Teinien vanhemmille; onko teille koskaan ikinä tullut tunnetta..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Teinin äippä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
ainakin meille nuorten psykologi sanoi, että olis epänormaalia jos EI IKINÄ teinin kanssa ota yhteen... se kuuluu sihen kasvamisseen ja irtautumiseen vanhemmista

Sanoin ettei meillä ole ongelmia teinin kanssa, riitoja en katso ongelmiksi. Kasvamiseen ja irtautumiseen löytyy muitakin keinoja kuin ryyppääminen, riehuminen ja vanhempien haukkuminen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Teinin äippä;23395770:
että olis pitänyt jättää toi kersa tekemättä? Onko normaalia tuntea välillä suunnatonta ärsytystä lastaan kohtaan Mua ahistaa tää tilanne kauheesti, kun välillä tulee tunne ettei omaa lastaan voi sietää silmissään :( Argh, perheneuvolaan ollaan varattu aika, mut se on vasta huhtikuussa..

Tuntuu et tein miten vaan ja sanon miten vaan ni aina kaikki menee väärin päin, neiti jäi ryyppäämisestä poliiseille kiinni jokin aika sit, ja lastensuojeluilmohan siitä tuli ja neidille kotiarestia, kavereita saa toki tavata mut meillä kotona, soskuun ollaan menossa ens viikolla ja neiti on sitä mieltä et hän pyytää sijaiskotiin...mä oon ihan rikki tän tilanteen kanssa, en ole mikään täydellinen pullantuoksuinen äiti, mut olen aina luullut olevani äiti, joka tulee toimeen lapsiensa kanssa ja rakastaa niitä just semmosena kun ne on...mut nyt ei kyllä siltä tunnu...
Riippuu ihan sossusta sijoittako vai ei... Toiset ovat virkaintoisia ja jos jossai on paikka vapaana voivat kiireellisesti sijoittaa. Siinä vaiheessa PITÄÄ ottaa asianajajaan yhteys ja toimia nopeasti jos haluaa lapsen pitää kotona. Mutta kyllä lapsenkin pitää asennetta muuttaa. Meillä se ei onnistunut ja nyt viihtyy sijoituspaikassa paremmin kuin kotona. Ei ilmisesti halua kotiin enää, kun äiti on niin kalkkis...
 
Joo, välillä mietin että voisiko abortin tehdä 13 vuotta jälistäpäin :D Tosissaan, kyllä musta joskus oikeasti tuntuu, kun mikään onnistu tai mene jakeluun. Onneksi se tunne menee aika äkkiä ohi, ja huomaan että äitin pojanpallerohan se siinä vieläkin on.
 
Koita kestää, kyllä se siitä vielä iloks muuttuu.
Meillä tilanne paheni kriittisesti ja teini sijoitettiin pois kotoa.... jälkeenpäin ja "kauempaa" nyt asioita katsoneena ja miettineenä tajuan sen olevan hyvä ratkaisu. Kun elää siinä koko ajan, et on jatkuvaa ongelmaa, riitaa ja etenkin on SUURI HUOLI (meillä teinillä ihan "oikeita" isoja ongelmia) , ei näe tilannetta kokonaisvaltaisesti vaan sitä yrittää tarpoa eteenpäin hetki kerrallaan ja sitten onkin itse ihan väsynyt ja tilanne pahenee kun ei jaksa ja ....

Onneksi saimme sitten apua koko perhe ja tilanne parantunut nyt huimasti ..
 
Koita kestää, kyllä se siitä vielä iloks muuttuu.
Meillä tilanne paheni kriittisesti ja teini sijoitettiin pois kotoa.... jälkeenpäin ja "kauempaa" nyt asioita katsoneena ja miettineenä tajuan sen olevan hyvä ratkaisu. Kun elää siinä koko ajan, et on jatkuvaa ongelmaa, riitaa ja etenkin on SUURI HUOLI (meillä teinillä ihan "oikeita" isoja ongelmia) , ei näe tilannetta kokonaisvaltaisesti vaan sitä yrittää tarpoa eteenpäin hetki kerrallaan ja sitten onkin itse ihan väsynyt ja tilanne pahenee kun ei jaksa ja ....

