Te, kenellä pienet lapset ja isovanhemmat eli omat/miehenne vanhemmat joko hyvin vanhoja ja/tai huonokuntoisia ja tästä syystä eivät

[vieras]

pysty olemaan paljon jos ollenkaan lastenlastensa kanssa tai isovanhemmat kuolleet, koetteko surua siitä että lapsenne jäävät jostain paitsi ilman isovanhempia? Minkäikäisiä lapsia teillä on?
Oletteko harkinneet tai kenties jostain kautta löytäneetkin ns. varamummoa tai -vaaria?

 

[yksin]

No mun vanhemmat asuu kaukana, ja ovat jo 70 tietämissä molemmat. Eikä näinollen ota lapsia kuin kerran kesässä. Olen ollut tosi surullinen, koska joutuvat elää erossa lapsenlapsistaan paljon, toisaalta omaa syytään. Olen odottanut monta vuotta muutenkin että äitini tulisi auttamaan tänne muttei ole näkynyt. Lapset -03 ja -05

 

[vieras]

Meidän lapsilta toinen mummo kuollut, ja tulee kyllä mietittyä että olisi ollut ihana saada jakaa oman äidin kanssa pikkulapsi aika + kuinka ihanan mummon lapset olisivat saaneet.

Tosin muut isovanhemmat ovat elossa, eikä edes huonossa kunnossa, joten saavat kyllä isovanhempien rakkautta osakseen.

 

[vastaan]

vastaan, vaikka syy isovanhempien poissaoloon on eri. Eli isovanhemmat ovat vielä aika nuoria ja hengissä, mutta eivät osallistu millään tavoin lastemme hoitoon. syynä pääasiassa viileät välit, nyt vaan meillä sattui niin, ettäsekä mieheni että minun vanhempani ovat kalseita ja etäisiä ihmisiä ja jo ennen lapsia olimme hyvin vähän tekemisissä. lasten synnyttyä olemme suoraan sanoneet nätisti, että toivoisimme, että isovanhemmat osallistuisivat lastemme elämään, olisivat sellasia läheisiä aikuisia. Tarpeeksi monta vuotta pyydettyämme olemme luopuneet toivosta tämän asian suhteen. Varamummoa tai - vaaria emme ole löytäneet. Jos sellaisen saisi, kiljuisin ilosta. Suru lasten puolesta on ajoittain suuri. Heillä ei ole ketään muita aikuisia, läheisiä, elämässään.

 

[xx]

heissan

Meillä on isovanhemmat, mutta aika kaukana. Nähdään 2-4 kertaa vuodessa. He eivät siis ole läsnä päivittäisarjessa, viikkoarjessa tai edes kuukausittaisarjessa. Mutta ovat kyllä omalla tavalla rakkaita. Ovat olemassa, mutta ovat etäällä. En ole isommin kummissani tai pahoillani tilanteesta, sillä meillä on paljon läheisiä ystäviä jotka ovat tärkeitä lapsillemme ja joita lapsemme sitten näkevät useammin kuin isovanhempia. Toki aina on sitten hauskaa kun isovanhempia nähdään. Lapsemme eivät koskaan yövy mummoloissa, eivät ole niissä hoidossa tms. Mutta lapset ovatkin meidän ja meidän ilo. En edes raskisi niiitä muualle yökylään työntää.

 

[Määrittele vanha]

Eli kyllä lasteni isovanhemmat ovat 70 korvissa, mutta 2/3 heistä on kohtuu hyväkuntoisia. He pystyvät lapsia hoitamaan tarvittaessa. 1/3 taas ei olisi siihen kyennyt edes 50 korvissakaan, joten ...

 

[vieras]

nosto

 

[Valaja]

Koen lasten puolesta surua. On iso harmi, että mummolaa ei ole. Olen miettiny varamummoa ja -pappaa, mutta en tiiä, miten sitä tutustuis ja oisko se kuitenkaan luontevaa...

Oishan se kiva, että mullekin joku läheinen vanhempi ihminen soittais ja kyselis kuulumisia. Mutta toisaalta on turha kaivata sitä, mitä eiole koskaan ollutkaan. Silti tulee haikea olo, kun muut puhuu mummoloistaan ja muut lapset puhuu niin ihanasti ja rakastavasti mummostaan tai papastaan.

Mutta tää on tätä.

 

[narikka]

meilä lapsilla on vain yhet isovanhemmat, jotka laspset tuntee. miehen vanhempia eivät tuntis jos tulisivat vastaan. ei olla tekemissiä oltu kohta 5 vuoteen. se mitä ei tunne, ei kaipaa.