tein sen vihdoin!!!... melkein

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja liisa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

liisa

Vieras
vihdoin.... tilanne siis on tämä.... noin 3 vuotta pitkä suhde takana ollaan 21 vee.. ja ongelmia on ollut.. miesystäväni on kohdistanut aika rajua henkistä väkivaltaa jo noin vuoden minuun....

tässä esimerkkejä siitä mitä hän on mm. minulle sanonut: - mä en todellakaan rakasta sua yhtään ja mul ei oo ollu pitkään aikaan sydäntä sulle! , mä haluun et sä poistut lopullisesti mun elämästä! , mä nautin siitä ku saan satuttaa sua! , sä et merkitse mulle mitään!, mul ei oo ikinä ollu mitään tunteita sua kohtaan! , mul on niiiin helppoo koska se oot aina sä, joka haluu nähä, ja mä en koskaan haluu, ni mä voin aina kiristää sua sillä.! , mä voin tehä sulle mitä vaan ja mä voin sanoo sulle mitä vaan koska tiiän et annat AINA anteeks kaiken! , .........sit viel lisäks mua haukutaan huoraksi noin 2 kertaa viikossa.... nyt alko oikeesti suututtaa ku kirjottelin noita... nojoo...

mut sepäs siinä sitte onki et parin päivän päästä aina hän jankuttaa kuinka ei tarkottanu mitään mitä suuttuneena sanoi ja että kyllä hän oikeesti haluu olla mun kaa ja sitte se sillee ihanasti halailee ja pussailee ja pitää hyvänä mua, ei sitä voi vastustaaaaaa!!!!

noh...eli siis tänään... riideltiin TAAS... ni mä tein sille hyvin selväksi et tätä se ei enää saa anteeksi(sano taas mulle jotain paskaa ja teki aika törkeesti)..ja se vaan nauro!!! noh mähän sitte otin kamani sen luota pois ja lähin himaan..... ei tosiaan oo vielä mitään hirveen vakuuttavaa mut nyt mun pitää ihan oikeesti yrittää olla soittamatta sille ja olla ottamatta mitään yhteyttä.... mulle tää vaihe on kaikkein vaikein, en yleensä pysty olla soittamatta sille.(esim. kerran sovittiin kaverin kanssa et joka kerta ku sen illan aikana soitan poikaystävälleni, niin joudun maksamaan mun kaverille 5 euroo....sen illan jälkee olin 20 euroo velkaa sille kaverille)...

onko täällä joitain ihania ellejä ketkä haluaa neuvoa miten pääsen yli tästä ja miten voin pitää itseni kaukana siitä puhelimesta....... uskottelen vieläkin itselleni että rakastan miestä... mutta en halua rakastaa enkä halua välittäääääää!!!!!!!! en tiedä miten selviän..... oma veikkaus on, että parin päivän päästä taas ""onnellisesti"" yhdessä ja minulla tekohymynaamari päällä.......... EN VAIN PÄÄSE MILLÄÄN IRTI TÄSTÄ MIEHESTÄ JOLLA ON JOKU USKOMATON OTE MINUUN!!!! nyt olen ottanut jonkinlaiset ensiaskeleet mutta tarvitsen tukea etten sorru häneen taas kerran...
 
Kuulostaa läheisriippuvaisuudelta. Hanki kirja Robin Norwood: Voiko nainen rakastaa liikaa.

Olen itse ollut samanlainen, suhteessa alkoholistimieheen.

Pitäisi oppia pois liiasta reaktiivisuudesta.

 
Minusta tuntuisi, että kannattaisi nyt ensi alkuun järjestää paljon kaikenlaista touhua mm. kavereiden kanssa. Kun on paljon tekemisistä, ehkä se yhteydenottokin unohtuu hetkeksi. Helppo sanoa tietty...

Myöskään poikakaverisi tapa käyttäytyä sinua kohtaan ei tunnu reilulta. Yrittää alistaa sinua. Oletko ottanut itseäsi niskasta kiinni ja yrittänyt selvittää todellisia välejänne?

Mikä hänessä on sellaista, että et pääse irti? Onko hän hurmuri tai jotain?