Onneksi saimme sitten apua koko perhe ja tilanne parantunut nyt huimasti ..

Juurikin näin! Meillä pienemmät jäi 10 ja 12v jäivät paitsioon, kun päivisin etsin teiniä pahoista paikoista ja yöt itkin ja väsynyt olin aina.
 
ainakin meille nuorten psykologi sanoi, että olis epänormaalia jos EI IKINÄ teinin kanssa ota yhteen... se kuuluu sihen kasvamisseen ja irtautumiseen vanhemmista
Onkohan teille ihan niin sanottu, että olisi epänormaalia? Voisiko olla niin, että koska olette "joutuneet" psykologin pakeille, on luonnollista, että sanotaan sen olevan aika tavallista, että nuorten kanssa tulee yhteenottoja tai että siinä ei ole mitään epänormaalia, että niin käy. Olisi nimittäin ikävää, jos se että teinien kanssa menee hyvin ja sopuisasti, olisi epänormaalia, sehän pitäisi käydä sellaisissa perheissä kertomassa. Heidänkö sinne psykologille mennä?
 
Onkohan teille ihan niin sanottu, että olisi epänormaalia? Voisiko olla niin, että koska olette "joutuneet" psykologin pakeille, on luonnollista, että sanotaan sen olevan aika tavallista, että nuorten kanssa tulee yhteenottoja tai että siinä ei ole mitään epänormaalia, että niin käy. Olisi nimittäin ikävää, jos se että teinien kanssa menee hyvin ja sopuisasti, olisi epänormaalia, sehän pitäisi käydä sellaisissa perheissä kertomassa. Heidänkö sinne psykologille mennä?

psykologi ja nuorten psykiatri, kummmatkin käytivät sanontaa etä se vasta epänormaalia olis jos ei koskaan yhteenottoja tulis.
 
ainakin meille nuorten psykologi sanoi, että olis epänormaalia jos EI IKINÄ teinin kanssa ota yhteen... se kuuluu sihen kasvamisseen ja irtautumiseen vanhemmista


Onhan se luonteestakin kiinni. Esim. itse en muista juurikaan ottaneeni yhteen vanhempieni kanssa. Eikä se tarkoittanut, että olisin heitä aina totellut ja en olisi irtautunut heistä, vaan en koskaan ole välittänyt riidellä.

Mutta omat poikani kyllä sanovat suoraan, jos heitä kiukuttaa ja saattavat ilmaista asian myös, jos kaikki on hyvin. Mutta siis jonkusen kerran on ollut samanlainen tilanne kuin ap:llä ja on tehnyt mieleni sanoutua irti koko äitiydestä, kun lapseni on hyvin suoraan sanonut, ettei jaksa mua..., mutta onneksi jonkun ajan päästä on taas jaksanut ja se on auttanut jaksamaan.
 
psykologi ja nuorten psykiatri, kummmatkin käytivät sanontaa etä se vasta epänormaalia olis jos ei koskaan yhteenottoja tulis.

No tuskin on perheitä joissa ei koskaan olis erimielisyyksiä. Mutta kyllä se niin vain on että teini voi olla teini-iästään huolimatta myös onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen. Eikä siinä ole mitään epänormaalia ja sehän on vain ja ainoastaan hieno asia!
 
Onhan se luonteestakin kiinni. Esim. itse en muista juurikaan ottaneeni yhteen vanhempieni kanssa. Eikä se tarkoittanut, että olisin heitä aina totellut ja en olisi irtautunut heistä, vaan en koskaan ole välittänyt riidellä.

Mutta omat poikani kyllä sanovat suoraan, jos heitä kiukuttaa ja saattavat ilmaista asian myös, jos kaikki on hyvin. Mutta siis jonkusen kerran on ollut samanlainen tilanne kuin ap:llä ja on tehnyt mieleni sanoutua irti koko äitiydestä, kun lapseni on hyvin suoraan sanonut, ettei jaksa mua..., mutta onneksi jonkun ajan päästä on taas jaksanut ja se on auttanut jaksamaan.

