tein sen vihdoin!!!... melkein

[ap]

kiitos kaikille hyvistä neuvoista ja tuesta! yritän parhaani löytää sen ainoan oikean ratkaisun.. en ainakaan aio nyt vähään aikaan nähdä miestä, vaikka hän äsken soittikin ja sanoi haluavansa nähdä. minä vastasin siihen etten nyt halua....... mutta jospa pieni tauko näkemisissä saisi minut miettimään ihan tosissaan että miten todella tulen onnellisesksi, tiedän jo vastauksen, mutta sydän pitää saada vielä järjen kanssa samalle puolelle..... KIITOS vielä kaikille ... aurinkokin jo paistaa

 

[pyhimyksiä kaikki]

Oletko ottanut huomioon sitä, että vaikka se miehesi onkin se varsinainen paskanaama , niin et sinäkään mitään marttyyrinviittaa saa. ei sulle mitään patsaita pystytellä tuon kärsimyksen takia. Hmm,Tuohan on iän vanha ilmiö.
Sääli on osa sairauttasi.

Mutta, minä alan uskoa, että ei nuo kaikki viestit edes ole alkuperäisen.
Joka kerta, kun joku sanoo jotain tän tyylistä, et menis ittensä tms, niin kohta tulee vastaus, jossa annetaan ymmärtää, että ap ei tajua mistään mitään, eikä ota mitään järkevää kantaa siihen, kun peräänkuulutetaan ihmisen omaa vastuuta ko. asiassa.

Ja, jos ap on OIKEASTI todella vielä noin kiinni exässään, ja kuten omien sanojensa mukaan muka tietää sen itsekin, niin varmaan, menisi ehkä hoitoon.
On ihmisiä, jotka on koulutettu asiaan, tai ovat sillä mielin työn tai vapaaehtoistoiminnan merkeissä ap:n kaltaisia varten olemassa, niin miksi rassata ystäviä ja kavereita perimään puhelinveroa tai estämään soittelua exälle

Ja lohtuna ap:lle, kuitenkin taas tueksi, että sitten kun olet päässyt omillesi, ja jos todella paranet, niin veikkaan että ihmettelet silloin itsekin että mikä tämä haloo oikein on.
Toivon , että sulle käy niin.
Älä ainakaan ota niitä, mitä täällä sanotaan niin vakavasti, että alat omaksumaan jotain leimaa itsellesi , että olet vain tuomittu epäonnistumaan. Ei sitä ole missään kiveen kirjoitettu, kuka tahansa meistä neuvojistakin voi olla ollut joskus ihan samassa veneessä .

 

[kiitos itsellesi]

Tuo oli mukava kuulla.

t: pyhimys

 

[Psykologian kandi]

Hei Liisa

Voit kokeilla poppaskonsteja joilla saat heikoimpien hetkien yhteydenottoimpulssit kuriin. Tee jotakin mikä saa sinut ajattelemaan heti positiivisemmin itsestäsi. Kuulosti jo hyvältä että esim leivot jotakin hyvää itsellesi, katselet sarjaa josta tulee hyvä mieli, ajattelet tylevaisuuttasi, mitä kaikkea voit elämälläsi tehdä, mikä hieno nainen sinusta voi vielä kasvaa.

Mitä enemmän opit pitämään itsestäsi, arvostamaan hyvinvointiasi, sitä enemmän todella haluat karttaa moista miestä joka tätä hyvinvointia horjuttaa, ja sitä vähemmän pelottavalta se itsesi kanssa viettämäsi aika (eli yksinolo) tuntuu. Huomaat että hei, minähän viihdyn aika hyvin itseksenikin, ja siitä syntyy todellinen terve riippumattomuus. Siltä pohjalta on sitten mahkuja löytää myös hyvä kumppani, kun ensin tietää että pärjäilee ja osaa viihtyäkin itsekin aivan hyvin.

Sinä pelkäät yksinoloa, tyhjyyttä, sitä ettei ""ole ketään"". Tämä tekee sinut riippuvaiseksi. Siksi tästä pelosta sinun on vapauduttava. teet sen kohtaamalla sen. Ole yksin ja huomaa että parin itkun jälkeen se voi olla ihan kivaakin.

