Kiitos kaikille teidän ajatuksista.
Homman nimihän on se että se oli ihan sama kumpi olisi lyönyt, koska sillä sukupuolella ei ole väliä.
Mä tulin tänne koska halusin puhua joidenkin muiden kanssa joilla olisi ehkä mielipidettä asiaan. En halua alkaa soittelemaan ystävilleni tai perheelleni koska he kuitenkin ehkä olisivat minun puolella ja sanoisivat että se on pieni juttu.
Ei lyöminen koskaan ole pieni juttu, mä kaduin tekoani jo ennen ku se käsi oli mun mieheni poskella ja olen hänelle sen sanonut ja hän sen tietää.
Asia mikä eniten hämää on se että jos hän olisi ollut se lyöjä niin mä olisin voinut sanoa samantein sen että ei enää ikinä ja tää juttu loppuu tähän. Koska me ollaan ihan suhteen alussa puhuttu siitä et mitä ei saa tehdä-ja yks niistä oli lyöminen ja molemmat sano että se on kerrasta poikki. Tilanne kun oli se että mä tiesin etten kykenis siihen (mikä nyt tuli kuitenkin todistettua vääräksi
) ja tiesin myös miehestäni sen ettei hän koskisi muhun ikinä väärällä tavalla.
Mä yritin tän avauksen kautta myös saada itselleni jonkinnäköistä järkeä tähän ajatteluun, koska niinhän se oli ollut et jos mä tänne olisin kirjoittanut että mies läpsäsi niin 60% teistä olisi sanonut että jätä se. Nyt jotenkin annatte helpommalla anteeksi koska olen nainen ja niinhän se menee, niin mä itsekkin tein.
Ja erohan ei tulisi sen takia että kerran vahingossa läpsäsin poskelle mitä kadun elämässäni tällä hetkellä ja varmaan tulevaisuudessa eniten vaan erohan olisi kyseessä siinä kohtaan et voidaanko me molemmat, minä sekä mieheni, antaa tää oikeasti mulle anteeks niin ettei se jää jollakin tavalla "kummittelemaan" meidän mieliimme, tai että jos riidellään ettei tulisi puheeksi se että oot mua kerran lyönyt niin mikset sitä nyt tekis. Kun yks juttu on käsitelty niin sitä ei sais uusiin riitoihin enää tuoda, se pitäis heittää kuoppaan ja haudata mutta uskon että moni teistä tietää sen ettei se aina niin mene.
Mun mieli on tällä hetkellä todella sekaisin ja hain teistä tuntemattomista mua vähän viisaammista ihmistä tukea ja turvaa ja halusin jakaa teidän kanssa murheet koska nimimerkin takaa on helpompi puhua ja myöntää virheensä.
mä kiitän niitä jotka mulle täällä anto oikeasti kunnolla ajattelemisen aihetta ja näytti mulle etten mä oo niin paha ihminen miltä musta tällä hetkellä tuntuu. Vaikee vaan hyväksyä ja antaa itelleen anteeks sellainen asia mitä ei olisi ikinä uskonut itsestään..
ja jos sinä olisit lukutaitoinen huomaisit minun kohdistaneeni kirjoituksen jollekkin....
