Toggle sidebar

Tein positiivisen raskaustestin. Miten jaksan kolmen kanssa? Koko elämä menee uusiksi.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tämän kerron harmaana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Voin hyvin kuvitella miltä tuntuu,jos kolmatta lasta ei ole haluttu ja ehkäisystä huolehdittu!Ratkaisun teette yhdessä miehesi kanssa,mutta kannustan sinua yrittämään,koita jaksaa!Autoon varmaankin mahdutte ja onko asunto oikeasti liian pieni vai tuntuuko nyt siltä?Neljännen kohdalla mietin noita asioita,autoa ilman tulemme toimeen ja kodissa sopu sijaa antaa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja apassin kyynel:
Alkuperäinen kirjoittaja jep:
ETTEKÖ OSAA KÄYTTÄÄ EHKÄSYÄ?? AIKUSELLE IHMISELLE EI VAAN VOI KÄYDÄ VAHINKOA,HALOO TAAS!!
Click to expand...

Selitähän vähän tarkemmin? Meinaatko jos vaikka syö pillereitä tai käyttää kierukkaa, niin joka yhdynnän jälkeen tarttis hakea katumuspilleri ihan vaan varmuuden vuoksi? Ihan vaan sulle tiedoksi kohdun poisto taitaa olla ainut 100 % ehkäisykeino.
Click to expand...
Kato, pilsuejn lisäksi pitää käyttää ainakin kortsuja (kaksi päällekäin). Mielellään kierukkaakin. Tietty myös käyttää ehkäysyvaahtoa sekä rengasta. Lisäksi olla selibaatissa ja käydä varmuuden vuoksi vielä sterilisaatiossa, samoin mies. Kohtukin olis hyvä poistaa. Vasta sen jälkeen kun tulee raskaaksi, raskaus on aito vahinko, muutoin pelkkää selittelyä. :saint:

 
Alkuperäinen kirjoittaja kahden äiti:
Kyllä asia on niin, että abortti on TÄYSIN HYVÄKSYTTÄVÄ, jos elämäntilanne on huono tai tuntuu, että ei jaksa kolmen pienen kanssa. Vaikka aborttia niin kovasti vastustetaan niin kyllä se ihan laillista on.
Itsellä pillerit eivät tehonneet ollenkaan ja tulin raskaaksi, kun nuorin lapsista oli 2kk. Harrastettiin kerran seksia (jouluaattona...) ja se napsahti kerrasta. Mä itse päädyin aborttiin monestakin syystä: ei mahdollisuutta isompaan kotiin + autoon (kun ei ole rahaa niin ei ole), vauva oli niin pieni vielä, mulla todettiin vakava sairaus ja olin muutenkin ihan lopussa.
Mä en kadu päätöstäni ikinä, vaikka kuinka joku mua tulis moralisoimaan. JOkaisella on oikeus tehdä sellainen päätös, joka on omaan elämään sopiva.
Ap:lle jaksamista ja toivottavasti löydät itselles sopivan ratkaisun.
Click to expand...

Peesi.
Itsekin olen päätynyt keskeytykseen, enkä kadu milläänlailla.
onneksi sellanen mahdollisuus nykyaikana on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Voin hyvin kuvitella miltä tuntuu,jos kolmatta lasta ei ole haluttu ja ehkäisystä huolehdittu!Ratkaisun teette yhdessä miehesi kanssa,mutta kannustan sinua yrittämään,koita jaksaa!Autoon varmaankin mahdutte ja onko asunto oikeasti liian pieni vai tuntuuko nyt siltä?Neljännen kohdalla mietin noita asioita,autoa ilman tulemme toimeen ja kodissa sopu sijaa antaa!
Click to expand...