Sinä määrittelet miten muut kohtelevat sinua-----oman arvosi---tulevaisuuden onnesi. Kirjoita rajasi ylös paperille, esim ""minua ei kontrolloida. minua ei loukata tahallisesti. Minuun ei käytetä väkivaltaa, jne jne. Tutustu omiin hyvinvointisi rajoihin todella miettimällä niitä, ja lue ne aina kun haluat soittaa ihmiselle jonka läsnä olo rikkoo näitä rajoja.

Jos hän ottaa yhteyttä, kerro hänelle että et aio olla häneen yhteydessä, sillä hän rikkoo niitä perusrajoja joita sinä voidaksesi hyvin tarvitset. Näin saat itsellesi myös voiman tunteen, ja hänkään ei voi muuta kuin ottaa sanansa takaisin, et ollutkaan kaikkea hyväksyvä tossu. Katsos, ihmisten on vaikea arvostaa ihmisiä jotka eivät arvosta itseään. Häntä itseäänkin jopa ällötti kuinka annoit hänen kohdella itseäsi, et luonut hänellekään mitään rajoja!Sisimmässään tämä mies alkaa arvostaa sinua kun loit omat ja hänen rajansa.

Hän voi jopa alkaa haluta sinua takaisin. Mutta tässä ole lujilla. Tämä ei ollut vain jokin peli hänen saamisekseen. Sinun tulee ymmärtää että et voi rakentaa omanarvon tuntoasi hänen varaansa. Se täytyy olla hänestä riippumaton. Muutoin olet ""tuomittu"" pahoinvointiin, niin suhteessa kuin itseksesikin. Tämä on tietoista itsetunnon ja onnellisemman elämän rakentamista.

Voin luvata sinulle, että sinä paivänä, kun jämptisti tiedät rajasi, arvostat itseäsi ja osaat pitää itsestäsi huolta, voit myös löytää sen miehen joka sinua todella rakastaa.

Miedän ihmisten kun on vaikeaa rakastaa/arvostaa ihmistä joka ei itse rakasta/arvosta itseään. Keskity itse hellimään itseäsi ja kohtelemaan itseäsi juuri niin kuin muidenkin toivoisit. vanha viisaus on paras lääke.

Olen varma että onnistut, ole sinäkin!

 

[by the way]

MItä mieltä olette syyllisyyden vaikutuksesta ap:n tilanteen kaltaisessa asetelmassa.
Siis että nainen ajattelee jotain, että hän on paha kun hylkää ukkonsa tms.

Minusta riippuvuus voi syntyä siitäkin, että kokee, että on jotain velkaa siinä suhteessa, itselleen tai toiselle,
eli on se viimeinen sana päästävä sanomaan ja pitäis saada vielä yksi tilaisuus päästä kynimään se kynimätön kana.

Ja toive siitä, että saisi kuulla juuri sen pahantekijän suusta anteeksi pyynnön tai saada jokin hyvitys. Ja ne piestyt ja haukuttavat ihmiset palaa sillä syyllä takaisin haukuttavaksi.

Sillä pahoinpidellyksi tulleella houkuttaa hirveästi saada ne lepytykset siltä pahoinpitelijältä, kun kenenkään muun sana ei tietenkään tehoa, ja ne aina muistaa jossain vaiheessa, että kukaan muu ei voi tietää, joka ei ollut silloin siellä.

Vihallehan ei ole enää selkeää kohdetta siinä vaiheessa, kun se pahoinpitelijä pyytää niin säälittävänä anteeksi, niin silloin se viha kohdistuu itseen, ja siihen mikä olisi itessä mahdollisesti vikana. Ja taas ne haukut kuunnellaan alusta loppuun.

Missään nimessä en ajattele, että se, että joku palaa hakemaan lisää haukkuja, olisi oikeutus niiden antamiselle, mutta siitä tulee se sanonta, että ne muka tavalllaan kerjää sitä itselleen palaamalla.

Se on selvä, että ei kannata palata, panee vaikka pakkopaitaan itsensä mieluummin.

