Toggle sidebar

Teinien vanhemmille; onko teille koskaan ikinä tullut tunnetta..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Teinin äippä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
T

Teinin äippä

Vieras
että olis pitänyt jättää toi kersa tekemättä? Onko normaalia tuntea välillä suunnatonta ärsytystä lastaan kohtaan Mua ahistaa tää tilanne kauheesti, kun välillä tulee tunne ettei omaa lastaan voi sietää silmissään :( Argh, perheneuvolaan ollaan varattu aika, mut se on vasta huhtikuussa..

Tuntuu et tein miten vaan ja sanon miten vaan ni aina kaikki menee väärin päin, neiti jäi ryyppäämisestä poliiseille kiinni jokin aika sit, ja lastensuojeluilmohan siitä tuli ja neidille kotiarestia, kavereita saa toki tavata mut meillä kotona, soskuun ollaan menossa ens viikolla ja neiti on sitä mieltä et hän pyytää sijaiskotiin...mä oon ihan rikki tän tilanteen kanssa, en ole mikään täydellinen pullantuoksuinen äiti, mut olen aina luullut olevani äiti, joka tulee toimeen lapsiensa kanssa ja rakastaa niitä just semmosena kun ne on...mut nyt ei kyllä siltä tunnu...
 
On normaalia. Ja hei, varmaan puolet teineistä on jossain vaiheessa sitä mieltä et vanhemmat on paskoja ja olisivat mielummin lastenkodissa mutta sitten tulisikin hätä housuun jos näkisivät millaista lastenkodissa on :D Ja jos tyttö menee sossuille selittämään tollasta niin kyllä sossut osaavat arvioida onko tytön tahto perusteltu ja aiheellinen vai onko vain teiniyden tyhmyyttä. Eli ei sun tarvitse olla siitä ainakaan huolissas.

Äitiyteen kuuluu myös negatiivisia tunteita, varsinkin teini-iässä mutta onneksi teini-ikä menee ohi. :)
 
Tutulta kuulosta mut aika auttaa, pää kylmänä vaan. Ja koulun tai nuorisotoimen tms. kautta vois kans koittaa kysellä keskustelu- ja ymmärrysapuja, jos perheneuvolaan on ruuhkaa.
 
Teinit on teinejä, se kestää aikansa. Kaveripiiri vaikuttaa niiden käytökseen niin paljon. Sijaiskoti voi olla ihan hyvä vaihtoehto pääsee ainakin toisenlaisiin ympyröihin.
 
No voi sua. Anna itselles armoa, varmasti ihan luonnollisia tunteita tuollaisessa tilanteessa. Itse teen töitä juuri teinien ja heidän perheidensä kanssa. Tai siis silloin kun heillä on joku kriisi, niinkuin teillä nyt.
Sun pitäis saada tyttösi nyt puhumaan. Ihan rauhallisesti, sillä tavalla ettei kumpikaan huuda. Tekisitte yhdessä jotain mieluista ja vaikkapa automatkalla on helppo alkaa juttelemaan kun äiti ei voi tuijottaa kun pitää olla katse tiessä eikä autosta pääse karkuunkaan joten siellä on vain pakko olla kyydissä.
Mieti mistä lapsesi pitää tosi paljon ja yritä järkätä teille kahdenkeskinen hetki mukavaan yhteiseen harrastukseen. Siellä sitten yrität saada keskusteluyhteyden ihan kuin vaivihkaa :)
Sinulla on perheessäsi kuitenkin edelleen se sama pikkutyttö joka ennenkin, hän nyt vain on kasvamassa kohti aikuisuutta ja on varmasti monta kertaa ärsyttävä tuossa vaiheessa kun alkaa itsenäistymään. Koita vain kestää ja rakastaa silti! :)
 
Mun lapsi vasta 10v ja tiedän että kun lapsi tuosta kasvaa, niin vaikeaksi menee. Nyt pärjätään jotenkin. Onko antaa mitään neuvoja jo tässä vaiheessa, ettei asiat pääse noin pahaksi?

Lapsi siis jo nyt välillä vaikea, mutta onneksi vielä tykkää minusta tosi paljon. On jo nyt hieman alkoholin perään. Itsehän en voi juoda alkoholia ollenkaan, kun lapsi haluaa kanssa. Kiroilee suuttuessaan kun asiat ei mene niin kuin hän haluaa.
 
[QUOTE="vieras";23395884]Mun lapsi vasta 10v ja tiedän että kun lapsi tuosta kasvaa, niin vaikeaksi menee. Nyt pärjätään jotenkin. Onko antaa mitään neuvoja jo tässä vaiheessa, ettei asiat pääse noin pahaksi?