Kyllä sen ratkaisun tekee AP ITSE, ei ap:n mies mistään päätä... haloo, kukahan sen vauvan synnyttää ja hoitaa (tai ei synnytä jos ei halua)..!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
 
Hei, abortista jää elinikäinen taakka (luulisin). Anna syntyvä vauvasi adoptioon jos olet silloin vielä sitä mieltä että et jaksa. Toisekseen koita satsata siihen että opetat vanhemmat lapset nukkumaan yöt, että saat itsekin levättyä. Varmasti saat myös vanhemmat lapset laitettua vaikka puolipäivähoitoon. Ajattele että kun uusi vauva syntyy, olet jo tosi kokenut äiti. Eikös niin sanota että vasta kolmannen lapsen kanssa osaa ottaa rennosti. Hankkikaa perheeseen kaksi autoa (jos ei jo ole) ja ajakaa vaikka ne viikonloput ajot jolloin miehesi on kotona vaikka kahdella autolla peräjälkeen. Suunnittele vauvan hoito niin että et edes yritä olla täydellinen äiti. Voit antaa pari kertaa päivässä korviketta. Ala heti vauvasta lähtien tähtäämään siihen että vauva oppii nukkumaan. Mun toka lapsi oppi nukkumaan yöt tosi pienenä, kun itselläni oli motivaatiota olla kiskaisematta pienokaista joka ähinästä rinnalle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja anna vauva adoptioon:
Hei, abortista jää elinikäinen taakka (luulisin). Anna syntyvä vauvasi adoptioon jos olet silloin vielä sitä mieltä että et jaksa. Toisekseen koita satsata siihen että opetat vanhemmat lapset nukkumaan yöt, että saat itsekin levättyä. Varmasti saat myös vanhemmat lapset laitettua vaikka puolipäivähoitoon. Ajattele että kun uusi vauva syntyy, olet jo tosi kokenut äiti. Eikös niin sanota että vasta kolmannen lapsen kanssa osaa ottaa rennosti. Hankkikaa perheeseen kaksi autoa (jos ei jo ole) ja ajakaa vaikka ne viikonloput ajot jolloin miehesi on kotona vaikka kahdella autolla peräjälkeen. Suunnittele vauvan hoito niin että et edes yritä olla täydellinen äiti. Voit antaa pari kertaa päivässä korviketta. Ala heti vauvasta lähtien tähtäämään siihen että vauva oppii nukkumaan. Mun toka lapsi oppi nukkumaan yöt tosi pienenä, kun itselläni oli motivaatiota olla kiskaisematta pienokaista joka ähinästä rinnalle.
Click to expand...


Tän on pakko olla provo... Ei hyvänen aika mitä tekstiä.
Abortin kokeneena voin sanoa, että ei jäänyt traumoja, MUTTA jos oisin synnyttänyt lapsen ja antanuty adoptioon, miettisin joka pv lasta.

JA EI AP OLE EDES HARKINNUT ADOPTIOTA, pidä mölyt mahassa neropatti.
 
Ymmärrän kyllä mitä nimimerkki "just joo" tarkoitti,mutta välillä tulee sellainen olo että isää ei kuunnella ollenkaan,siis ymmärrän että nainen synnyttää ja hoitaa lasta,mutta jos oisin päätynyt aborttiin niin kyllä mieheni olisi ollut todella surullinen,kyllähän vanhemmat yhdessä tuumin päättää näistä asioista!
 
Miten minä nyt kuitenkin epäilen, etä katuisit aborttia? Kun se tuntuu niin hirveän pahalta jo etukäteen? Mutta epäilen, että et hetkeäkään katuisi sitä vauvaa, kun se siihen rinnallesi nostettaisiin? Etkä siitä eteenpäinkään...
Ja nykyiset lapsethan ehtivät vähän kasvaa odotusaikana, eivätkä teetä enää yhtä paljon sitä hoidollista työtä. Ja uusi vauvahan voi olla vaikka kuinka helppokin? Tai sitten ei =)
Kukaanhan sitä ei voi puolestasi päättää mitä teet, eikä voimavarojasi tietää. Mutta voimia!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
että en voi kun itkeä. Itkeä siitä onnesta mitä hän perheeseen toisi (teille tuonut) ja itkeä miten kylmä, tunteeton paska olen, kun NYT tuntuu abortti parhaalta ajatukselta.
Katson rakkaita lapsiani ja mietin miten muutenkin niin vähäinen yhteinen aika ja varsinkin esikoisen kohdistuva vähentynyt huomio, vähenisi entisestään vauvan myötä. Heillekkään en tunne olevani sellainen äiti joka haluaisin olla.
Mies ei kotona pysty olemaan apuna vaikka sitä takuulla itsekkin toivisi. Ainut vaihtoehto olisi työttömyys, mutta siihen ei edes lapsen "uhalla" ole varaa.
Click to expand...

Toisaalta, abortti on ihan ok, jos siihen päädyt, mutta onhan se kuitenkin niinkin, että kolmosen syntyessä esikoinen ja keskimmäinen voisivat ehkä joskus viihtyä myös hetken yhdessä, eikä niin kuin toisen kanssa, että kaikki on sinun selkänahasta pois. Vauvasta ei oikein ole leikkikaveriksi esikoiselle, ja tilannekin on hänelle uusi, hän kun oli tähän saakka ainoa, ja sitten tulikin toinen, josta hän on mustasukkainen. Nyt tilanne olisi jo tuttu, uusi perheen jäsen, joka tarvitsee paljon äitiä.

Mutta toisaalta asia on niin, että uudessa tulokkaassa on työtä ja rahanmenoa vähintään 20-30 vuodeksi. Lapset tarvitsevat aina äitiään ja isäänsä, koululaisissakin on kova työ, tarvitsevat tukea ja apua. Kahdessa lapsessa on jo täysi työ, yksi lapsi menee ihan sivussa vielä, ja kolmas on varmasti raskasta raskasta työtä. Jos rahallinen tilanne sallii, harkitsisin kolmannen pitämistä, jos voisin joskus palkata lastenhoitajan ym apua. Yksin en jaksaisi kolmea lasta. Kahdessa on jo työtä loppuelämäksi.
 
Mulla lapset 3v3kk ja 1v5kk kun tulin uudelleen raskaaksi. Tuossa vaiheessa vielä olin melko poikki noiden viiperöiden kanssa, mutta jo nyt kun raskaus on puolessa välissä, ovat paljon helpomipa. Joka päivä leikkivät keskenään enemmän ja olen varma että kun vauva syntyy, meillä tulee menemään ihan hyvin. Raskasta varmasti on, koska meilläkin mies on pois kotoa melkein 24/7, mutta olen pärjännyt tähänkin asti ja esikoinen kun on jo 4 kun vauva syntyy, uskon että kaikki menee hyvin.

Kyllä se siitä, et vaan stressaa liikaa, ja yrität tosiaan panostaa siihen että saisit selkeät nukkumisrytmit.
Minäkin ihan tarkoituksella olen laittanut nukkumiset uusiksi niin että ainakin kaksi muuta nukkuvat sitten hyvin kun vauva tulee.

Raskasta varmasti on, mutta kun tilanteelle ei nyt voi mitään ja sulla on vielä 8kk aikaa sopeutua ja miettiä ja lsten kasvaa niin kyllä kaikki lutviintuu.

Jos sua nyt jo kaduttaa ja harmittaa ja itkettää abortti niin varmasti tunne vielä voimistuu ajan myötä jos sen teet. Sitten varsinkin kun olisi synnytyksen aika ja lapset ovat kasvaneet melkein vuodella.

Jollain on tähänkin pahaa sanottavaa varmasti, mutta usko pois, kyllä se siitä. Et vaan vaadi itseltäsi liikoja. Ala nyt jo tarkoituksella huomioimaan esikoista enemmän ja kehu lapsia ym niin ei tule kovia mustasukkaisuusdraamoja vauvan tullessa kun tietävät olevansa tärkeitä. =)
 