 

[ap]

sä sen sanoit mitä en oo pystyny kellekkään, edes itselle myöntämään.... sikshän mä sille aina suutuspäissäni soitan ja meen, et mä saan kuulla sen anteekspyynnön ja sen katumuksen vaikkei sitä koskaan kuitenkaa tuu, sen sijaan saan kuulla lisää haukkuja ja alistamista ja sitä miten huono ihminen mä oon..... tarkotus mulla ehkä on se et se mies tajuaa vihdoin kuinka pahasti se on mua satuttanu ja mun pitää se ite kuulla. haluisin vaan niin kovasti et se mies vois vihdoinki tajuta et se on oikeesti tuhonnu mut sillä mitä se on mulle tehny mut musta vaan tuntuu et se ei ikinä sitä tajuu. ja sehän johtuu tietenki siitä et mä aina palaan sen luokse ihan sama mitä se on mulle tehny.... miten mä oon voinu olla niin tyhmä ja heikko etten edes tosissani pysty näyttää et mua on loukattu ja antaa sen satuttajan todellakin ymmärtää mun tilanne.!! ja sit mä oon ihmetelly et miks se aina vaan nauraa mulle ku kysyn et eiks se tajuu et miten paljo se on mua satuttanu.... nyt mul oikeesti hajoo pää itteni kanssa... miten mä oon voinu tällee menettää otteeni omasta elämästä... mua voi hallita miten vaa... mun on PAKKO tehä asialle jotain tai mun mielenterveys alkaa olla vaarassa... tää mun touhu on kyl ihan sairasta!

 

[hj]

moi! mulla on tässä vähän sama tilanne erottiin mieheni kanssa n. pari kk sitten. Se kertoi mulle alku vuodesta ettei välitä minusta enään samalla tavalla kuin ennen, eli ei rakasta. Minä ajattelin että sillä on vaan joku masennus, oli lopettanut urheilun myös kun ei kiinnostanut( ennen ei jääny reeneistä pois vaikka oli melkein 39 kuumetta). No tilannetta tarkkailtiin ja toivottiin että miehen rakkaus palaisi ja lopussa tuntuikin että näin vihdoin kävi, mutta mies meni sitten vieraisiin keskustelemaan meidän suhteesta mistä ei suostunut minun kanssa puhuun. Suhde loppu siihen.. Se oli todella vaikeeta ja on vieläkin .Välillä oli jo tunne että nyt olen pääsy siitä yli. Nyt kuitenkin kaipaan sitä ja toivon että palattais yhteen, mies kuitenkin tapailee jo toista naista mikä sattuu muhun vilä enemmän.. Erosta on kuitenkin jo aikaa ja toivoisin että pääsisin yli.. Mutta ei tässä kavereiden kanssa hengailu auta kun ikävä tulee kun yksin palaa kotiin.. Nyt tarvis vaan saada sutinaa jonkun miehen kansa että sais muuta ajateltavaa ja ehkä löytäisi sen oikean minulle..

 

[ap]

toi on kans yks mun suurista peloista..... mä jään ihan yksin, en ikinä vaan pääse yli ja sit se mun mies löytää jonkun uuden ja muhun sattuu vaa vielä enemmän

 

[hj]

niinpä tää on todella hirveetä. Mulla on siinä sama ongelma että soitan aina sille ja pyydän takas niintekee mieli nytkin. Kun vaan sais etten soittais, mutta vaikka kuinka vakuuttelen niin menee muutama viiko ja taas soitan verukkeena meidän toisen talkun saaminen takas. Mikäs vaan on veruke sitten kun telkun oon saanu?? Toivottavasti olen pääsy sillon jo yli siitä. On ollu helpottavaa lukea näitä viestejä ne on auttanu minuakin. täytyy tulla aina lukeen nämä kun tekee miele soittaa.. Itse ajattelen että jos pystyisi odottamaan sitä että se soittaisi niin ehkä silloin se olisikin mulle se oikea..

 

[hj]

pieniä kirjoitus virheitä.. Talkun tarkoittaa televisiota..

 

[huh.....]

kauheet textiiii.... mix kirjoitat noi hoonoo soomee......?
onx koulu jäänyt keske...?
ja noi pilkutkin jokaisen lauseen peräs.. äähhh....

 

[liisa, eli ap]

siis sun ajatukset on ihan ku mun omat.... paitsi et me nyt ""ollaan vielä yhessä""... mut sillon ku on tällanen riita, ni en pysty olee soittamatta ja sit keksin vaikka mitä tekosyitä siihen et saisin vaa soittaa sille....mä en voi ees kuvitella sun kipua, se on se mun pahin pelko.... miten / miks sit erositte? mitä sen jlkeen tapahtu?

