meillä ei auttanut kuin ero. Oli samalaista kun vauva tuli, ensin halusi lasta ja sitten kun lapsi syntyi hän vihasi lastaan

Jos lapsi heräsi kesken tv:stätulevan elokuvan huusi silloinen mieheni vauvalle turpa kiinni ja minulle karjui että anna huutaa mitäs heräsi.
Aina kuulemma hoidin vauvaa, no tietenkin hoidin, eihän vauvat osaa itse itseäänkään hoitaa.
Jos meille tuli vierata saattoi isä silloin ottaa nopeasti lapsen syliinsä ja leikkiä täydellistä isää ja muut ihmetteli jos kerroin minkälaista elämämme nykyään on.
Minulle jopa sanottiin että minä taidan kärsiä synnytysmasennuksesta kun isästä tällasia valheita keksin :O
Jos lapsi alkoi huutamaan kuten yleensä hetken kuluttua alkoikin kun isän sylissä oli (isä siis piti lastaan kerta viikossa tai harvemmin koko vuoden aikana sylissään)
isä ei saanut lasta hiljaiseksi vaan nipisti lasta ja kuvtteli että lapsi olisi sitten hiljaa. Lopulta tilanne aina siinä että minä menin lasta ottamaan pois ja saatoin monasti sanoakin että ei se nipistelemällä hiljennyt vaan vieraat ei uskoneet että isä omaa lastaan nipistelisi ei tietenkään :O
Tosiaan isälle oli tärkeää leikkiä malli isää kun vieraita ja muulloin ei halunnut puhua koko lapsesta.
Joten vuoden verran tätä helvettiä kestin (näin jälkikäteen olisi pitänyt vaan ekan viikon jälkeen tajuta lähteä) ja erosimme.
Lapsi oli 1v vanha kun on viimeksi isänsä nähnyt ja nyt tuo samainen lapsi onkin jo 18v nuori joka on muuttamassa pois kotoaan koulunsa takia