Itse sanon monesti työssäni vanhemmille joilla on samanlaisia ajatuksia että "Miettippä kun hankalasta parisuhteesta voi lähteä ja aviomiehestä voi erota, mutta lapsesta ei voi ottaa eroa mutta aikalisän voi ottaa välillä!" Olenkin suositellut että joku läheinen ja luotettava ihminen ottaisi teinin viikonlopuksi jonnekin tai sitten vanhemmat lähtevät viikonloppulomalle ja joku katsoisi teinin perään sillä välin. Kyllä se pieni time out auttaa jaksamaan niin vanhempia kuin sitä teiniäkin, ei aina tarvitse olla yhdessä 24/7. Nyt tulee kesä ja on vaikka miten mielenkiintoisia leirejä Suomi pullollaan, sinne vain valitsemaan omaa lasta kiinnostava vaihtoehto :)
 
Kyllä mä tiedän miten olla riitelemättä teinin kanssa : antaa sen tehdä mitä haluaa, missä haluaa ja "elää omaa elämäänsä"

Meillä ei noinkaan olla. Meillä on rajat ja niitä noudatetaan, meillä myös kunnioitetaan vanhempaa ihmistä. Myös ne nuoret jotka meillä päivittäin on toimii erittäin hyvin meidän sääntöjen mukaan. Hassua on se, että täällä nämä nuoret melkein aina istuu ei ole ryypiskelemässä missään. Nuorten kanssa voi ihan jutella ja heitä kannattaa kuunnella myös. Ei niiden kanssa ole vaikeaa jos vain haluaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Slummien miljoonitär;23401407:
Itse sanon monesti työssäni vanhemmille joilla on samanlaisia ajatuksia että "Miettippä kun hankalasta parisuhteesta voi lähteä ja aviomiehestä voi erota, mutta lapsesta ei voi ottaa eroa mutta aikalisän voi ottaa välillä!" Olenkin suositellut että joku läheinen ja luotettava ihminen ottaisi teinin viikonlopuksi jonnekin tai sitten vanhemmat lähtevät viikonloppulomalle ja joku katsoisi teinin perään sillä välin. Kyllä se pieni time out auttaa jaksamaan niin vanhempia kuin sitä teiniäkin, ei aina tarvitse olla yhdessä 24/7. Nyt tulee kesä ja on vaikka miten mielenkiintoisia leirejä Suomi pullollaan, sinne vain valitsemaan omaa lasta kiinnostava vaihtoehto :)


Toi on hyvä. Meillä oli viime kevät esikoisen kanssa yhtä vääntöä ajoittain. Kesällä oli ihana kun esikoinen meni useammaksi viikoksi reissuun isovanhemmille, yhtä ihanaa, kuin silloin kun oli uhmaikäinen. Joskus vain joku lapsista ottaa voimille, niin on ihana, jos voi edes hetken erossa hänestä.
 
Toi on hyvä. Meillä oli viime kevät esikoisen kanssa yhtä vääntöä ajoittain. Kesällä oli ihana kun esikoinen meni useammaksi viikoksi reissuun isovanhemmille, yhtä ihanaa, kuin silloin kun oli uhmaikäinen. Joskus vain joku lapsista ottaa voimille, niin on ihana, jos voi edes hetken erossa hänestä.

Lomailu nuorelle tekee hyvää, siis ilman vanhempia. Nuorikin kun tarvitsee lomaa vanhemmistaan :)
 
Ei niiden kanssa ole vaikeaa jos vain haluaa.

Ahaa.. eli oli siis minun vallassani se, tuleeko nuorelleni vaikeuksia vai ei.
Puheyhteys on säilynyt läpi näiden kamalien vuosien. Jostain syystä nuori tuntuu ajautuvan hankaluuksiin missä ikinä kulkeekin. Ihan kiva tietää, että vanhemmissa se syy on. Kummallista, että ammattiauttajat eivät ole sitä mieltä. Mutta palstalaisen suusta se totuus tulee...
 