Minusta tuollainen syö itsetuntoasi kohtuuttomasti. Nuorelle on tärkeää tuossa iässä vahvistaa sitä!

Olet saman ikäinen kuin tyttäreni, joka rakentelee suhteita ja on nyt löytänyt omanlaisensa. En tiedä miten käy, mutta kuvittelen sinut näpyttelemässä sanoja ja tekstistä tuntee, että sinuakin ottaa jo päästä tuollainen touhu!!!

Onko sinulla ketään, jolle voisit jutella tästä asiasta ihan nenät vastakkain?

En osaa neuvoa enempää, kun en tiedä enempää. Toivon kuitenkin, että tee järkevästi ratkaisu. Olet vielä niin nuori ja elämä muutenkin edessä. Ei sinun tarvitse jäädä tuollaiseen tilaan....tukehdut siihen ennemmin tai myöhemmin.

Sydänsuruja tulee ja itkuja itketään. Niistä yleensä myös selvitään!




 
no siis oikeassa olet siinä että itsetuntoni ei tässä ainakaan parane... on jo oikeastaan olemattomissa.....

en oikeasti tiedä että mikä minut siihen aina vie takaisin..... ehkä se että pelkään kuollakseni sitä kaikkea itkua ja surua ja yksinoloa mitä siitä seuraa kun eroaa.. pelkään olla yksin, pelkään ikävää, pelkään ettei kukaan enää kosketa minua niin..... ja tää itku on loputonta, en jaksa enää itkeä, vaan teke kokoajan mieli vaan soittaa ja selvittää asiat ja yrittää uudelleen että itku loppuu....... oon niin surullinen ilman häntä.... mutta tosiasiahan on, että olen surullinen hänen kanssakin.... tuntuu ettei ole mitään eikä ketään enää vaikkei sekään ole totta...
 
Viestisi on sen varran vakava, että sinun kannattaa ryhtyä toimenpiteisiin, ennen kuin sattuu mitään pahempaa.
Miehesi (kumppanisi) on näköjään kunnon narsisti, luonnehäiriöinen, minävaurioinen - mitä sanaa kukin sitten käyttää.
Pyri pääsemään hänestä eroon mahdollisimman nopeasti.
Älä jää hänen luokseen tai jatka hänen kanssaan, sillä pahimmillaan hän tuhoaa sinut. Tämä ei ole nyt leikin asia, vaan erittäin vakavasti otettava tilanne.
Kumppanisi soveltaa sinuun niin fyysistä, henkistä kuin emotionaalistakin väkuvaltaa. Sinä et tule sitä kestämään, niinkuin ei kestä kukaan muukaan terve ihminen.
Pahimmilaan narsistin puoliso on joutunut em. väkivallan keskellä hoitoon mielisairaalaan.
Ja siihen narsisti itse asiassa pyrkiikin. Tartuttamaan oman pahan olonsa lähiympäristöönsä (puolisoonsa, lapsiinsa jne.)
Muista myös, että narsisti ei parane. Häntä EI voi parantaa. Hänellä ei ole minkäänlaista sairaudentuntoa, vaikka hän on vakavasti sairas mielenterveydeltään - ja kohta olet sinäkin.

Joten poistu siitä kuviosta niin pian kuin voit !

Kehotan sinua lukemaan elämänmakuisia, todellisiin kokemuksiin pohjautuvia kertomuksia sivuilta www.narsistienuhrientuki.info. Sivuilla on sekä narsistien uhrien (jollainen sinäkin olet) kirjoittamia kokemuksia että asiantuntijoiden (psykologit, lakimiehet ym.) kirjoittamia artikkeleita. Sinulle suosittelen erityisesti kertomuksia millaista on (on ollut) elää parisuhteessa narsistin kanssa.
 
Vielä vähän lisää. Unohdin äsken mainita, että narsistikumppanista on tyypillisesti hankala päästä eroon. Tämä on jostain syystä hyvin tavanomaista narsistin ja kumppanin välisessä suhteessa. Sitä yrittää purkaa sen yhteisen kuvion, yritää unohtaa, vaihtaa lukot, salaa puhelinnumerot, jopa muuttaa paikkakuntaa. Ja tuntuu, että aina narsisti löytää paikalle. Ja sitä ei sitten tahdo saada pois mielestä millään.

Mutta, ei auta. Täytyy olla lujana. Täyttää elämänsä kaikilla muilla kivoilla asioilla. Eikä missään tapauksessa saa ottaa yhteyttä. Jos uhkailee (se narsisti nimittäin), on syytä hankkia lähestymiskielto ja ottaa yhteyttä poliisiin. Sieltä saa hyviä neuvoja.
Tsemppiä Sinulle ja hanki nopeasti uusi elämä itsellesi. Sinä olet vielä nuori. Kyllä niitä terveitäkin miehiä löytyy. Älä pilaa elämääsi henkisesti sairaan ihmisen kanssa.


 
No ajattele ja pidä mielessäsi vain tämä ,että miten huonon näköinen sinusta tulee jos jatkat tuon tyypin kanssa! joku aamu heräät ja katsot peiliin ja ihmettelet 'missä se ennen niin kaunis nainen on? ja itseluottamuskin ihan kadoksissa koska annat pomputella itseäsi vain sen takia koska et USKALLA tai et HALUA olla yksin??? siis mielummin seurustelet kusipään kanssa, jatkat suhdetta paskiaisen kanssa,kuin aloitat elää omaa elämää ja arvostaa itseäsi?
Nyt olet vasta 21 v mutta, jos jatkat suhdetta niin muutut silmissä nyytyneen näköiseksi naiseksi ( se menee nopee kuule..) eli, rupistut tuon miehen huonon kohtelun takia,siis YHDEN TYYPIN takia sun ulkonäky ja itse-arvo menee pilalle.

Jos ennen niin sievä/kaunis nainen elää huonossa suhteessa niin naisesta tulee takuulla nyytyneen/huonon näköinen...

Mutta jos lopetat suhteen tuollaisen kusipään kanssa niin kas kummaa nainen alkaa taas kukkii...
 
Vinkkejä jatkoon:

- Et ansaitse parempaa miestä, opi elämään tämän tiedon kanssa

- Tulet jokatapuksessa palaamaan yhteen miehen kanssa, joten mieti miten voit joustaa jatkossa, jotta riitelette vähemmän

- Opi pitämään suusi kiinni, kun miehesi on hermostunut tai väsynyt

- Kuuntele miestäsi ja hänen toiveita parisuhteesta ja opi elämään miehen ehdoilla. Toteuta miehen seksuaalisiahaaveita.

- Opettele oikeinkirjoitus esim. lauseen alkuun tulee Isot alkukirjaimet ja jokaväliin ei laiteta kolmea pistettä
 
Itse en kyllä lähtisi arvuuttelemaan sitä, onko aloittajan mies narsisti vai ei. Voi olla, mutta voi olla olemattakin. Narsismi luonteenpiirteenä on kuitenkin melko harvinainen. Mutta ellen suosittelemat sivut näyttivät kyllä asiallisilta ja ainakin siellä käytiin mielenkiintoisia keskusteluja asiasta.

Se, että joku tuolla tavalla ikävästi kohdistaa oman pahan olonsa toisiin, on aika tyypillistä. Ei siihen välttämättä naristista persoonallisuushäiriötä tarvita (mutta voihan kyse olla siitäkin). Tunnistan käyttäytymismallin myös itsessäni! Haukkumalla toista ja ilkeilyllä saa asian käännettyä pois itse asiasta eli siitä, mistä kenkä ihan oikeasti puristaa.

Valitettavasti toinen ei muutu, jos hän ei itse sitä halua. :( Jaksatko samanlaista menoa vuodesta toiseen?

Jos vaikka koittaisit olla esimerkiksi näin alkuun viikon tai kaksi poikaystävästäsi erossa, niin näet ehkä selkeämmin missä mennään ja mitä haluat? Itsehän sen parhaiten tiedät!

Tsemiä sinulle! =)
 
Hyvä liisa, koita olla vahvana !

Muista, että ensimmäiset päivät ovat vaikeimpia ja sitten helpottaa :)

Koita ajatella aina huonoja asioita miehestä, kun sinun tekisi mieli ottaa yhteyttä. Jos mies yrittää soittaa sinulle, älä vastaa, niin on helpompi irrottautua. Anna miehen yhteydenottoyritysten nostaa itsetuntoasi, että merkitsit silti hänelle jotain ! Älä kuitenkaan kuvittele, että elämänne muuttuisi paremmaksi.

