän. Kunnolla vaan ulkoilua ja koulutusta ja sisälläkin voi tehdä mitä vaan esim. lapsi sylissä. Etsintä- ja piilotusleikit ovat esim. hyviä ja syövät energiaa.

Olen samaa mieltä, että asenteella on suurin merkitys. Ehkä vähän myös ihmettelen, mikseivät ihmiset sunnittele elämää sen pidemmälle esim. lemmikkihankintoja tehdessään. Koira kun elä hyvin sen 12 vuotta tai enemmänkin, sitoutuminen punnitaan monissa muissakin tilanteissa kuin perheen kasvaessa. Usein kuulee, että koira on otettu juuri ennen lastentekoa ja sitten väsytään yhdistelmään. Samoin rotuvalinnalla suhteessa omiin resursseihin on iso merkitys.
 

Yhteistyössä