[QUOTE="juu";23401490]Ahaa.. eli oli siis minun vallassani se, tuleeko nuorelleni vaikeuksia vai ei.
Puheyhteys on säilynyt läpi näiden kamalien vuosien. Jostain syystä nuori tuntuu ajautuvan hankaluuksiin missä ikinä kulkeekin. Ihan kiva tietää, että vanhemmissa se syy on. Kummallista, että ammattiauttajat eivät ole sitä mieltä. Mutta palstalaisen suusta se totuus tulee...[/QUOTE]Luulen, että Booty tarkoitti sitä, ettei kaikkien nuorten kanssa ole vaikeaa, ettei se ole epänormaalia, ettei joittenkin nuorten kanssa ei ole vaikeaa. Että vanhemmat voivat itsekin tehdä asioille jotain eikä tyytyä vain siihen, että palstalla vakuutetaan kaikkien nuorten olevan hankalia ja se on juuri se normaali asiaintila.
 
ainakin meille nuorten psykologi sanoi, että olis epänormaalia jos EI IKINÄ teinin kanssa ota yhteen... se kuuluu sihen kasvamisseen ja irtautumiseen vanhemmista
Mutta kaikkie vanhemmat ei koe sitä normaalia murrosikää miksikään vaikeaksi ja nuori saattaa noudattaa kodin sääntöjä ihan kivasti, vaikka olisikin murkku. Tiedän monia perheitä, joissa nuorella ei ole vaikeutta noudattaa kodin sääntöjä ja ongelmat rajoittuvat lähinnä kiukunpuuskiin.
 
Luulen, että Booty tarkoitti sitä, ettei kaikkien nuorten kanssa ole vaikeaa, ettei se ole epänormaalia, ettei joittenkin nuorten kanssa ei ole vaikeaa. Että vanhemmat voivat itsekin tehdä asioille jotain eikä tyytyä vain siihen, että palstalla vakuutetaan kaikkien nuorten olevan hankalia ja se on juuri se normaali asiaintila.

Juuri tätä tarkoitin.
Nuorten ongelmat eivät ole niin suora viiva. Joillekkin ongelmia aiheuttaa vanhemmat, toisille kaveripiiri, toisille taas koulu tai muut asiat. Mutta tämä on loputon suo johon en ole puuttumassa.
 
Meillä ei noinkaan olla. Meillä on rajat ja niitä noudatetaan, meillä myös kunnioitetaan vanhempaa ihmistä. Myös ne nuoret jotka meillä päivittäin on toimii erittäin hyvin meidän sääntöjen mukaan. Hassua on se, että täällä nämä nuoret melkein aina istuu ei ole ryypiskelemässä missään. Nuorten kanssa voi ihan jutella ja heitä kannattaa kuunnella myös. Ei niiden kanssa ole vaikeaa jos vain haluaa.

Mun sisko sanoi, että jossain tutkimuksessa oli ollut, että nuoreen vaikuttaa paljon vanhempien malli ja mielipide, esim. juuri noissa alkoholijutuissa. Ja siis nimenomaan edellyttää sen, että niistä on puhuttu. Myös vanhemman sisaruksen malli vaikuttaa paljon.
Siskolla on tosi hienot nuoret kotona, tietty ne tuiskii ja paiskii, mutta minkäänlaisia alkoholinkäytön ja holtittomuuden ongelmia ei ole ja välit on hyvät. Tytärkin jää kuulemma mieluummin kotiin, jos tietää, että vanhemmille on tulossa vieraita, koska tykkää paljon vanhempiensa seurasta. No, en ihmettele, mun sisko ja sen mies on tosi kivoja. :)

Mä en itsekään murkkuna aiheuttanut sen kummempia ongelmia, olin tosi luotettava ja noudatin sääntöjä. Ainoa oli, että tuiskahdin helposti, muttei ollut tarve mihinkään isompiin pahuuksiin.
 
Monella lapselle tekis kyllä ihan hyvää käydä kurkkaamassa lastenkodissa, ei se elämä ja arki ihan niin hienoa siellä/sijaiskodissa kuitenkaan ole.
Itse käytiin erään syyn takia yhdessä lastenkodissa ja itku silmässä sieltä tuli isommat pois. Jotenkin tajusivat sen millaista se elämä siellä voisi olla (vaikka ei mikään kauhukoti ollut ollenkaan)

Niinhän se tuppaa olemaan, että nuoren silmissä muilla on tavaraa enemmän, rahaa enemmän, paljon kivemmat vanhemmat jne. joskus herätys tekee hyvää. Onneksi aika auttaa, muutama vuosi ja ovat jo erilaisia lapsukaisia.
 

Yhteistyössä