Keksi nyt sinulle paljon tekemistä, varsinkin illoiksi. Sovi kaverin kanssa, että voit soittaa aina hänelle, kun meinaisit soittaa miehelle.

Ala heti etsimään uutta seuraa. Oma ilmoitus nettiin ja katsele miestenkin ilmoituksia.

Kun löydät oman onnesi, et juurikaan tule muistelemaan entistä miestäsi, korkeintaan miten hirveää sen kanssa oli.

...ja jatkossa saat nauttia elämästäsi hymyssä suin :)

 
Vai että kakskymppiä kaverille velkaa. Tuo on just tuota.
Ite olen miettinyt, että miksi itse löydän aina samanlaisia kavereita kun sinä.
Tulevat vollottamaan huonosta miehestä, ja sitten oikein pyytävät apua. sitten vaikka yrittää tukea ja auttaa niin kohta ovat samassa paskassa uudestaan.
""Minä olen niin heikko, en voi vastustaa"" ""älä anna minun soittaa sille ,pliis""

Sen tiedän nyt, kiitos tuon sinunkin postisi, että ei maksa vaivaa.
Te olette tavallaan hyväksi opiksi myös meille ""enkeleille"", jotka saamme tuntemaan itsemme varmaan jotenkin tärkeäksi, kun likkakaveri tulee yöllä itkemään ja pyytämään apua.

Sitten järkätään paarikierrokset että paskassa vellova reppana pääsee tuulettumaan ja pidetään miestenvastaisia puheita oikein innosta puhkuen.

Ja ei mene viikkoakaan niin se on jo takaisin lähtöpisteessä.

Sen sanon, että sekin vituttaa ajan myötä, tuollaisen riippuvaisen ystävänä ei ole helppo olla.
Annan semmoisen vinkin, että nyt kun tuota sinun asiaasi ovat täälläkin ihmiset kommentoineet, useimmat hyvällä sydämellä ja eläytyen tilanteeseesi, ja sinun omat ystäväsi ovat sinua kuunnelleet ja tukeneet, niin anna ihmisille JOTAIN takaisin.
Kaikki toivoo, että pääset siitä paskasta, ja kannustaa sinua, niin VÄHINTÄ mitä voit tehdä, on nyt sitten ottaa ne askeleet ja tehdä se.
Ja tajua se, että jopa jumala. vaikka on niin vi*un kaikkivoipa monien mielestä, Auttaa niitä jotka auttavat itseään.

Eli kun sysäys annetaan, niin itse pitää ottaa ne askeleensa.
Luovu kainalosauvoista, niin huomaat että sulla saattaa olla ihan toimivat jalat.
 
Olen lähes kolme kertaa vanhempi ja edelleen roikun tällaisessa miehessä, enkä ole onnellinen, vaan pidän rakastajaa, koska muuten en kestäisi.

Olen yrittänyt muuttoa uuden miehen luo, mutta mieheni tullessa hakemaan minut, olen taas intoa täynnä lähtenyt takaisin, ja todennut saman jatkuvan.

Tiedoksi, tämä sinunkaan miehesi ei muutu kuin pahempaan suuntaan, jätä siis hänet mielestäsi heti ja etsi lohduttaja, silloin ehkä pääset eroon hänestä.

Oma mieheni ei kylläkään noin loukkaavia sanoja minulle latele, mutta on kyllä ilkeä muuten.

Olen kyllä katunut sitä etten jäänyt tämän uuden kiltin miehen luo, mutta tehtyä ei enää vuosien päästä saa takaisin.

Lähde vaikka etelänmatkalle, unohda mies ja aloita uusi elämä. Muuten kadut vanhana niinkuin minäkin ja kaikki onni mitä voisit saada kunnon mieheltä, jää saamatta.
 
Kun ikää ja elämänkokemusta on noin vähän, ja käytöksesi antaa viitteitä läheisriippuvuudesta, on tilanne kestämätön.

