Niin taas nainen katsoo miehen riehumisen, kestää häväistyksen kun joudutaan poliisitkin kutsua paikalle, miestä oikkuineen vaan täytyy kestää. Näin todisti mumminikin, kesti vuosikausia papan ryyppäämiset. Nykyään asustavat 'onnellisina' yhdessä, mummi on hiljentynyt, nythän pitää olla onnellinen selvästä papasta. Minä olen ehkä ainut, jolle uskaltaa vielä joskus sivulauseessa katkeruuden tuoda julki. Lisäksi tiedämme hänen henkisen terveytensä vahvasti järkkyneen, tosi surullista. Silti mummi ihmetteli, miksi jätin edellisen mieheni. Kerroin vain pintapuolisesti alkoholiongelmasta. Pettämisiä ei voi ääneen edes puhua.
Mutta liian monta kertaa uskoin itkuiset katumiset, kestin riidat ja hajonneet huonekalut, yksikin kerta olisi pitänyt riitää kertomaan. Ei naisen kuulu ymmärtää ja kestää, vaikka onkin vahva.