Tekisi mieli jättää mies (ja lapset)

[30v]

Huh huh lapsiparat. ehkä et ole koskaan oikein kasvanut aikuiseksi kunnolla, aikuisen vastuuseen. miksei terapiakin olisi ihan hyväksi, auttaisi näkemään missä tilanteessa olet ja mitkä ovat aikuisen vastuut. hanki omaa aikaa, mutta älä tee lapsillesi tuhoa oman itsekkyytesi takia ja eroa.

Stop tykkänään. Onko teidän mielestänne ajattelu sama kuin toteuttaminen? En sanonut toteuttavani ajatuksiani ja jos luet tekstini, huomaat että ihmettelen itsekin tällaisia ajatuksia.

Just vasta puhuttiin kaverin kans tuosta hommasta. Tulee yks kaks aika, että ei oo tyytyväinen mihinkään.

Tulee tämmönen aika:
Vois lähteä hevon perseeseen ja jättää KAIKKI. Lähteä yksin, aloittaa alusta, valita oikein ja viisaammin, olla rauhassa ja ois aikaa itselle. Lapsetki vaan ahistaa ja mies on torvelo. Ei tiedä, mikä elämässä on hullusti, ei mikään ja silti kaikki. Vituttaa, suututtaa, ilman mitään järkevää syytä. Kyllästyttää vaan, tätäkö tää on loppuun asti? Haistakaa paska, minä lähden, ku vielä kykenen!

Se on vaan se kuuluisa 30 kriisi. NAurettavaa, eihän se mulle tule, mulla on joku ihan muu... Sitä se on. Se menee ohi.

Heh,tunnistin itseni

 

[nm]

pystyisitkö sä lähtemään johonkin ilman perhettä, vaikka viikon lomalle kaverin kanssa tai jotain? Tai jollakin tapaa uudistaa arkeasi? Mä luulen, et siinä vaiheessa kun mä kyllästyn mun perheeseen, uskon et sellanenkin hetki vielä tulee (ja sit myös menee), niin mä tekisin sillai, et lähtisin jonneki yksin tai kaverin kanssa, eli alkuun sellanen radikaalimpi tempaus, ja sitten jotain mukavaa, pitempi kestosta piristystä arkeen. Eli uus harrastus tai jotain.

 

[Hanna]

Olenpa nyt iloinen että kirjoitin synkkiä juttujani tänne. Olen kolmenkympin jo ohittanut ja luulin mukamas selvinneeni ilman kriiseilyä... Voi olla että asia on juuri näin, tämä on vain ohimenevä vaihe elämässä. Toivon niin.
Minulla ei ole mahdollisuutta irrottautua yksinoloon, tässä olen kotioloissa ja pysyn. Viikonlopuksi mahdollisesti voisin päästä tuulettamaan jonnekin. Yksin menisin mieluiten (en jaksa kenellekään mitään tilittää, ei ole sitten vähääkään sosiaalinen olo). Vuokraan jonkin mökin keskeltä jänkhää. Potkin porot hengiltä ja huudan pakkasukolle paskat housuun. Onko nämä nyt tämmöisiä juttuja että on pakko ottaa lävistys tai ajaa pää siiliksi että tuntuu joltain? Tai laittaa shokkiväri tukkaan tai ottaa tatuointi?

 

[vieras]

Olenpa nyt iloinen että kirjoitin synkkiä juttujani tänne. Olen kolmenkympin jo ohittanut ja luulin mukamas selvinneeni ilman kriiseilyä... Voi olla että asia on juuri näin, tämä on vain ohimenevä vaihe elämässä. Toivon niin.
Minulla ei ole mahdollisuutta irrottautua yksinoloon, tässä olen kotioloissa ja pysyn. Viikonlopuksi mahdollisesti voisin päästä tuulettamaan jonnekin. Yksin menisin mieluiten (en jaksa kenellekään mitään tilittää, ei ole sitten vähääkään sosiaalinen olo). Vuokraan jonkin mökin keskeltä jänkhää. Potkin porot hengiltä ja huudan pakkasukolle paskat housuun. Onko nämä nyt tämmöisiä juttuja että on pakko ottaa lävistys tai ajaa pää siiliksi että tuntuu joltain? Tai laittaa shokkiväri tukkaan tai ottaa tatuointi?

On. Repäset jotenkin. Mä en tehny muuta, ku leikkautin todella pitkät hiukseni ihan lyhyiksi. Menin kampaajalle, istuin tuoliin ja sanoin: Kalju kiitos tai jotain. Tää moppi on hirveä! Sitte päähän uusi kiva, pirteä väri ja itelle tuli semmonen olo, että siitäs saitte paskapäät, uskalsinpas. En tätä tietenkään ääneen sanonut, koska kukaan ei ois taaskaan tajunnut.

Tatska tai jotain. Repäse, itelles vain. Toteuta joku juttu. Joku pöhkö haave. Sitte käkätät itselles, että siitäs saitte! =)

 

[Hanna]

Ja annas olla jos tämä on vaan joku ikäkriisi eikä todellisia eroajatuksia. Kun tästä selviän ja huomaan että en missään nimessä halua erota tai päästä lapsistani kauemmas, eiköhän ukko löydä toisen ja lähe läpyttämään. Sitten oon nalkissa lasten kanssa ja äijä senku viilettää pitkin maailmaa jonkun tiukkalihaisen typsyn kanssa. Eikös ne näin nämä jutut mene?

Jaa. Taidanpa mennä keittämään iltakahvit ja ryhtyä nauttimaan erinoimaisesta omasta seurastani. Mies on reissussa ja lapset nukkuu, nyt olisi kerrankin sitä kallisarvoista aikaa itseni kanssa joten käytänpä hyväksi.

 

[vieras]

Ja annas olla jos tämä on vaan joku ikäkriisi eikä todellisia eroajatuksia. Kun tästä selviän ja huomaan että en missään nimessä halua erota tai päästä lapsistani kauemmas, eiköhän ukko löydä toisen ja lähe läpyttämään. Sitten oon nalkissa lasten kanssa ja äijä senku viilettää pitkin maailmaa jonkun tiukkalihaisen typsyn kanssa. Eikös ne näin nämä jutut mene?

Jaa. Taidanpa mennä keittämään iltakahvit ja ryhtyä nauttimaan erinoimaisesta omasta seurastani. Mies on reissussa ja lapset nukkuu, nyt olisi kerrankin sitä kallisarvoista aikaa itseni kanssa joten käytänpä hyväksi.

Onnellista omaa hetkeä. Muista, että et ole yksin ajatuksinesi. :hug:

 

[Hankey]

Ja annas olla jos tämä on vaan joku ikäkriisi eikä todellisia eroajatuksia.

Niin tai näin, anna eroajatusten olla ja tee ensin jotain itsellesi ja omalle elämällesi. =)

 

[vieras]

Mites on ku mää oon kohta 40 v (2kk) ja mulla samoja ajatuksia... lapset 12, 7 ja 1,5 v

 

[Hanna]

On. Repäset jotenkin. Mä en tehny muuta, ku leikkautin todella pitkät hiukseni ihan lyhyiksi. Menin kampaajalle, istuin tuoliin ja sanoin: Kalju kiitos tai jotain. Tää moppi on hirveä! Sitte päähän uusi kiva, pirteä väri ja itelle tuli semmonen olo, että siitäs saitte paskapäät, uskalsinpas. En tätä tietenkään ääneen sanonut, koska kukaan ei ois taaskaan tajunnut.

Tatska tai jotain. Repäse, itelles vain. Toteuta joku juttu. Joku pöhkö haave. Sitte käkätät itselles, että siitäs saitte! =)

Jes. Nyt lähtee! En vaan tiiä vielä mitä.

No, ainakin se kahvinkeitin päälle. Oon nimittäin vieläkin tässä.

 

[Ultramariini]

Mites on ku mää oon kohta 40 v (2kk) ja mulla samoja ajatuksia... lapset 12, 7 ja 1,5 v

40 kympin kriisi , ei ne ihan kukkua ole kuitenkaan ne kriisit, ainakaan minulle. Ei niinkään että numero 40 olisi tässä taannoin aiheuttanut minulle kriisin. Mutta aika-ajoin sitä tekee yhteenvetoa elämästään ja sellainen usein myös havahduttaa monenlaisia ajatuksia eloon.

 

[Hanna]

Kiiiiiitooooooooooooooooos!! Kiitos ajatuksistanne ja kommenteistanne!

 

[Hanna]

Täällä taas ja kriisi eikun pahenee. Tuo äijän lurvake ottaa tosissaan pattiin vaikkei se edes tee mitään mua ärsyttääkseen. Lapset tuntuvat raivostuttavilta kiusankappaleilta ja koira...no, parempi etten sano. Eilen ihan tosissaan haaveilin yksin asumisen ihanuudesta. Huomaan laulavani joka päivä sitä laulua "rakastaaaaaan elämääääää, joka kirkkaana aamussa aukee, rakastaaaan elämää...", mutta hampaat irvessä ja "rakastan" tilalla on kajahtaa"inhoan".

Kyllä osaa ottaa voimille tämä kolmekymppistaistelu.

 

[juu]

Täällä taas ja kriisi eikun pahenee. Tuo äijän lurvake ottaa tosissaan pattiin vaikkei se edes tee mitään mua ärsyttääkseen. Lapset tuntuvat raivostuttavilta kiusankappaleilta ja koira...no, parempi etten sano. Eilen ihan tosissaan haaveilin yksin asumisen ihanuudesta. Huomaan laulavani joka päivä sitä laulua "rakastaaaaaan elämääääää, joka kirkkaana aamussa aukee, rakastaaaan elämää...", mutta hampaat irvessä ja "rakastan" tilalla on kajahtaa"inhoan".

Kyllä osaa ottaa voimille tämä kolmekymppistaistelu.

Mulla oli toi 25veenä...
Mä ajattelin silloin just niinkuin sä.
Nyt mä karkaan haaveisiini. Sitten kun lapset on aikuisia.. sitten kun...
Nyt pitää vaan jaksaa. Kyllä se siitä. Keksikää jotain kivaa yhdessä. Me alettiin matkustelemaan. Siitä saa voimaa tehdä työt ( rahaa matka kassaan) siitä saa voimaa arkeen ( kesäkuussa taas lähdetään) jne.

 

[Hanna]

Täällä taas ja kriisi eikun pahenee. Tuo äijän lurvake ottaa tosissaan pattiin vaikkei se edes tee mitään mua ärsyttääkseen. Lapset tuntuvat raivostuttavilta kiusankappaleilta ja koira...no, parempi etten sano. Eilen ihan tosissaan haaveilin yksin asumisen ihanuudesta. Huomaan laulavani joka päivä sitä laulua "rakastaaaaaan elämääääää, joka kirkkaana aamussa aukee, rakastaaaan elämää...", mutta hampaat irvessä ja "rakastan" tilalla on kajahtaa"inhoan".

Kyllä osaa ottaa voimille tämä kolmekymppistaistelu.

Mulla oli toi 25veenä...
Mä ajattelin silloin just niinkuin sä.
Nyt mä karkaan haaveisiini. Sitten kun lapset on aikuisia.. sitten kun...
Nyt pitää vaan jaksaa. Kyllä se siitä. Keksikää jotain kivaa yhdessä. Me alettiin matkustelemaan. Siitä saa voimaa tehdä työt ( rahaa matka kassaan) siitä saa voimaa arkeen ( kesäkuussa taas lähdetään) jne.

Mjoo. Rahatilanne on niin tiukka (ollut jo pitkään ja on vielä pitkälle eteenpäinkin), että eipä tässä matkakassoja säästellä eikä missään matkustellakaan siis. En voi palkita itseäni shoppailuilla tai kylpyläviikonlopuilla. Motivaatio jaksamiseen pitää pystyä nyt repimään jostain muualta. Se kai tässä haasteellisinta onkin.