Meillä on kolme pientä lasta( 5v3kk,3v8kk ja 1v1kk)ja myös minun mieheni tekee reissu töitä.Hän lähtee aina myöhään sunnuntai iltana toiselle paikkakunnalle ja tulee kotiin torstai iltana.Näin on ollut koko yhdessä olomme ajan(reilu 6,5 vuotta) ja olen hoitanut esikoisen syntymästä lähtien lapset kotona.Meillä ei asu oikeastaan yhtään tuttua samalla paikkakunnalla,mummo ja ukki asuvat 100km päässä ja muutenkaan lapset eivät ole ikinä olleet missään hoidossa paitsi silloin kun keskimmäinen syntyi niin mummo oli esikoista vahtimassa ja samoin kun kuopus syntyi niin mummo oli vahtimassa isompia.Eli hoidan todellakin lapset ja kodin arkisin yksin,raskasta on ollut välillä mutta ihan hyvin kuitenkin on pärjätty.Niin ja me ostettiin tämä talo kun meillä oli vasta kaksi lasta ja kun lapset tarvitsee isompana omat huoneet,tämä talo käy meille ahtaaksi.Mutta muutenkin jossain vaiheessa muutettaisiin varmaan maalle ja minä "hullu" vielä olen ruvennut kuumeilemaan neljännestä..Minä ainakin olen pärjännyt lasten kanssa koska siihen on alusta asti tottunut.
 
Meillä myös on mies reissuhommissa, joten tiedän, kuinka raskasta se on. Minä olen myös nuoruudessani tehnyt abortin -se oli silloin "oikea" vahitoehto, ehdottomasti huonoista vaihtoehdoista paras (syistä, joita en tässä ala kertoa) silti, yhä edelleen, 7 vuoden jälkeen mietin, että mitä jos sittenkin olisin vauvan pitänyt. Kyllähän me oltaisiin pärjätty, jotenkin.

Etenkin nyt, kun on lapsia, oikein ymmärtää, mistä siinä abortissa silloin, vuosia sitten luopui. Eihän asialle enää mitään voi, tietenkään, mutta sen olen oppinut, etten IKINÄ, koskaan sano kenellekään tee abortti.
Jokainen kuitenkin tekee päätöksensä omien voimiensa ja jaksamisensa mukaan, mutta sen olen itse oppinut, että abortti ei (ainakaan minun tapauksessani) ollut se helpoin tie. ja ainakin minulla abortti seuraa mukana, läpi elämän. Tosin tiedän, että on paljon naisia, jotka eivät aborttiaan murehdi.


Abortti (kuten myös lapsen synnyttäminenkin) koskee kuitenkin myös miestäsi. Kannattaakin ihan ensimmäisenä jutella miehen kanssa. Loppujen lopuksi, ainakin minulla, miehen tuki ja turva on se kaikista tärkein. -vaikkakaan mies ei ole aina fyysisesti läsnä, siellä satojen kilometrien päässä kun on töissä.
 
Meillä tuli kolmas lapsi "yllätyksenä". Esikoinen täytti 3 v kun kuopus syntyi ja siinä välissä siis vielä yksi lapsukainen jolla ikää oli silloin1v6kk.
Plussa oli suuri shokki mutta heti tein päätöksen etten aborttia pysty tekemään. Ajan kuluessa sitä oli asian sulatellut ja onnellinen uuteen tulokkaaseen, vaikka sitä oli jo väsynyt jatkuvista yöheräilyistä.
Raskasta se on kolmen pienen kanssa mutta päivääkään en pois vaihtais!
Voimia sulle ap.
 
Onpa kyllä tilanne. JOtenkin ajattelisin, että toisesta päästä helpottaa kun toisessa kiristää. Eli kyllähän lapset kasvaessaan osaavat olla itsenäisempiä ja saat siten helpotusta tilanteeseen. Jos miehen on kerta oltava paljon poissa työn vuoksi ja sulla on kotona rankkaa, niin olisiko jonkin sortin kotiapu, vaikka viikkosiivousapu tms. mitenkään mahdollista?? Kun teillä ei ollut sitä tukiverkostoakaan lähellä. Me käytetään siivousapua ja jo se piristää kummasti. JOkaisen muksun myötä on tietysti oltava myös entistä innovatiivisempi ja entistä parempi organisoimaan. Päivähoitokin on yksi keino, tai ihan vaan kerhot, jos niitä lähellä on.

