Tehdäkö toinen lapsi vai ei?

[viieras]

Miten kummassa pystyy päättämään haluaako toisen lapsen vai ei? Mä olen pääni puhki miettinyt, mutten tule hullua hurskaammaksi. Tokihan se sisarus tekisi esikoiselle ihan hyvää, mutta mun elämähän se lopulta on ja minä seurausten kanssa elän. Miten voi hyvänen aika olla näin hankalaa...

 

[hrae]

No minä kyllä ajattelin siinäkin varmaan enemmän tuota esikoista kuin itseäni, en nimittäin tykkää pätkääkään raskaus- ja imetysajasta. Onneksi ne on vaan pieni hetki elämässä ja nyt kun tuon toisen vauvavuosi on takana, niin onhan noita ihana katella kun leikkivät keskenään.

 

["jjjj"]

Ei minulle ole ollut vaikeaa. Mä vaan haluan toisen lapsen, ei siitä oo kahta kysymystä. Mutta ei vaan tunnu tulevan haluista huolimatta...

Jos tuntuu siltä että toinen lapsi pilaa oman elämän, sitä ei kannattane tehdä.

 

["Mariska"]

No haluatteko toisen lapsen?

Itsellä raskaus onneksi ollut helppoa aikaa ainakin tähän asti, vauva-aika sen sijaan ei niin kauhean nautinnollista, mutta toisaalta kyllä kiva jäädä vielä esikoisenkin kanssa uudelleen kotiin.

Onhan sisarus kiva olemassa, mutta ei lasta voi tietenkään vain toiselle seuraksi hankkia...

 

["vieras."]

Mulla on kolme kertaa ollut niin järkyttävä vauvakuume ettei ole tarvinnut miettiä. Sisaruksista ei välttämättä ole seuraa toisilleen. Lapset on niin erilaisia ja sisaruksen kanssakaan ei välttämättä kemiat kohtaa. Pakolla siis ei lasta kannata hankkia.

 

[Tottkai]

Antakaa mennä vaan! Kiva se on että on kaveria toiselle ja kuvittele kun kymmenen vuoden päästä miettitte että olisi pitänyt se toinen tehdä.

 

[hrae]

[QUOTE="vieras.";29720571]Mulla on kolme kertaa ollut niin järkyttävä vauvakuume ettei ole tarvinnut miettiä. Sisaruksista ei välttämättä ole seuraa toisilleen. Lapset on niin erilaisia ja sisaruksen kanssakaan ei välttämättä kemiat kohtaa. Pakolla siis ei lasta kannata hankkia.[/QUOTE]

Eipä ole vielä koskaan tullut vastaan sisaruksia, jotka ei ikinä pienenä olis yhdessä leikkineet

 

[venailija]

Voihan sen ajatella niinkin päin, että onhan se iso trauma sille esikoiselle, kun tuleekin toinen lapsi. Toisaalta siinä oppii paljon tärkeää siitä miten elää yhdessä toisten kanssa ja saa parhaimmillaan elinikäisen ystävän.

Minä haluaisin kolmannen lapsen, mutta mies on sitä mieltä että hän ei halua tuhlata omista vuosistaan enää yhtään vauvoille. Tulevaisuus näyttää, että tuleeko sitä vai ei..

 

[ggg]

Eiks niitä lapsia tehdä sillä periaatteella, ett niitä joko halutaan tai ei haluta.
Ei niitä tarvii tehdä siks kun muillakin on useempi.
Miten se toinen tekee hyvää esikoiselle? Miten esiklinen tekee hyvää kuopukselle?
Tekeehän koirakin hyvää lapsille, mut ei sitä oteta jos vanhemmat ei halua.

Jos sitä tarvii miettiä, nii sit sitä toista ei mun mielestä tehdä, vielä ainakaan.

 

[aapp]

Mä haluaisin kyllä sen toisen lapsen- siis nimenomaan lapsen en vauvan. Ton parivuotiaan kanssa on jo ihan mukavaa enkä koskaan tykännyt yhtään siitä vauva-ajasta tai raskaana olemisesta. Ekan kanssa siinä oli se uutuudenviehätys, nyt lähinnä mietityttää, että jaksaako samaa uudestaan enää kun on just päässyt kivasti töihin, saa nukkua ja saanut itsensä muutenkin jotenkin takaisin. Silti tuntuu siltä, että jäisin kyllä katumaan, jos en toista lasta hankkisi- toisaalta kun alan tarkemmin miettimään mitä se taas tuo mukanaan, niin ei helkatti...

 

["vierailija"]

Jos yhtään epäilyttää niin älä tee.

