Te joilla vain yksi lapsi, miksi niin?

[minä vain]

Otsikko hölmö, anteeksi siitä. En tällä viestillä nyt sitten ketään arvostele tosiaankaan. Kysyn siksi kun meillä yksi ihana tyttö, joka siis vasta kohta 1-vuotias, mutta tuntuu etten ole varma tuleeko toisen aikaa koskaan. Ajatukset siitä on ristiriitaisia. Itselläni on sisko ja tiedän kuinka tärkeää sisarus on. Meillä oli alku aika vaikeaa ensimmäiset pari-kolme kuukautta ja itselläni oli lievää masennusta jne. Tuntuu että entä jos en jaksakaan toista tai meidän parisuhde ei kestä. Rakastan siis tätä tyttöäni tietenkin yli kaiken, enkä pois tästä tilanteesta haluaisi ikinä. Toisaalta tuntuu että olisi jotenkin "velvollisuus" tehdä (tiedän ettei lapsia niin vaan tehdä, ensimmäiseenkin jouduin syömään vähän avuksi lääkkeitä) toinen lapsi kaveriksi ensimmäiselle.

Mitä te ajattelette tästä? Mitenkä teillä lapset viihtyneet jos ainoita? Muitakin ajatuksia kiitollisena lukisin.

 

[Ruttunokka]

Mulla yksi pian 7 v tyttö. Ja hyvin viihtyy...

 

[Chick]

Meillä on yksi lapsi. Kesällä 2-vuotta täyttävä ihanaakin ihanampi tyttö. Kun hänet saimme, olimme aivan varmoja, että toista ruvetaan yrittämään parin vuoden sisällä. Mutta mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän mulla on semmoinen tunne, että meidän perhe on tässä. Meidän perhe on täydellinen tällaisenaan. Meidän tyttö on ollut "helppo" lapsi, kaikki on mennyt vallan hyvin ja parisuhdekin voi erinomaisesti. Talous varmasti kestäisi toisenkin lapsen, mutta ainakaan toistaiseksi emme ole yrittämässä. Onneksi aikaa (iän puolesta) on vielä ja olemmekin asettaneet miehen kanssa "takarajan" johon mennessä yritys on aloitettava, jos vielä päädymme toista yrittämään. Nyt kuitenkin olemme yhtä mieltä siitä, että tällä kokoonpanolla mennään ainakin toistaiseksi ja varmaan vielä ainakin jokunen vuosi. Meidän tytöllä on onneksi leikkikavereita, samanikäinen serkku ja pikkuserkkuja sekä naapurissa lapsia löytyy. Tyttö on päivähoidossa, joten sielläkin leikkiseuraa on. En ole koskaan haaveillut suurperheestä, enkä potenut vauvakuumetta. Halusin vain rakkautta ympärilleni ja perheen. Nämä asiat meillä on ja olemme onnellisia. Tyttö on meille kaikki kaikessa ja silti olemme vielä onnistuneet säilyttämään "kipinän" miehenkin kanssa.

 

[ak-67]

Itse olen nyt 40 vee ja lapseni 1 vee. Eka vuosi oli myös aika rankka, lapsi valvotti lähes sen vuoden ja siinä oli pinna ja parisuhde koetuksella. Nyt osaan jo nauttia, kun elämä tasaantunut. En varmaan jaksaisi toista, jos olisi samanlainen valvottaja eli en uskalla ottaa riskiä ja ikääkin alkaa jo olla itsellä. Todennäköisesti ainokaiseksi jää, mutta uskon että kavereita riittää, eikä sisarukset ole onnellisen elämän edellytys. :heart:

 

[Rukoilijasirkka]

Mun poika oli 4 ennenku halusin toista lasta. Sain ensimmäisen lapseni ei suunnitellusti, vaikkakin mielelläni. Mulla ei koskaan ollut vauvakuumetta. Sitten vasta tuli toi meidän tyttö, ku minulle tuli tosissaan vauvakuume. En ollut alunperin varma hankinko koksaan yhtä lasta enempää.

 

[Tiivari]

Meille on esikoinen syntymässä kesäkuussa. Ollaan päätetty miehen kanssa, että ainokaiseksi (mutta sitäkin rakkaammaksi) jää. Mutta tämä raskauskin oli ihme, joten eihän sitä ikinä tiedä. Ainakin vielä ajattelemme niin, että elämässä on niiin paljon muutakin kuin lapset. Pitää ehtiä kokemaan vaikka mitä. Suuremman lapsikatraan kanssa, se ei toki ole mahdotonta mutta vaatii ainakin enemmän järjestelyjä.... Mutta tämä vaan meidän ajatuksemme, jokainenhan kokee asian eri tavalla ja nauttii erilaisista asioista. Eli tarkoitus ei todellakaan ole loukata ketään :heart:

 

[vieras]

Mies ei haluan.

 

[vieras]

Poika 14 v. Eikä lisää lapsia tule. Ei riitä rahat.

 

[rapu]

olen 38v ja lapsi on reilu 1v
tämäkin sai alkunsa monenmonen lapsettomuushoidon kautta
ja on meille kaikki kaikessa
helppo lapsi ollut
mutta siltikin tuntuu ettei toista enää jaksa
aloittaa taas alusta se vauva-aika