Luulen, että tulette löytämään teille sopivan ratkaisun kyllä, oli se sitten vaikka abortti. Älä panikoi, sillä kyllä tilanne siitä vielä lutviintuu kunhan pääsette rauhassa keskustelemaan asiasta.
 
Ihan pakko sanoa, että vaikka ehkäisykin olisi käytössä, niin 100% varmaa ei ole mikään, joten kaikkien, jotka yhdynnässä ovat, pitäisi ottaa huomioon raskautumisen mahdollisuus. Ja jos lapsen tulo tuntuu aivan mahdottomalta, kannattaisi miettiä sterilisaatiota tai sitten selibaattia..
En nyt tarkoita tätä kirjoitusta pahalla, mutta mua ärsyttää vaan, että lapsista puhutaan vahinkona, koska sitähän ne ei todellisuudessa ole, vaan voidaan sanoa oikealla termillä EI TOIVOTTU.
Ja kyllä mä uskon, että pärjäätte kolmannen kanssakin. Autoon mahtuu yleensä viisi ja kaikilla ei tarvitse olla omaa huonetta.
Me asutaan 7 hengen perhe ahtaasti 3h+k, mutta mahduttu vaan on ja yli kymmeneen vuoteen en ole nukkunut kokonaisia öitä, mutta hengissä ollaan eikä edes pahasti sekopäisenä..
 
Alkuperäinen kirjoittaja jep:
ETTEKÖ OSAA KÄYTTÄÄ EHKÄSYÄ?? AIKUSELLE IHMISELLE EI VAAN VOI KÄYDÄ VAHINKOA,HALOO TAAS!!
Click to expand...

No haloo itsellesi.Otapa asioista selvää ennenkuin tulet haukkumaan. Minulle esim tehty sterilisaatio ja siitä huolimatta tulin raskaaksi. Selitäpäs mitä tein väärin?
 
Voimia, teetpä minkä ratkaisun tahansa!

Meillä tuli kolmas lapsi kans yllärinä. Miehellä oli rankka päihdeongelma niihin aikoihin, joten tiesin saavani lähes yksin huolehtia lapsista. Raskaita aikoja on ollut, mutta nyt jo paistaa päivä meillekin. Mies on raitistunut, molemmat opiskelee ja lapset voi hyvin. Perhetyön ja isovanhempien avulla on päästy nyt itsenäiseen ja mukavaan elämänvaiheeseen.
Tänä päivänä pidän kuopustamme lahjana, jota ilman elämämme olisi aikaslailla ilottomampaa ja tylsempää. Kriisien kautta elämä kirkastuu.
 
taas tätä abortti lässytystä.. mä en kestä
jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee. Olen itse tehnyt yhden abortin, olin kyllä silloin 17 vee.. asia painoi mieltäni montavuotta, mutta oli ainut oikea ratkaisu.

ei lapsen poisantaminenkaan ole hyvä ajatus. ennemmin olen abortin kannalla kuin adoptioon antamisen. enemmän tuottaa tuskaa odottaa omaa lastaan 9kk ja sitten synnyttää ja antaa pois, toiseen perheeseen... enemmän se tuskaa tuottaa kuin abortti.

se on jokaisen henk.koht päätös...
ÄLÄ AP OTA VAKAVASTI NOITTEN TEINIEN JUTTUJA, ei ne tie aikuisten asioista mitää.

Hali!
 
Alkuperäinen kirjoittaja jep:
ETTEKÖ OSAA KÄYTTÄÄ EHKÄSYÄ?? AIKUSELLE IHMISELLE EI VAAN VOI KÄYDÄ VAHINKOA,HALOO TAAS!!
Click to expand...

Ap:hän sanoi pillereitä syöneensä.Samoin minun lapseni on alkunsa saanut,vaikka pillereitä 7vuotta säännöllisesti olin syönyt,yhtäkään unohtamatta.Joillekin ei vaan ne hormonit niissä sovi ja näin sen voi huomata.Itselläni tuli lapsi ja kohdussa oli lapsiveden lisäksi paljon kertynyt kuukautisveriä,jotka imettiin pois.Ja kaikki vaan sopimattomien hormonien takia.Joten mieti vähän mitä kirjoitat,tollaisella pahoittaa monen mielen!

