I
imetys loppui
Vieras
Lopetin imettämisen kun lapsi oli 9 kk. Siihen asti lapsi oli noin kahden kuukauden iästä täysimetyksellä. Aluksi sai osittain luovutettua rintamaitoa ja korviketta, koska oli keskonen. Täysimettäminen oli mahdotonta ja itseltäni ei jokapäiväisen pumppauksen takia maitoa tullut kuin maksimissaan 30 ml (ja siihen sai pumpata vuorokauden ympäri).
Lopetin imettämisen pitkän harkinnan jälkeen kun lapsi oli 9 kk koska minulla oli vakavia sydämen rytmihäiriöitä ja piti aloittaa lääkitys joka ei sopinut imettämiseen. Lisäksi minun oli pakko nukkua muutamia öitä ja lapsi oli äitini kanssa. Olen siis lapsen kanssa ollut yksin.
Nyt olen siitä huolimatta saanut päälleni aivan omituista tuomintaa siitä, että lopetin imettämisen. Sen lisäksi minua tuomitaan tiettyjen äitien keskuudessa siitä, että lapsi oli öitä vanhempieni luona vaikka oli niin pieni.
Lääkäri antoi minulle silloin kaksi vaihtoehtoa, kun rytmihäiriöt todettiin ja myös raju uupumustila. Toinen oli lääkitys ja öiden nukkuminen ja toinen se että tulisin sairaalaan lepäämään pariksi viikoksi ja lapsi menisi tukiperheeseen tai vanhempieni luo. Kummassakin tapauksessa imetyksen jatkaminen olisi ollut vaikeaa ja lääkitys paransi kykyäni olla kotona. En tajua miten kukaan järjellä ajatteleva äiti voi tuomita imetyksen lopettamisen tuolloin. Ajattelin omaa ja lapsen etua. Voi olla että jos olisin vaan jatkanut imettämistä ja jättänyt levon ja lääkityksen, en olisi vuoden päästä ollut enää lainkaan kykenevä lapsen hoitoon. Mielestäni se olisi ollut niin vastuutonta ettei päähäni mene ajatus että imetys on niin parasta että se korvaa koko äidin.
Myös lapsen ollessa keskonen sain muutamilta päälleni sitä, että minun pitäisi vaan pumpata maitoa eikä lasta saisi opettaa lainkaan juomaan tuttipullosta vaan itse pumpattu maito pitäisi hörpyttää lapselle. Lapsihan siis todellisuudessa sai yli puolet maidosta nenä-mahaletkulla 1,5 kk ikään asti koska oli niin pieni. Jos luovutettua äidinmaitoa ja myöhemmin korviketta sekä nenä-mahaletkua ei olisi ollut, lapsi olisi varmaan kuollut. Ymmärrän imettämisen tärkeyden ja itsekin aloin imettää lapsen päästessä kotiin ja rauhallisessa ympäristössä imetys lähti viimein käyntiin, koska minulta ei todellakaan aluksi tullut paljoa maitoa. Imetys myös onnistui sinne asti kun terveydentilani sen salli. Sen sijaan en ole ikinä tavannut sellaista typeryyttä ja fanaattisuutta kuin mihin joillain imetyksen glorifiointi on mennyt. Se on satuttavaa, kapeakatseista ja kaikki tilanteet hyvin suppeasti katsovaa.
Lopetin imettämisen pitkän harkinnan jälkeen kun lapsi oli 9 kk koska minulla oli vakavia sydämen rytmihäiriöitä ja piti aloittaa lääkitys joka ei sopinut imettämiseen. Lisäksi minun oli pakko nukkua muutamia öitä ja lapsi oli äitini kanssa. Olen siis lapsen kanssa ollut yksin.
Nyt olen siitä huolimatta saanut päälleni aivan omituista tuomintaa siitä, että lopetin imettämisen. Sen lisäksi minua tuomitaan tiettyjen äitien keskuudessa siitä, että lapsi oli öitä vanhempieni luona vaikka oli niin pieni.
Lääkäri antoi minulle silloin kaksi vaihtoehtoa, kun rytmihäiriöt todettiin ja myös raju uupumustila. Toinen oli lääkitys ja öiden nukkuminen ja toinen se että tulisin sairaalaan lepäämään pariksi viikoksi ja lapsi menisi tukiperheeseen tai vanhempieni luo. Kummassakin tapauksessa imetyksen jatkaminen olisi ollut vaikeaa ja lääkitys paransi kykyäni olla kotona. En tajua miten kukaan järjellä ajatteleva äiti voi tuomita imetyksen lopettamisen tuolloin. Ajattelin omaa ja lapsen etua. Voi olla että jos olisin vaan jatkanut imettämistä ja jättänyt levon ja lääkityksen, en olisi vuoden päästä ollut enää lainkaan kykenevä lapsen hoitoon. Mielestäni se olisi ollut niin vastuutonta ettei päähäni mene ajatus että imetys on niin parasta että se korvaa koko äidin.
Myös lapsen ollessa keskonen sain muutamilta päälleni sitä, että minun pitäisi vaan pumpata maitoa eikä lasta saisi opettaa lainkaan juomaan tuttipullosta vaan itse pumpattu maito pitäisi hörpyttää lapselle. Lapsihan siis todellisuudessa sai yli puolet maidosta nenä-mahaletkulla 1,5 kk ikään asti koska oli niin pieni. Jos luovutettua äidinmaitoa ja myöhemmin korviketta sekä nenä-mahaletkua ei olisi ollut, lapsi olisi varmaan kuollut. Ymmärrän imettämisen tärkeyden ja itsekin aloin imettää lapsen päästessä kotiin ja rauhallisessa ympäristössä imetys lähti viimein käyntiin, koska minulta ei todellakaan aluksi tullut paljoa maitoa. Imetys myös onnistui sinne asti kun terveydentilani sen salli. Sen sijaan en ole ikinä tavannut sellaista typeryyttä ja fanaattisuutta kuin mihin joillain imetyksen glorifiointi on mennyt. Se on satuttavaa, kapeakatseista ja kaikki tilanteet hyvin suppeasti katsovaa.
sisareni, joka nyt tappelee teiniensä ongelmien kanssa, sanoi kerran (hänkin siis joutui pieniä keskosia pulloruokkimaan, kärsi syyllisyydet ym) "nyt kun näiden kanssa taistelee, niin kyllä voi sanoa, että ihan sama, mitä sillon söivät, vaikkahan paskaa" 
viisaita sanoja, viisaita sanoja.. ;D