Lapsi siis jo nyt välillä vaikea, mutta onneksi vielä tykkää minusta tosi paljon. On jo nyt hieman alkoholin perään. Itsehän en voi juoda alkoholia ollenkaan, kun lapsi haluaa kanssa. Kiroilee suuttuessaan kun asiat ei mene niin kuin hän haluaa.[/QUOTE]

Ite olin kans kovin kiinnostunut lapsena alkoholista ja ulkona leikkiessäni mulla oli aina risu sormien välissä tupakkana. Ne asiat vain kiehtoivat kovasti. En kuitenkaan aikuisena polta ja alkoholiakin käytän kohtuudella ja harvoin. Nuo alkoholijutut ovat mutkikkaita koska jyrkkä suhtautuminen vain lisää uhmaa ja mielenkiintoa, mutta löysästikään ei missään nimessä saa suhtautua koska lapsi pitää opettaa noudattamaan lakeja ja äiti rikkoo silloin lakia jos tarjoaa alaikäiselle alkoholia. Tai siis voihan pienen hörpyn antaa maistiaisiksi, jospa se paha maku hillitsisi mielenkiintoa :)
Mun mielestä sun ei kannata murehtia etukäteen tulevaa koska eihän se murkkuikä kaikilla mene samaa kaavaa. Joku saattaa kypsyä todella nopeasti ilman minkäänlaisia tunnekuohuja. Muista vain pysyä lapsesi lähellä ja perillä hänen asioistaan. Jos lapsi alkaa muuttumaan kovin paljon, niin herkästi vaan puuttumaan. Jos nuori alkaa erakoitumaan, koulumenestys romahtaa, hän on väkivaltainen ja arvaamaton, silloin on syytä huoleen. Mutta pääasia että vanhempi pysyy läsnä joka tilanteessa, siitä on apua! :) Tsemppiä!
 
[QUOTE="vieras";23395982]Eipä ole tullut, mutta johtunee ehk siitä että kyseessä rauhallinen teini[/QUOTE]

Tämä kyseessä oleva oli kanssa oikein unelmalapsi, vietti vapaa-aikansa seurakunnan menoissa, kävi isois-koulutuksessa, hoisi vapaa-aikanaan lapsia jne. tämä kaikki muuttui kun siirtyi ammattikouluun...kaveripiiri kuitenkin jotensakin pysyi samana..
 
Kyllä se valitettavasti on ihan normaalia.

Oma äitini on yksi niistä ihmisistä, jotka kuvittelevat, ettei kasvatuksella ole mitään tekemistä sen kanssa millainen ihmisestä tulee. Kun olin lapsi, minulla oli hyvin vapaa kasvatus, äiti antoi minulle aina tahtoni läpi, tottakai minusta sitten tuli hyvin voimakastahtoinen ja jääräpäinen teini, melko lailla turhaa se rajojen asettaminen siinä vaiheessa oli.

Äitini reagoi teini-iän käytökseeni haukkumalla ja alentamalla minua jatkuvasti, vaikka en edes näin jälkeenpäin ajateltuna ollut todellakaan teini sieltä pahimmasta päästä. Tottakai sellainen sai teini-ikäisen kapinoimaan vain enemmän.
Välimme tulehtuivat pahasti. Äitini huusi ettei todellakaan ole synnyttänyt tuollaista k*sipäätä, eikö minusta koskaan tule normaalia, hän ei halua ikinä enää nähdä minua, minä en osaa mitään, minusta ei ole mihinkään. Tässä esimerkkejä sieltä neutraalimmasta päästä.

Välimme eivät vieläkään ole kunnossa ja itseluottamukseni kärsi pahoja kolauksia oman äidin halveeraamisesta, ja kärsin tästä vielä aikuisenakin. Nyt aikuisena ajateltuna olisin todellakin toivonut äidiltäni aivan toisenlaista lähestymistapaa teini-ikäisen tunnekuohuihin.

En voi tietää ap:n elämästä mitään, mutta tässä yksi esimerkki miten voi käydä.
 
[QUOTE="Vieras";23396021]Tämä kyseessä oleva oli kanssa oikein unelmalapsi, vietti vapaa-aikansa seurakunnan menoissa, kävi isois-koulutuksessa, hoisi vapaa-aikanaan lapsia jne. tämä kaikki muuttui kun siirtyi ammattikouluun...kaveripiiri kuitenkin jotensakin pysyi samana..[/QUOTE]

Mulla 17v teini, mutta voi ja kerkeehän sitä vielä muuttua
 
[QUOTE="Kyynel";23396029]Kyllä se valitettavasti on ihan normaalia.