 

[astrolabe]

Jos oikeasti haluaisi toisen (kolmannen, neljännen jne.) lapsen niin ei kai siinä paina mitkään syyt sitten enää? On naisia, jotka olleet kuoleman kielissä raskausaikana mutta se ei tunnu missään, jos haluaa lisää lapsia.

 

[gggg]

Saitko sää ensimmäisen kanssa apua mistää? Vai jouduitko pärjää ihan yksin kaikesta? Ooks saanu jutella muitten äitien kanssa, verrata jakaa kokemuksia. Oisko toisen kanssa yhtä rankkaa? Vaikka mun mielestä se pitää miettii niin, et haluaako lapsen jota pitäö olla valmis hoitamaan vaikka sairaalassa..vammanen tms.

 

[Lispetti]

En oo katunu ja lapsen tekeminen on tosi kivaa.:xmas:

 

[aapp]

Helppohan se olisi, jos olisikin joku vauvakuume päällä, mutten usko sen koskaan muhun iskevän. Ei tullut ekankaan kanssa koskaan, vaikka sitä odottelin ja silti oli ihan toivottu ja haluttu lapsi, kun päätös oli tehty enkä pois antaisi.

Olen kyllä miettinyt, että päätös olisi aika paljon helpompi, jos ensimmäinen vauva olisi nukkunut 4 tunnin päikkäreitä ja ollut helppo ja rauhallinen. Nyt joutuu miettimään miten esikoisen kanssa oleminen onnistuu ja miten se pystyy nukkumaan, jos sisarestaankin tulee vauva joka ei nuku päivällä eikä yöllä. Ekan lapsen kanssa voi vielä viettää tuntitolkulla päivässä aikaa parvekkeella lykkimässä vaunuja ja temppuilemassa rintaruokinnan kanssa, mutta kun on se toinenkin hoidettavana, niin kuinka kummassa siitä selviää. Voihan se olla, että toinen lapsi onkin helpompi, mutta sen varaan ei voi toivoaan laittaa.

 

[njoo]

täällä kanssa mietin pääni puhki. toinen lapseni pitää tulla sektiolla esikoisen pitää olla tarpeeksi vanha ettei mun tarvitse häntä nostella. mietin tässä vaan että vedänkö vielläyhden vuoden kotiäitinä ja aletaan tekee seuraavaa lasta vai palaan työelämään ja toinen lapsi tulee sitku tulee...hohhoihhjjjaaa

 

[Ken guru]

Mä haluaisin kyllä sen toisen lapsen- siis nimenomaan lapsen en vauvan. Ton parivuotiaan kanssa on jo ihan mukavaa enkä koskaan tykännyt yhtään siitä vauva-ajasta tai raskaana olemisesta. Ekan kanssa siinä oli se uutuudenviehätys, nyt lähinnä mietityttää, että jaksaako samaa uudestaan enää kun on just päässyt kivasti töihin, saa nukkua ja saanut itsensä muutenkin jotenkin takaisin. Silti tuntuu siltä, että jäisin kyllä katumaan, jos en toista lasta hankkisi- toisaalta kun alan tarkemmin miettimään mitä se taas tuo mukanaan, niin ei helkatti...

Minäkään en ole hulluna siihen vauva-aikaan, mutta kyllä se vaan odottaessa taas tuntuu kivalta ja spesiaalilta, varsinkin kun TIETÄÄ että tämä on viimeinen.

Vauva-aika on kuitenkin aika lyhyt, eikä niin tylsä kun siinä on se vanhempikin lapsi jo. Vaikka raskasta varmasti on. Itse mietin että tähän samaan väsymykseen menee toinenkin pieni, että sitten se helpottaa isommalla kädellä kun lapsilla on leikkiseuraa.

Meillä vanhemmilla lapsilla on n. 4v ikäeroa, ja aika pitkälle sekin "kantoi" siinä, että reissuilla leikkivät yhdessä ja menivät yhdessä lintsilaitteisiin jne. Ettei aikuisen tarvinnut koko aikaa pitää seuraa, tai ei joutunut miettimään kavereita mukaan seuranpitäjiksi. Tylsemmätkin automatkat on mennyt lapsilla mukavammin. jne.

Ja harvempi niitä lapsia katuu kun ne on olemassa, enemmän katuu sitä ettei lasta tehnyt.

Mutta mun mielestä tämä(kään) ei ole sellainen johon joko heti tietää oikean vastauksen tai ei. Ei siis ole mustavalkoista, koska kummassakin ON puolensa ja puolensa. 2 lasta vaatii enemmän töitä ja rahaakin...mutta joissain asioissa pääsee helpommalla. Rakkauden kohteiden lisääntymisestä puhumattakaan.