Mä en siis todellakaan usko, että loppujen lopuksi, kun ihminen oikein vilpittömästi ja rehellisesti asiaa miettii (kuinka moni niin tekee...), kukaan voi oikeasti nauttia kostosta.
Miten se tilannetta korjaa, että jos toinen käyttäytyy paskasta, niin itse käyttäytyy vielä paskamaisemmin.
Ilman muuta on selvää, että pettäminen on väärin. Mutta korjataanko vääryys vääryydellä?
Tällaistako toimntatapaa todellakin haluat opettaa lapsillesi?
No, ihminen on raadollinen. Repii (vahigon)iloa siitä, mistä saa. Minä itse haluaisin pyrkiä olemaan tuollaisen yläpuolella. Ainakin minä nukun yöni hyvin, koska tiedän, että voin arvostaa itseäni. Toisaalta en myöskään ole katkeroitunut niinkuin suurin osa täällä näistä selkään taputtelijoista näyttäisi olevan. En saa ilos siitä, että vahingoitan muita, kun minua on vahingoitettu. Mutta minua ei olekaan vielä elämäni aikana petetty kertaakaan. Mistä lie johtuu - ehkä vain hyvä tuuri miesten suhteen.
Jos tekee tuollaista, mitä tuo alkuperäinen väittää tehneensä, ei mielestäni ole yhtään sen parempi ihminen kuin se pettäjämieskään. Eli ei ole mitään syyä haukkua miestä, kun itse on ihan samanlainen.
Jotenkin en oikein toisaalta jaksa uskoa, että kukaan aikuinen ihminen jaksaisi vetää tuollaista pelleilyä. Siksi toisekseen tuntuu aika mahdottomalta, että heille voisi edes olla 'kiihkeä suhde', jos kerran eivät edes tiedä toistensa puhelinnumeroita ja soittele toisilleen. Todella outoa?