 

[ap]

mä tein sillee et tulostin mulle koko tän mun alottaman viestiketjun, ni voin aina lukee näitä hyviä ohjeita ku on vaikeeta..... katoin myös kerran dr.philin (hehehe) ni siin oli tyttö joka oli ihan samas tilantees ku me.... sen poikaystävä teki sille aina kaikkii ilkeitä temppuja ja silti se vaan aina ajutu takas sen pojan luokse.... se ei pystyny oleen erossa ja keksi aina kaikkii tekosyitä näkemiselle.....

mut oon nyt oppinu täält sen et en OIKEESTI saa antaa kenenkää kohdella mua niinku mua on nyt kohdeltu....
mun täytyy nyt alkaa tekemään itelleni kaikkii kivoja juttuja niin et opin taas arvostamaan ja rakastamaan itteeni niiku sillon joskus aiemmin..... koska sit ku saan itsearvostukseni takasin, en usko et haluun enää roikkuu ihmisessä joka haluu tehä mulle pahaa... kaikki lähtee itestä ja siitä et uskoo itteensä....

vaikka mä en nyt oo varmaan mikään ihan paras neuvomaan sua, ni neuvoisin sua silti niin et yritä oikeesti kohdata se ikävä ja pelko. itke ja hakkaa vaikka seinää mut älä soita sille. sit tee vaik jotain listaa sun omista hyvistä puolista ja lue sitä usein ja täydennä sitä usein, ni alat löytää itestä sellasii ihan uusia hyviä piirteitä. sun on kans niinkuin munki, pakko alkaa taas arvostamaan omaa itseä, muuten mikään suhde ei voi toimia.

minkä ikänen oot? asutko yksin? onks sul muita vakavia suhteita takana (mulla tää on ensimmäinen niiku oikee seurustelusuhde).....kerro lisää itestä, ni voidaan tukea vaikka toisiamme tässä asiassa ?jos käy?

 

[hj]

Niin meillä oli kanssa aina tappelut että "" erottiin"" ja minä aina soitin sen takaisin kotiin. Mikä oli virhe. Mulla oli aivan samat tuntemuksen sun kanssa kun luin noita juttuja.

Ongelmia oli myös siinä että mies ryyppyreissuiltaan ei tullut kotiin yöks, varsinkaan jos oltiin tapeltu meni aina kaverilleen. Ei tajunnu kuinka tärkeetä mulle oli se että se tulis kotiin aina yöks. Niinpä se koitti mitä aina olin pelänny sen reissuilta, se oli toisen naisen luona yötä. Eivät kuulemma ""panneet"" vaan juttelivat. Se loppu sitten siihen mies sai muuttaa kotoo pois.

 

[ap]

voi ei...... toi on ollu varmaan TOSI rankkaa sulle... me ei asuta yhessä et ei tollast oo ollu...

 

[hj]

Niin mutta nyt päätin että keskustelen huomenna ex kanssa ja otan selvää sen tunteista ja onko meillä tulevaisuutta. Muuten en taida päästä yli tästä tai unohtaa ennenkö se sanoo sen päin naamaa ettei meillä koskaan ole tulevaisuutta.

 

[Jotain pientä]

Liisa, tuntuu kivalta, että olet tässä keskustelussa mukana.

Hyvä myös, että tulostit näitä mielipiteitä. Varmaan auttaa, kun lukee joitakin silloin, kun on vaikeaa. Minusta asiallisia ja järkeviä kannanottoja.

Kiinnostaa erityisesti, onko sinulla minkälainen ystäväverkosto? Oletko yksinäinen? Asut kuitenkin vielä kotona,näin ymmärsin?

Voitko jutella esim.äitisi kanssa näistä asioista avoimesti? Anteeksi kun utelen, mutta tärkeitä asioita tilanteesi ymmärtämiseen. Ei tietty kannata yksityiskohtaisesti kertoa.

Tärkeää on, että et jäisi yksin murehtimaan asioita, et itse niistä selviä välttämättä.

Jaksamista sinulle ap ja kesäkin on tullut :=))!!!

 

[hei]

tytöt.
Niin kauan kun te annatte itseänne alistaa, teitä alistetaan ja se ei lopu ennenkuin te päätätte, että se loppuu.
Alistaja saa vain lisää vettä myllyynsä, kun soitatte perään ja haluatte saada ymmärtämään käytöstään. Halveksunta teitä kohtaan kasvaa ja pahenee, mitä enemmän suostutte kuuntelemaan haukkumista ja solvaamista.

Vannon,että ainoa tapa on katkaista kaikki yhteydenpito jos aiotte tuollaisesta suhteesta selvitä kutakuinkin itsetunto tallella!