Oma äitini on yksi niistä ihmisistä, jotka kuvittelevat, ettei kasvatuksella ole mitään tekemistä sen kanssa millainen ihmisestä tulee. Kun olin lapsi, minulla oli hyvin vapaa kasvatus, äiti antoi minulle aina tahtoni läpi, tottakai minusta sitten tuli hyvin voimakastahtoinen ja jääräpäinen teini, melko lailla turhaa se rajojen asettaminen siinä vaiheessa oli.

Äitini reagoi teini-iän käytökseeni haukkumalla ja alentamalla minua jatkuvasti, vaikka en edes näin jälkeenpäin ajateltuna ollut todellakaan teini sieltä pahimmasta päästä. Tottakai sellainen sai teini-ikäisen kapinoimaan vain enemmän.
Välimme tulehtuivat pahasti. Äitini huusi ettei todellakaan ole synnyttänyt tuollaista k*sipäätä, eikö minusta koskaan tule normaalia, hän ei halua ikinä enää nähdä minua, minä en osaa mitään, minusta ei ole mihinkään. Tässä esimerkkejä sieltä neutraalimmasta päästä.

Välimme eivät vieläkään ole kunnossa ja itseluottamukseni kärsi pahoja kolauksia oman äidin halveeraamisesta, ja kärsin tästä vielä aikuisenakin. Nyt aikuisena ajateltuna olisin todellakin toivonut äidiltäni aivan toisenlaista lähestymistapaa teini-ikäisen tunnekuohuihin.

En voi tietää ap:n elämästä mitään, mutta tässä yksi esimerkki miten voi käydä.[/QUOTE]

En hauku, en alenna, eikä mieleeni tulisi ikinä lapselle sanoa sanoja jotka tänne sanoin, ehei, ikinä! Päin vastoin olen yrittänyt kannustaa, innostaa ja ennen kaikkea rakastaa ja myöskin osoittaa sen, ite olen sitä ikäluokkaa että remmistä on tullut jos hommat ei oo mennyt vanhempien mielen mukaan..
 
Ei ole tullut, teinini ovat olleet niin ihania, kuten tämä kuopusteinikin. Kaverinsa olleet meillä kuten isommillakin, ei huolta missä viilettää ja touhuaa.
Toki hekin olleet ulkonakin, mutta aina tullaan lotiin ajoissa.
Ota vain kaverit kotiisi, niin tiedät kenen kanssa puuhailee. Nykyään monenkaan kortiin ei pääse kaverit.
Tuolle jätkälle sanoisin, että olet oikeassa, vanhemmuus on kasvua koko ajan lasten mukana. Edelleen olen sitä mieltä ettei modejen pitäisi tänne kirjoittaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hyvin menee:
Ei ole tullut, teinini ovat olleet niin ihania, kuten tämä kuopusteinikin. Kaverinsa olleet meillä kuten isommillakin, ei huolta missä viilettää ja touhuaa.
Toki hekin olleet ulkonakin, mutta aina tullaan lotiin ajoissa.
Ota vain kaverit kotiisi, niin tiedät kenen kanssa puuhailee. Nykyään monenkaan kortiin ei pääse kaverit.
Tuolle jätkälle sanoisin, että olet oikeassa, vanhemmuus on kasvua koko ajan lasten mukana. Edelleen olen sitä mieltä ettei modejen pitäisi tänne kirjoittaa.
Click to expand...

Tuo on muuten todella tärkeä seikka; osoittaa teinille että kaverit ovat tervetulleita kylään! Siinä saa niin helposti seurattua missä mennään ja tutustuu kavereihinkin. Liian moni vanhempi ajaa teininsä pihalle kavereita tapahtuu ja siellä ostarin nurkilla voi sitten sattua melkein mitä tahansa.
 
Mulla on vissiin vähän omituinen teini kun ei meillä ole ollut mitään ongelmia hänen kanssaan ja nuorempi on ottanut hyvin mallia siskostaan. Oletko koittanut tehdä nuoren kanssa yhdessä säännöt paperille ja paperi seinälle muistuttamaan? Sellainen kikka on ainakin monilla auttanut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja BootyPeppi:
Mulla on vissiin vähän omituinen teini kun ei meillä ole ollut mitään ongelmia hänen kanssaan ja nuorempi on ottanut hyvin mallia siskostaan. Oletko koittanut tehdä nuoren kanssa yhdessä säännöt paperille ja paperi seinälle muistuttamaan? Sellainen kikka on ainakin monilla auttanut.
Click to expand...

ainakin meille nuorten psykologi sanoi, että olis epänormaalia jos EI IKINÄ teinin kanssa ota yhteen... se kuuluu sihen kasvamisseen ja irtautumiseen vanhemmista
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa