Tein lapseni kustannuksella testin ja järkytyin! +muutakin napinaa:(

["vieras"]

Alkaa haiskahtaa provolta jälleen.

Meidän kaksivuotiaskin osaa kyllä sanoa kun ei enää halua syödä, vaikka tarjolla olisi jätskiäkin niin jos ei maistu niin ei maistu.

Ei ole provo.
Meidän 5v ei osaa sanoa mummolassa ei niin, että se menisi perille.

 

[diplomatiaa]

Mielestäni ei ole vakava rike mummolta, että syöttää lapselle ylen määrin roskaruokaa. Se voi tuntua ikävältä, mutta tosiasia on, ettei lapsi siitä kärsi, jos kotona noudatetaan terveellistä ruokavaliota. Eihän lapsesi mummon luona asu. Tuohon voi myös vaikuttaa niin, että pyrit enemmän kutsumaan anoppia teidän luokse kylään kuin päinvastoin. Pääasia on, että mummo rakastaa ja hellii lapsenlapsiaan.

Anoppi ei tietenkään saa hakkua sinua tai kehottaa poikaansa hankkimaan ”parempaa” kumppania. Tuollainen kuulostaa tosi oudolta. Voiko taustalla olla sinun ja anopin epäluuloiset välit? Olipa syy anopissa tai sinussa, sinun kannattaa ottaa nyt kaikki diplomaatin kykysi käyttöön. Itse ainakin olisin vastaavassa tilanteessa extraystävällinen anopille. Älä ota pahaa mieltä lasten herkkupaloista. Sellainen aiheuttaa helposti turhaan ristiriitoja sinun ja anopin välille.

 

["vieras"]

Jos molemmat vanhemmat ovat lihavuuteen taipuvaisia, ehkä lapsella on jonkinlainen taipumus ahmimiseen.. Monet lapset ahmivat herkkuja kunnes oksentavat.

Olen itse ylipainoinen, mutta en kuitenkaan järkyttävän kamalasti kuitenkaan. Mieheni on ollut nuorena sellainen 100kiloinen ja laihtui kun meni inttiin ja muutti sen jälkeen omilleen ja piti huolen ettei paino noussut. En tiedä voiko tuo mieheni nuoruuden ahmiminen tai mitä se nyt on ollutkaan periytyä lapselle. Lapsi syö kyllä kotona ihan normaalisti, mutta mummolassa kun mummo on työntämässä sitä ruokaa väkisin siinä vieressä. Lapsi tuntee kyllä olonsa kylläiseksi, mutta se ei riitä mummolle joka sanoo, että vielä mahtuu vähän ja tuo valmiiksi eteen esim. suklaavanukkaan. Ei lapsi sitä heti aloita ja nämä on näitä kun mieheni sanoo anopille että ei se jaksa sitä niin anoppi sanoo, että avasin jo, ei voi heittää pois. Jos näin tosiaan niin mieheni tai minä on syönyt sen mikä lapselle on annettu koska ei lapsi sitä ole enää jaksanut. tämän jälkeen anoppi mennyt lapsen perään ja tarjonnut tässä olisi jäätelöä tai suklaata ja kumpaa otat niin taas kielletään ja lapsesta se ihan ok eli kun ei jaksa niin ei jaksa. Tällä viime kertaisella käynnillä vaan oltiin niin kauan ja en kieltänyt niin koko sen vierailuajan mummo tarjosi lapselle herkkuja. Se koko aika oli vain syömistä, mutta lapsi ei syönyt siis tauotta, mutta niitä herkkuja työnnettiin eteen koko ajan ja söihän se kun mummo aikansa tuputti ja lapsi taas jaksoi. Meni näin että anoppi otti keksin käteensä ja pyyhki sillä lapsen huulia ja sanoi ota nyt, ota herkkukeksi. On mummolla suklaakeksejäkin ja vaikka mitä sinulle.

 

["plop"]

Kun lapsi sanoo mummolleen ei, tue lasta. Sano vaikka "Kiitä mummua herkuista ja mene leikkimääm" jos mummu vielä tyrkyttää ruokaa "Anni sanoi jo olevansa täynnä ja voisi hetken leikkiä" Jos mummu tyrkkää herkun lapsen käteen "Jos et Anni enää jaksa syödä, niin vie se äitin laukkuun, voit syödä sen myöhemmin". Kehoita lasta viemään ruokaa, herkkuja jonnekin talteen. Näin hän oppii toisenkin tavan suhtautua mummon tutoutukseen kuin syömisen. Voihan olla ettei lapsi osaa kuvitella kuin kaksi vaihtoehtoa syödä tai pahoittaa toisen mieli.

Sopikaa tapaamiset muualle kuin mummolaa. Esim puistoon, teatteriin, lastentapahtumiin yms paikkoihin jotta mummo voisi opetella olemaan lapsen kanssa. Viettämään aikaa eikä vain syöttämään.

 

[diplomatiaa]

[QUOTE="plop";23297588]Kun lapsi sanoo mummolleen ei, tue lasta. Sano vaikka "Kiitä mummua herkuista ja mene leikkimääm" jos mummu vielä tyrkyttää ruokaa "Anni sanoi jo olevansa täynnä ja voisi hetken leikkiä" Jos mummu tyrkkää herkun lapsen käteen "Jos et Anni enää jaksa syödä, niin vie se äitin laukkuun, voit syödä sen myöhemmin". Kehoita lasta viemään ruokaa, herkkuja jonnekin talteen. Näin hän oppii toisenkin tavan suhtautua mummon tutoutukseen kuin syömisen. Voihan olla ettei lapsi osaa kuvitella kuin kaksi vaihtoehtoa syödä tai pahoittaa toisen mieli.

