M
maailman karsein äiti
Vieras
Mulla paloi käämi eilen niin pahasti, ettei mitään rajaa. 4-vuotias oli tehnyt askartelun, ja kun katsoin sitä, yksi kulma siitä taittui ihan vähän. Kakara ensin itki, yritin hyvitellä ja tehdä kaikkeni, että lapsi tyytyisi. Kakara jatkoi huutamista ja askartelu siinä vain rypistyi entistä enemmän. Kakara huusi mulle lopulta suoraa huutoa tunnin, ja olin laittanut sen jäähyllekin jo monta kertaa. Tenava karkasi toistuvasti ja siinä vaiheessa mulla napsahti.
Otin askartelun, ja revin sen tuhannen p*llun päreiksi. Huusin suoraa huutoa päin naamaa tai oikeastaan karjuin. Että nyt se on oikeasti taittunut perkele!!! Siihen loppui kakaran huuto.
No, asiasta tuli mulle aivan helvetillisen huono olo. Hankin materiaalit ja askartelimme entistä hienomman askartelun. Selitin lapsille, että tuolla tavalla ei saa karjua kurkku suorana tai repiä toisen askartelun. Pyysin anteeksi. Lapsi vaikuttaa siltä, että hän on ihan OK ja on uskaltanut kiukutella jo sen jälkeenkin. Järkytyin vaan itse omaa käytöstäni ja mietin, miten pystyn käyttäytymään tuolla tavalla. Siis repiä nyt lapsen askartelu!
Miten tästä eteenpäin? En osaa antaa tapahtunutta itselleni anteeksi eikä varmaan pidäkään.
Otin askartelun, ja revin sen tuhannen p*llun päreiksi. Huusin suoraa huutoa päin naamaa tai oikeastaan karjuin. Että nyt se on oikeasti taittunut perkele!!! Siihen loppui kakaran huuto.
No, asiasta tuli mulle aivan helvetillisen huono olo. Hankin materiaalit ja askartelimme entistä hienomman askartelun. Selitin lapsille, että tuolla tavalla ei saa karjua kurkku suorana tai repiä toisen askartelun. Pyysin anteeksi. Lapsi vaikuttaa siltä, että hän on ihan OK ja on uskaltanut kiukutella jo sen jälkeenkin. Järkytyin vaan itse omaa käytöstäni ja mietin, miten pystyn käyttäytymään tuolla tavalla. Siis repiä nyt lapsen askartelu!
Miten tästä eteenpäin? En osaa antaa tapahtunutta itselleni anteeksi eikä varmaan pidäkään.