On helppo antaa neuvoja ja ohjeita, ja vaikka maailma ei ole musta-valkoinen, niin tässä asiassa ei harmaan sävyjä ei ole.
Eli joko annat toisen ihmisen kohdella sinua huonosti ja ala-arvoisesti tai sitten et. Päätös on sinun ja vastuu tämän päätöksen pitämisestä on samoin myös sinun. Jokainen vastaa vain omasta olemisestaan ja elämisestään, omaa onneaan ei voi eikä saa antaa toisen ihmisen käsiin. Jos poikaystäväsi käytös ei sinua miellytä (lievä ilmaisu tässä tapauksessa) niin sinun tehtävä on tehdä asia hänelle selväksi, hyväksymällä anteeksipyynnöt ja antamalla asian pienen kiukuttelun jälkeen olla hyväksyt hänen käytöksen. Annat siis hänelle ""luvan"" (erittäin kärjitetysti sanottuna) kohdella sinua huonosti. Et voi kantaa tai ottaa vastuullesi poikaystäväsi käytöstä, vaan ainoastaan omasi, eli jos päätät, että nyt riitti, niin sitten sen täytyy olla niin. Vaihtoehtoja ei ole. Itsekunnioitusta ei voi samalla luovuttaa pois ja saada sitä lisää.

Ja ystäviäsi et laittaa vartijan asemaan. ""Estää soittamasta..."" Hieman kypsyyttä, vaikka ikää on vasta noin vähän. Aikuisena sinä vastaat jo omasta elämästäsi.

Ja joskus yrittämisen sijasta täytyy tehdä oikeita tekoja. Se on vain sitä kasvamista ja oman elämän haltuunottoa.
 
eli siis en ole koko eilis iltana, enkä tänään ottanut mitään yhteyttä mieheen. ei hänkään minuun... välillä on tullut sellainen olo, että nyt luovutan ja soitan, mutta olen pysynyt lujana ja ei itseasiassa nyt edes tee mieli soittaa :) kohta alan leipomaan ja katson lempiohjelmani nauhalta ja sitten tapaan ystäväni... ehkä tämä päivä menee ihan hyvin.
 
Onko olemassa jotain todellista syytä sille, ettet yksinkertaisesti poistaisi miehen numeroa kännykästäsi? Tiedän, helpostihan mokoman takaisin saa, mutta se olisi jo ainakin yksi pieni askel eteenpäin irtautumisen tiellä. Sen psykologinen merkitys on sitä paitsi kiistaton. Siinä samalla numeron kadotessa bittiavaruuteen, sinä lupaat itsellesi olla ottamatta enää yhteyttä. Selvien ja konkreettisten lupausten ja päätösten rikkominen on vaikeampaa, kuin pelkkien epämääräisten ajatusten...
Toivon sinulle lämpimästi onnea valintasi johdosta! Muista että kaikki suuret ja viisaat ratkaisut ovat aina pienien osatekijöiden summa.
 
AP:
Ota ihan hetki kerrallaan. Älä ajattele globaalisti ""en koskaan enää löydä ketään"", vaan että ""nyt en soita"". Koita ihan oikeasti nyt miettiä mitä itse suhteelta toivot, ja saatko sitä tuollaisesta. Tohdin epäillä. Olet saanut hyviä neuvoja, koita nyt itsekin vähän pitää itseäsi kurissa - ratkaisuhan lähtee lopulta vain sinusta itsestäsi.
Minusta on surullista että ihmiset antavat kohdella itseään niinkuin kuvailit.
 
AP
Alat selkeästi epäröimään. Olet lannistumassa koska tällä palstalla ei kukaan anna sinulle mielestäsi tarpeeksi kovaa potkua /syytä että heräisit. Teet itsellesi siitä hyvän tekosyyn. Sisimmässäsi et halua päästää irti.

Kukin makaa niinkuin petaa.
 
sepäs se. juuri sitä pelkään.... sisimmissäni vielä toivon että kaikki muuttuisi vielä parhain päin ja mies muuttuisi... sen takia tämä kaikki on vaikeaa...... yritän ymmärtää sen ettei se mies siitä mihinkään muutu........ tästä tulee vaikeaa ja todella haluan miehen joka minua rakastaa. mutta tällaista prosessia ei mitenkään voi päivässä tehdä ja käydä läpi
 

Yhteistyössä