 
Meidän keskosina syntyneet kaksoset olivat 1 v 8 kk:tta kun tein positiivisen raskaustestin. Olin juuri menossa takaisin töihin ja olin aivan poikki. Mietin mitä tehdä. Mies oli paljon työmatkoilla, usein viikkoja poissa kotoa. Mies sanoi että "pidetään" ja kävin myös keskustelemassa asiasta muutaman kerran oman terveydenhoitajani kanssa joka tunsi minut, kaksoset ja perheeni. Se helpotti. Miehen sanominen oli tärkeintä, mutta tärkeää oli myös terveydenhoitajan viesti, että yritetään yhdessä ja minä autan sinua.

Kolmas oli sitten 2 v 1 kk:tta kun tein taas positiivisen raskaustestin. Toinen ylläri... Päätin, että tätä raskautta en pysty viemään läpi enkä pysty enää neljättä hoitamaan. Mietin, että tämä saa jäädä tähän. Noh, raskaus oli sitten tuulimuna, että lopullista ratkaisua ei tarvinnutkaan tehdä...

Anna ajan nyt hetken kulua! Tsemppiä ja Voimia!!!

(Minun suurimpana tukenani on ollut oma äitini, ilman häntä kaikki olisi mennyt toisin. Kiitos Äiti!)

 
Ap:lle voimia, minkä ratkaisun ikinä teetkin. Muista että päätös on sinun ja miehesi, ei kenenkään muun. Jos tuntuu, ettei voimavarat riitä, niin abortti on yksi vaihtoehto. Ei kenenkään tarvitse kantaa enempää kuin jaksaa. Itse en ainakaan jaksaisi kolmatta noin pienellä ikäerolla, mutta minähän olenkin huono äiti verrattuna näihin palstan täydellisyyksiin...
 
Ap:lle voimia. Pienten lasten äidillä on aika tiukilla, rahat ja siksi kai pinnakin. Se on luonnollista.

Jos päätät jatkaa raskautta, kerro tilanteesta neuvolassa. Toivottavasti sinua hoitava henkilö on ammattitaitoinen ja myötätuntoinen. Monet terkkarit auttavat asuntoasiassa, esim. erilaisten todistusten kanssa. Myös lastenhoitoapua järjestyy neuvoloiden kautta. Ihan konkreettista raha-asioiden neuvontaa saa ev.lut. kirkolta.

Apua kannattaa pyytää ja käyttää, kun antamisen ja huolimisen tekee vastavuoroisesti saattaa syntyä läpi elämän kestäviä ystävyyssuhteita. Ota paperi esiin ja piirrä itsellesi "turvaverkosto" niistä ihmisistä, joihin todella voit luottaa. Myös taloussuunnitelma on kuin puoliksi eletty.

Meillä kolme kotona olevaa lasta tulivat edullisemmaksi kuin kaksi hoidossa olevaa, näin karkeasti sanottuna. Mutta sitä en tiedä millainen tilanne teillä nyt on.

Todellakin, vaikka tapahtuisi mitä, asioilla on tapana ratketa ja aika usein hyvin päin. Meillä niin ei käynyt vaan sain olla kolmoseni kanssa vain vähän aikaa. Nyt minulla on taas vain kaksi, mutta näin mennään. Toki vauvan syntymä mullisti meidän muksujen elämän, kakkonen aivan kuin taantui syötettäväksi ja juotettavaksi. Silti minulla oli hänellekin aikaa. Mies kyllä tarttui toimeen ja tarttuu vieläkin :heart: Hänen mielestään on miesten hommaa kuljettaa lapsia hoitoon ja kouluun. Vauva oli eniten minun vastuullani.

Ja jos päätät keskeyttää raskauden, ei siinäkään ole mitään pahaa. Se on ratkaisu, jonka varmasti teet koko perheen takia. :heart:
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa