Teinin mustasukkaisuus vauvasta

[Nespresso]

Olen viidennellä kuulla raskaana ja kerroimme miehen tyttärelle vauvauutiset jo hyvissä ajoin, noin 3 kuukautta sitten. Tyttö on 15-vuotias ja suuttui uutisista aluksi ihan kauheasti, nyt vain menee hiljaiseksi eikä vastaile oikein mitään, jos vauvasta puhutaan jotain.

Juttelin hänen kanssaan kahden, eikä edelleenkään haluaisi vauvaa perheeseen ja jos on pakko tulla, niin sitten mieluummin poika. Toinen tyttö olisi kauhistus.

Haluaisin lapsille hyvän sisarussuhteen ja pelottaa, että vanhempi tyttö ei sopeudu vauvan tuloon ja mustasukkaisuus jatkuu. On isänsä silmäterä ja prinsessa (kuten pitääkin) ja on kertonut nyt olevansa mustasukkainen tästä tulevasta vauvasta ja isästään. Nyt on kuitenkin saanut jo sulatella asiaa useamman kuukauden, mutta edelleenkään ei halua olla vauvan kanssa missään tekemisissä.

Miten teillä on teinit ottaneet vauvauutiset vastaan? Tyttö ei asu meidän kanssamme, vaan on täällä viikonloppuisin ym. Olisi niin ihanaa että lapsilla olisi lämpimät välit, huolettaa kovasti tämä tilanne.

 

["otto"]

Voihan olla että tilanne muuttuu kun vauva saapuu. Vauvat ovat ihastuttavia ja niistä on vaikea olla tykkäämättä. Vanhempien rakkaus on siitä hyvä, että vaikka sen jakaisi kymmeneen osaan, jokainen osa pysyy yhtä suurena. Jokaisella on tietysti oikeus tunteisiinsa, eikä niitä voi pakottaa, mutta 15-vuotiaalta voi jo odottaa hillittyä ja kohteliasta käytöstä kaikkia kohtaan.

 

[Nespresso]

[QUOTE="otto";29304660]Voihan olla että tilanne muuttuu kun vauva saapuu. Vauvat ovat ihastuttavia ja niistä on vaikea olla tykkäämättä. Vanhempien rakkaus on siitä hyvä, että vaikka sen jakaisi kymmeneen osaan, jokainen osa pysyy yhtä suurena. Jokaisella on tietysti oikeus tunteisiinsa, eikä niitä voi pakottaa, mutta 15-vuotiaalta voi jo odottaa hillittyä ja kohteliasta käytöstä kaikkia kohtaan.[/QUOTE]

Siinähän se, kun tämä neiti ei pahemmin lapsista tykkää muutenkaan. Hänellä on tietysti oikeus tunteisiinsa ja käyttäytyy varmasti hyvin tulokasta kohtaan, mutta toivon vain että välit tulevat joskus lämpenemään... Toisaalta kyllähän lapsi siitä kasvaa ja sitten suhde varmasti syvenee.

 

[viltsu92]

Ei kannata miettiä liikaa, kyllä se siitä sitten ajan kanssa. Vaikka tietysti tuollainen on tärkeä asia ja varmana huolettaa, mutta teinit on teinejä. Kun äitipuoleni sai nuorimman pikkuveljeni, olin 15-vuotias ja minua ei hänen raskautensa tai vauvan tulo kiinnostanut ollenkaan. Meni aikaa kunnes aloin veljestä kiinnostumaan, ehkä jopa vuosikin. Muistan kun mentiin katsomaan äitipuolena ja vauvaa synnärille niin en halunnut edes koskea uuteen veljeen. Vaikka minulla jo valmiiksi oli yksi velipuoli ja siskokin. Jotenkin en vaan tuntenut sellaista sidettä tai kiinnostusta alussa, koska emme olleet isän vaimon kanssa niin läheisissä väleissä, ja ei teiniä välttämättä niin vauvat kiinnostakkaan. Mutta asiat muuttuvat, ja nykyään tämä ei kiinnostava vauva on 9-vuotias maailman ihanin ja rakkain pikkuveljeni. Jos hän on hieman mustasukkaista sorttia niin vauvan syntyessä pitää varmasti näyttää hänelle ettei jää ulkopuoliseksi ja varsinkin miehesi näyttää, että tyttö on edelleen se "isin silmäterä". Ehkä kun hän käy teillä kylässä he tässä tilanteessa tarvitsisivat enemmän kahden keskistä aikaa? Täytyy muistaa, että tämä on teille ihana ja suuri asia, mutta tyttö ei sitä viellä nää samalla tavalla, ei ennenkuin vauva on todella elämässänne. Kärsivällisyyttä ja ilon kautta vaan

 

["vieras."]

Näitä on nähty, veikkaan että tyttöä harmittaa ennemminkin se että sinä olet tullut hänen isälleen raskaaksi, eikä biologinen äiti. Asioihin on vaan yritettävä sopeutua ja olla kuormittamatta ketään liikoja.

 

["vieras."]

Älä vaan odota et teini ryhtyy lapsen vahdiksi. Älä päästä pieneen mieleesikään sellaista.
Voit teinille jo jutella hän ei joudu vahtiin uutta vauvaa.Se saattaa helpottaa tilannetta huomattavasti.

 

["vierailija"]

[QUOTE="otto";29304660]Voihan olla että tilanne muuttuu kun vauva saapuu. Vauvat ovat ihastuttavia ja niistä on vaikea olla tykkäämättä. Vanhempien rakkaus on siitä hyvä, että vaikka sen jakaisi kymmeneen osaan, jokainen osa pysyy yhtä suurena. Jokaisella on tietysti oikeus tunteisiinsa, eikä niitä voi pakottaa, mutta 15-vuotiaalta voi jo odottaa hillittyä ja kohteliasta käytöstä kaikkia kohtaan.[/QUOTE]

Joo, ei. Tämän varaan ei tosiaankaan kannata laskea. Kaikki eivät pidä vauvoista.

 

["Sirkkeli"]

Lapsukaisilla tulee olemaan niin iso ikäero, että on jo sen takia harvinaista, jos läheinen suhde muodostuu.

Mutta joo. Ei kannata asiaa murehtia. Se menee ihan omalla painollaan siihen suuntaan kuin menee. Jos ei isosiskoa kiinnosta vauvat, niin sitten ei kiinnosta. Mutta asiallisesti silti pitää osata käyttäytyä. Sekä vauvaa, että hänen vanhempiaan kohtaan.

 

["Aloittaja"]

Jotenkin vain hirvittää tuo tilanne, että edelleenkin menee aivan mykäksi, eikä oikein suostu kunnolla puhumaan vauvasta mitään. Jos siis vaikka ohimennen puhun, että raskaana ei saa syödä sitä tai tätä, niin on ihan myrtsinä monta tuntia. Tilanne kun on kuitenkin ollut tiedossa jo kuukausia ja jo ennen tätä uutista kerroimme, että saattaisi hyvinkin olla pikkusiskoa tai -veljeä tiedossa.

Mies varoo nyt puhumasta yhtään mitään vauvasta tytön läheisyydessä, mutta minusta taas pitäisi olla välittämättä tuosta mielenosoituksesta – tähän kun on nyt vain totuttava, ei tilanne tule murjottamalla muuttumaan ja mielestäni siirrämme asian käsittelyä, kun varomme puhumasta vauvasta tytön lähellä.

Menee ihan itseltäkin ilo tästä odottamisesta, kun osa perheestä on asiasta niin raivoissaan .

 

["Sirkkeli"]

Mun mielestä teidän pitäis miehen kanssa käyttäytyä normaalisti, eli puhua ja iloita niin kuin tekisitte ilman myrtsiturpaakin. Siis normaalia käytöstä, etkä ajattele tulevaa. Kaikki menee omalla painollaan suuntaan tai toiseen.

 

[ssss]

Olin 15 vuotias kun sain pikkusiskon, kun kuulin asiasta niin kyllä se oli kamala paikka. Aloin tykkäämään siskosta vasta kun muutin pois kotoa. Nykyään on minulle tosi rakas mutta kamalaa oli. Varsinkin kun tiesin miten vanhempiani satutti, mutta en mahtanut sille mitään.

 

["Aloittaja"]

Jotenkin vain tuntuu sekin oudolta että tuon ikäinen on vielä noin kiinni isässään ja mustasukkainen. On ainoa lapsi ja koko suvun silmäterä, koska serkkujakaan ei ole. Ymmärtäisin paremmin, jos olisi esim. 9-vuotias, mutta on kuitenkin jo aika iso ihminen. Toki ensireaktio on ensireaktio, mutta nyt on kuitenkin kulunut jo useampi kuukausi ja luulisi että on saanut pohdiskella asiaa monelta kantilta.

Itse olen kasvanut kuuden sisaruksen kanssa, joten vaikea kai samaistua tuohon ainokaisen rooliin. Siksi kai toivon myös sisaruksille hyvää suhdetta, koska tiedän miten tärkeitä sisarukset on etenkin kun ikää tulee. Heillehän jää aika suuri ikäero, mutta vanhemmiten saattaisivat hyvinkin olla läheisiä jos vain ovat tekemisissä paljon nuorempanakin.

Ja ei, lastenvahtia en aivan heti ole tytöstä toivomassa. Ei välttämättä ihan paras ajatus siskoaan/ veljeään inhoavalle teinille.

 

["Sirkkeli"]

Kyllä se itsekeskeisyys yms. voi olla huipussaan vielä tuossa iässä. varsinkin kerran on koko suvun silmäterä, ainokainen. On se munkin mielestä vanha tuollaiseen, mutta varmaan juuri tuo ainokaisuus tekee sen.
Mutta käyttäytykää te miehen kanssa normisti. Mun mielestä vois olla jopa välinpitämätön tytön mustasukkaisuuteen. Ette ole huomaavinanne. En kyllä tiedä, että miten reagoi....

 

["carelia"]

Hyvä että teini osaa pukea sanoiksi tunteensa. Tuossa iässä saattaa olla ihan yäk reaktio jo ajatukseen, että isä on harrastanut seksiä. Ei viisitoistavuotiaana voi hirveesti ymmärtää aikuisia, lie täys työ ymmärtää itseäänkin. Eiköhän likka sopeudu tilanteeseen ajan kanssa, kun häntä ei jätetä tilanteessa ulkopuoliseksi. Turha odottaa ihmettä joka tapahtuu yhdessä viikossa. Jos vuodessa parissa onnistuu luomaan suhteen pikkusisarukseensa on ihan minusta ihan ok.

 

["kjh"]

Pahimmassa teini-iässä ja tuollainen tilanne? En välttämättä lähtisi odottamaan kovin suuria.

Itse näkisin että ois tärkeetä olla nyt se aikuinen. Ymmärtää, että tilanne voi eskaloituakin vielä, jos teini tukahduttaa tällä hetkellä aika isoakin tunneskaalaa. Teini on oman maailmansa napa, ja se maailma voi tuntua tosi epäreilulta nyt. Ja joo, meille aikuisille ihmisille tollasessa käytöksessä ei oo mitään järkeä, ja vauvaa tekee mieli ajatella vaan, ja jättää kiukutteleva teini omaan arvoonsa. Se teinikin on lapsi, sama kun sieltä mahasta on tulossa, ja sitäkin pitää yrittää ymmärtää.


Carelia sanoi hyvin, älkää jättäkö häntä ulkopuoliseksi. Voi olla että kiukuttelee omia tunteitaan ja tekis mieli vaan jättää rauhaan, kun tuntuu helpoimmalta vaihtoehdolta. Mutta vaikka kuinka kiukuttelee, niin tod.näk pahentaa tilannetta jos sulkee ulkopuolelle. Ja, vaikka kuinka kierolta tuntuu käsitellä kiukuttelevaa kakaraa kuin aikuista, niin parhaat tulokset oon itse saanut teini-ikäisten kanssa niin. Kohtele kuin aikuista, vaikka se käyttäytyy kuin kakara. Jossain vaiheessa se tajuaa, että hei, mua kuunnellaan ja se on aika hienoa. Tää kommentti saattaa tulla vuosienkin päästä joten kärsivällisyyttä! Teini on maailman ristiriitaisin olento, mut niistä kasvaa hienoja aikuisia!