Te, jotka olette jättäneet miehenne.

[vierailija2935]

Miksi jätitte miehenne ja kypsyikö päätös pitkään? Miten kerroitte asiasta ja miten miehenne suhtautui? Onko koskaan kaduttanut? Miten miehenne toipui erosta?
Minkä ikäisiä lapsenne olivat?

Tommosta... Suunnitelen nimittäin mieheni jättämistä ja kysyn vähän sitä miten muille on käynyt. Vuosikausia alkanut nyppimään mies enemmän ja enemmän. Vastuuton ja saamaton nahjus, joka ei ole kyennyt parantamaan oikein millään sektorilla. Lapsien kannalta toisaalta ikävää, mutta toisaalta parempi heillekkin, että äiti joka hoitaa kuitenkin KAIKEN voi paremmin. Lapset 6- ja 4-vuotiaat pojat.

 

[vierailija]

Jätin exäni hänen itsekkyytensä takia. Lapsia ei onneksi hänen kanssaan ehtinyt tulla. Tiedän, että olisin huushollin lisäksi myös hoitanut lapsemme. Exällä oli vaativa työ ja rentoutuminen ei onnistunut ilman viinaa ja sitä killiteltiin pe , la ja su vielä korjaussarjaa. Exä oli myös todella tarkka rahoistaan. Kauppalaskusta piti erotella hänen ruoat ja minun ruoat. Hänen autoon ei saanut koskea. Auton vanteita pesi hammasharjalla . Alkuun tietysti oli oikein unelma, mutta vuosien varrella pikkuhiljaa muuttui. Vuoden verran kypsyttelin ja sitten lähdin. Exä ei ollut uskoa korviaan , kun hänen mielestään meillä meni hyvin. Sanoi muuttuvansa, mutta ei hän enää pystynyt liittoa pelastamaan.

 

[vierailijatartar]

Meillä ei ollut lapsia, mutta yli 10-vuotta takana. Miehelle tämä oli todella kova paikka ja hänellä meni kauan ennen kuin hyväksyi asian. Minulle tilanne oli kuin koiranpennun tappaminen, ei ole helppoa jättää ihmistä joka rakastaa sua enemmän kuin mitään ja on koko elämän rakentanut sen varaan, että olette yhdessä kunnes kuolema teidät erottaa. Minulla taas tunteet oli kuollut jo aikoja sitten enkä tuntenut yhtään surua.
Nykyään hän on hyvin onnellisesti naimisissä ja isänä kahdelle lapselle.

 

[vierailija]

Miksi jätitte miehenne ja kypsyikö päätös pitkään? Miten kerroitte asiasta ja miten miehenne suhtautui? Onko koskaan kaduttanut? Miten miehenne toipui erosta?
Minkä ikäisiä lapsenne olivat?

- Narsismi, väkivalta, juopottelu.
- Kypsyi pitkään. Uhkailin jopa useampaan otteeseen lähtemisellä, mutta ei uskonut. Sit yks kaunis kerta tapahtui jotain ja se oli sitten siinä. Pakoon lähtiessäni päätin, että jos tästä selviän hengissä, en enää koskaan palaa, enkä palannut, kun hakemaan tavarani. Pitkään se lähteminen kesti (ei ole tuollasen ihmistyypin kanssa muutenkaan ihan yksinkertaista), mutta siinä kohtaa kuppi meni niin sanotusti nurin ja sain sen voiman lopulliseen lähtemiseen, joka olis tosin pitänyt saada jostain jo paaaljon aiemmin.
- Ei todellakaan ole kaduttanut. Ei vaikka exä on uhannut tappaakin monta kertaa, jos en palaa takaisin.
- Narsistiseen tapaansa siis piinasi minua vuosia milloin uhkaillen ja milloin anellen takaisin milläkin tekosyyllä, kunnes tajusi, että se on turhaa. Löysi myös uuden uhein jossain kohtaa. Joutui myös linnaan erään toisen asian takia ja ehkäpä se sai herran viimein tajuamaan eräitä asioita, koska sen jäljeen rauhoittui selvästi minuakin kohtaan. Edelleen soittelee joskus kännipäiten kaikkea muutakin, kun lapsen asioita, mutta sävy on jo aika tavalla toinen. On vaatinut myös itseltä todella pitkää pinnaa, tiukkana pysymistä ja "muutamia" kirosajoja...
- Lapsi oli pikkusen vajaa 3, kun lähdin.

 

[vierailijatartar]

Ai niin ne syyt.
Jätin omani aikoinaan koska hän ei vaan ollut mua varten. Tavattiin nuorena ja mulla oli heti alkuun epäilykseni. Hän oli kuitenkin todella hyvä kumppani, mutta en koskaan kokenut intohimoa häntä kohtaan. Seksi muuttuu vuosi vuodelta enemmän työltä kuin halua olla toisen kanssa läheisesti. Jossain vaiheessa tajusin ettei koko elämä voi olla vain tätä latteaa suhdetta, haluan intohimoa ja tulista rakkautta.

Nykyään olen hyvin tyytyväinen.

 

[juopon ex-vaimo]

Jätin mieheni, kun lapset olivat 8 ja 4-vuotiaita. Mieheni joi joka päivä, jos ei räkäkänniin niin "pieneensievään" ainakin. Päivääkään en ole eroa katunut, ja hyvin olen pärjännyt. Rahaa ei ole mihinkään, mutta tärkeämpää on turvallinen arki lapsilleni. Erosta on 5 vuotta aikaa.

 

[vierailija568]

Jätin mieheni, kun lapset olivat 8 ja 4-vuotiaita. Mieheni joi joka päivä, jos ei räkäkänniin niin "pieneensievään" ainakin. Päivääkään en ole eroa katunut, ja hyvin olen pärjännyt. Rahaa ei ole mihinkään, mutta tärkeämpää on turvallinen arki lapsilleni. Erosta on 5 vuotta aikaa.

Mitä exälle kuuluu nykyään?

 

[vierailija]

Me eletään uusperheenä jossa 2 kouluikäistä lasta minulla ja nyt olen raskaana. Olen tässä nyt sitä mieltä etten jaksa tuota miestä enempää,olen hänelle kodinhoitaja. mitään muuta virkaa minulla ei hänelle tunnu olevan. Lisäksi hän katselee paljon vieraita naisia eikä edes peittele sitä.Keksi tekosyitä ettei seksiä tarvis harrastaa,tykkää katsoa paljon pervoja videoita eli minä en hänelle kelpaa. En jaksa tällaista ja tänää todella räjähdin hänelle kun mitta on vaan nyt täyttä tätä paskaa!
Abortin tekisin jos se olisi mahdollista muttei enää ole,ja mikä paskinta tämä ei ole edes "luomu" raskaus.Olen parin viimeisen vuoden aikana hänelle sanonut että tällaisesta ei tule mitään jotenkin hän on vaan saanut minut vakuuttettua että vika on mun pään sisällä ja käskenyt ottaan rennosti.Nyt kun ei aborttia voi tehdä yksi vaihtoehto on adoptio pääsisin paljon helpommalla.. Ei kannaa jääädä suhteeseen mistä ei saa mitään,ole rohkea ja ajattele itseäsi ja hyvinvoisntiasi ja tee päätös sen mukaan