 

[elle]

Tyypillisesti narsisti (eli narsku) EI pyydä koskaan anteeksi, koska hän ei koe tehneensä mitään väärää.
Siis ei koskaan anteeksipyyntöä, pahoittelua tai mitään muutakaan tunne-elämän osoitusta.

Narskulla ei kertakaikkiaan ole mitään tunne-elämää - ei myöskään omaatuntoa - hän on vain ""tyhjä kuori"", joka matkii ympäristönsä eleitä, ilmeitä, puhetapoja, sanontoja yms.

Tämä alkuperäinen Liisa toimii tyypillisesti narskun ns. narsismin lähteenä ollessaan tekemisissä kumppaninsa kanssa. Ja narsistinen käytös jatkuu.
Narsisti pyrkii horjuttamaan uhrinsa mielentilaa. Mikä tahansa mielenilmaus uhrilta (itku, suru, nauru, hymy yms.)
on palautetta narskulle ja hän saa siitä kicksejä.

Uhrin on kaikkein parasta on narskun seurassa täysin ilmeetön ja välinpitämätön ""sfinksi"". Se on asia, josta narskut eivät pidä. Hehän eivät saa toiminnalleen tällä tavoin mitään huomiota (jota huomiota he koko ajan hakevat, kaiken pitää pyöriä heidän ympärillään).

Joten täysin välinpitämätön hällä väliä ote, jos joutuu narskun kanssa tekemisiin !

 

[by the way]

Oletko sä se alkuperäinen? Ja oletko tosissasi?
Jos se mun veikkaukseni osui oikeaan, niin on varmaan ainakin jotakin järkeä tässä teoriassa.

Jos on yhtään totta mitä veikkasin siitä syyllisyydestä, ja kun että se ei ole mitään hulluutta, että haluaa hyvitystä, niin sehän selittääki paljon.
Mutta,
Muistatko, mikä on se keino näyttää satuttajalle, mikä on hänen statuksensa?
Eli, se, että me olla missään koulun pihalla, missä on aita ympärillä, eikä pääse pois, kun pojat kiusaa.
Vaan: on vapaus valita se oma olinpaikka.
Eli voit osoittaa että et ole käytettävissä, sillä, että yksinkertaisesti et ole hänen ulottuvillaan. No, tuo on jo sanottu täällä moneen kertaan.

Mä en tiedä, miten muiden ihmisten logiikka menee , mutta tuli mieleen seuraavanlaista...eli...:

Ajattelispa huvikseen sellaista suojamuuria ympärillään, että vaikka hän mitä sanoisi ja huutaisi, niin hän ei pääse sen lävitse, koska sinulla on ovi lukossa.
... Hän hakkaa siellä ulkona, ja sinä nukut, vähän jännittyneenä ehkä, mutta tiedät, että hän ei pääse koskaan sisälle, jos joku ei avaa ovea.

Ajattele, ja kuuntele, mitä hän sanoo, ja mieti, että jos avaisit oven, ja hän tulisi sisälle, niin se olisi hirveää, ja miten paha hän olisi sinulle.
Sinä voit kuitenkin olla turvassa, jos tahdot, olet vain siellä sisällä, etkä avaa ovea.

Ootteko koskaan miettineet, sellaista, että kirjoittaisi itselleen kirjeen niistä asioista, millä hän on sinua loukannut?
Kaikki sanat ja lauseet, mihin tahtoo hyvitystä?
Mutta sen sijaan, että lähettäisit sen kirjeen Hänelle, eli sille pahoinpitelijälle,niin lukisit ja vastaisitkin siihen itse,(vaikka kuulostaakin ehkä kummalta) niillä sanoilla, kuin mitä haluaisit, tai olet aina hyvityksenä häneltä halunnut kuulla. Eli olet muka niinkuin hän , vaikka hän ei koskaan sinulle mitään hyvää sanoisi oikeasti.

MItä olet aina halunnut kuulla juuri häneltä, sen takia, että hän on se , joka sinua loukkasi..? Anteeksi , Rakas Kulta, en tarkottanu, ja rakastin sinua ..? Anteeksi, että minusta ei ole siihen, vaikka en edes i tajua...jne
Kyllä minä pärjään, vaikka sinä minut jätät, kyllä sinun ystävyytesi vaikutti minuuun, vaikka en koskaan sano sitä ääneen, Hyvästi kultaseni
Jos vastaa siihen kirjeeseen itse, niin vois olla, että saisitte kuulla juuri ne asiat, mitä olet ollut kerjäämässä häneltä, ja sen jälkeen
tuntisit, että olet saanut, mitä olet halunnutkin, mutta olet omavarainen, ja sitten kun tulee uusi kaveri, niin et ole niin altis sille hyväksikäytölle, kun olet itse-kirjoittamana lukenut, mitä Sinä haluat..En tiedä, onko ihan hullua teidän mielestä, mutta sitä voi kokeilla.