Sopikaa tapaamiset muualle kuin mummolaa. Esim puistoon, teatteriin, lastentapahtumiin yms paikkoihin jotta mummo voisi opetella olemaan lapsen kanssa. Viettämään aikaa eikä vain syöttämään.[/QUOTE]


Juuri näin. Opettele lapsen kanssa kuinka tuputtamiseen kannattaa suhtautua. Samalla lapsi oppii tärkeitä sosiaalisia taitoja ja elämänhallintaa.

 

[zenn]

Yhdyn tähänkin ikävä kyllä :stick:
Ap:n ongelma on huono suhde anoppiin. Siksi väitän että tuo mummon toiminta lapsenlastaan kohtaan on ap:lla oikein suurennuslasin alla. Oletkos ap hyvä varma siitä että anoppisi
A. ei korostetusti tuputtanut herkkuja lapsellesi vain kiusatakseen sinua?
B. sääli lastasi ajatellen ettet anna hänelle koskaan herkkuja ylipainopelon takia?
Aikuisten ihmissuhde ongelmat ovat aikuisten hoidettava, mutta onko siihen syytä sekoittaa viatonta lasta?
Veikkaan myös että te anopin kanssa kumpikin olette mielestänne "se parempi äiti lapsillenne".
Toisen kuoleman toivomisesta taas... toivon että kasvaisit sinäkin tahollasi :hug:

Anoppi EI ole lasten äiti, eikä hänellä ole minkäännäköistä päätösvaltaa lastenlasten suhteen, ellei vanhemmat toisin päätä. Anopin tulee kunnioittaa aikuisia lapsiaan ja heidän päätöksiään, heitä tulee muutoinkin kohdella tasavertaisina aikuisina, ei anoppikaan saa loukata miniäänsä kohtelemalla häntä debiilinä.

Tilanteessa jossa anoppi käyttäytyy kuin poikansa perheen pää, pitäen heitä holhousta kaipaavina, on vakavan roolikeskustelun paikka.

 

["Kaiku"]

Jos kyseessä on jo 5-vuotias lapsi niin kyllä hänelle voi (ja pitää) selittää, että syö sen mitä mahtuu ja lopettaa ennen kuin tulee paha olo vaikka mummo sanoisi mitä! Ja jos mummo tyrkyttää, on vain reippaasti pidettävä puolensa (sinun tuellasi) ja vastattava että ei kiitos, en halua ja vaikka poistuttava tilanteesta. Sinä omalla käytökselläsi olet lapsen puolella, ja sanot lapselle että sanoo kiitos ja menee leikkimään. Ja kuten joku jo edellä mainitsi, otat vaikka jonkun pussukan mukaan ja jos mummo tunkee ja tunkee, sanot lapselle että vie sinne pussiin niin otetaan sitten kotiin. Kerta toisensa jälkeen, kunnes oppi menee perille. Ei nyt lapselle voi opettaa että on pakko syödä vaikka ei halua jos toinen tuputtaa. Opeta myös lapsesi pitämään puolensa ja olen hänen tukenaan siinä!

 

[hopeasade]

Anoppi EI ole lasten äiti, eikä hänellä ole minkäännäköistä päätösvaltaa lastenlasten suhteen, ellei vanhemmat toisin päätä. Anopin tulee kunnioittaa aikuisia lapsiaan ja heidän päätöksiään, heitä tulee muutoinkin kohdella tasavertaisina aikuisina, ei anoppikaan saa loukata miniäänsä kohtelemalla häntä debiilinä.

Tilanteessa jossa anoppi käyttäytyy kuin poikansa perheen pää, pitäen heitä holhousta kaipaavina, on vakavan roolikeskustelun paikka.

Tuossa: Veikkaan myös että te anopin kanssa kumpikin olette mielestänne "se parempi äiti lapsillenne". oli lainausmerkit :ashamed:
Tarkoittaen anopin (äiti hänkin aikuiselle pojalleen) ja miniän taistelua paremmuudesta.

Nuo huumaamisjutut ym. hieman anopin tekemänä ihmetyttävät... Jos ap ja miehensä ovat tietoisia että tämmöistä tapahtuu on heillä velvollisuus tehdä asiasta ilmoitus poliisille :attn:

 

[vv]

Tuntuu olevan sellainen mummo, jonka kanssa ei voi pärjätä.
Miehen pitäisi pitää perheen puolia, mutta en usko, että se onnistuu kovinkaan hyvin. Mieshän on ollut äitinsä voimakkaan tahdon alaisena koko ikänsä ja jos hän alkaa sanoa äidilleen vastaan, niin siitä voi seurata mitä vain.

Tällaisen mummon kanssa lapsikaan ei voi pärjätä. Mummollehan ei voi yksinkertaisesti sanoa EI. Jos yrittää kieltäytyä, niin tulee jotain muuta vastaavaa tilalle.

Jos yrittätte laittaa mummolle vastaan, niin hän keksii uudet keinot. Sellaiseksi katston tuon, että hän yrittää saada erotettua miestä sinusta puhumalla matkoista ja uudesta naisystävästä.

Tärkeintä on, että pidät miehesi kanssa yhtä. Mummon kanssa ei kannata alkaa liian läheiseksi. Tietty välimatka ja rajat on syytä säilyttää.