Ja anteeks kovasti, jos tämä vaikuttaa susta tunkeilevalta,
mutta en tiedä miten sitä sanoisi täällä keskustelupalstalla
ihmiselle, mutta tunnen kyllä syvää myötätuntoa.
Itse eiole sellainen tilanne nyt, mutta ehkä jokin läheltä liippava on joskus koskettanut.i

 

[Titti]

Minä pääsin potentiaalisesta suhteesta siten eroon, että ostin itselleni oikein kauniita kukkia ja onnittelin itseäni siitä, että olin tehnyt loistavan ratkaisun paremman tulevaisuuden puolesta. Kun katsoin kukkia, joka kerta muistutin itseäni, miten hyvän teon olin tehnyt. Itselleni nuo kukat symboloivat vapautta ja hyvää mieltä, ne todella auttoivat minua ihan kaikkein pahimpien päivien yli.

Ystävien tuki on nyt tarpeen, tukeudu heihin, sillä sitä vartenhan he ovat.

 

[liisa, eli ap]

joo se olin minä, oikea ap.... aloin ihan oikeasti miettiä sitä teoriaasi ja tulin siihen tulokseen että huomaan oikeasti sellaista omassa käytöksessäni.... aina jos tapellaan, minä jankutan niin kauan kunnes saan kuulla, että ""anteeksi"", tai ""en tarkoittanut"" tai jotain muuta vastaavaa... jos mies myöntää olleensa kohtuuton, olen tyytyväinen ja annan riidan olla... jos mies haukkuu lisää, minulle tulee vain lisää sellainen tunne että perhana, nyt pyydät anteeksi ja jankutan samaa asiaa vaikka kuinka kauan jos en sitä kuule... ja muutenkin... siksi on tänään ollut vaikeaa olla ottamatta yhteyttä, koska haluan että mies ymmärtää että olen oikeasti loukkaantunut ja haluan hyvitksen... ja jos sorrun soittamaan, aloitan yleensä puhleun tivaamalla niistä asioista jotka minua kalvaa ja kysyn, että:eiks sul oo ees paha mieli siitä mitä eilen mulle teit!?-tyyliin.....

kirje-idea kuulosti ihan hyvältä ja sitä voisi vaikka kokeillakkin kiitos

 

[liisa]

unohdin vielä yhden olennaisen osan miesystäväni piirteistä... hän pettää lupauksia ihan jatkuvasti ja joskus tuntuu että ihan tahallaan.... hän lupailee ja lupailee mutta AINA kuitenin petää lupauksensa....

minusta tuntuu, että tämän keskustelun aloittaminen oli hyvä ajatus, koska olen saanut tilitettyä kaikki suruni tänne ja kun saan vastauksia, niin kaikki vastaajat tuntuvat melkeimpä kuin ystäviltä... olen saanut sanottua sen mitä en muuten uskalla näyttää...

 

[ap]

minulla on muutama erittäin läheinen ystävä joille voin kertoa yleensä kaiken... tästä en ole uskaltanut vielä puhua........ äitini kanssa hyvät välit, mutta häntä en halua tällä huolestuttaa..... en ole yksin, mutta tällä vaikealla hetkellä tuntuu usein yksinäiseltä... ehkä ystävälle puhuminen voisi auttaa..... teillekkin puhuminen kyllä auttaa......

tänään pysyin lujana enkä suostunut tapaamaan poikaystävääni... huomenna uusi päivä ja tuntuu, että jaksan vielä huomisenkin

 

[Eteenpäin]

Nuori nainen, kirjoituksesi perusteella olen sitä mieltä, että mies/poika on luonnehäiriöinen narsisti.
Jos haluat pilata elämäsi jää hänen kanssann suhteeseen, mutta jos olisin sinä juoksisin ja nopeasti ihan toiseen suuntaan.
Maailma on täynnä miehiä, jotkut heistä ovat ihan terveitä.