T
"Tuuti"
Vieras
Alkaa olemaan mitta ihan täynnä miehen käytöstä ja tuntuu ettemme pysty enää puhumaan kun mieheni kokee sen aina nalkuttamiseksi tai hänen arvostelukseen vaikka koitan miten asian ilmaista. Esim. Mies jättää kaikki roskat lattialle sohvan viereen, sohvalle, pöydälle jne. Kuten myös astiat, kehdet tai mitä ikinä käyttääkin. Viimeksi kun olin siivonnut kunnolla sanoin " mitä jos koitettaisiin kumpikin tästälähtien pistääroskat roskiin heti niin siivoaminen sujuisi huomattavasti nopeammin". Tähän mieheni vastasi loukkaantuneesti "just ja mitäköhän vielä, kohta varmaan mun pitää alkaa siivotakin vaikka sä olet vaan kotona kaikki päivät". Meillä on 9 kk vauva ja olen hoitovapaalla. Eilen oli neuvola, kaupoissa, apteekissa jne. käymisiä ja söin aamupalan klo 10 enkä muuta ennen kun lähdimme vauvan kanssa kaupungille kun ei ollut yhtään vielä nälkä. Selvisimme kotiin klo 16 jälkeen ja minulla oli tällöin jo kova nälkä. Miehellä oli vapaapäivä ja pyysin, että voisiko katsoa vauvaa jos se herää ennen kun ehdin syödä. Sain lämmitettyä ruuan ja ehdin syödä kaksi lusikallista kun vauva heräsi. tässä vaiheessa mies lähti kovaa vauhtia läppärin kanssa toiseen huoneeseen ettei vain tarvitsisi olla vauvan kanssa sitä aikaa kun syön sanoi vain "kyllä se voi odottaa sen aikaa kun syöt". Niinhän se meni taas, että vaihdoin vaipan, ruokin vauvan ja jatkoin sitten vasta omaa syömistä koska vauva ei todellakaan malta odottaa yksikseen jos on herännyt juuri pitkiltä päiväunilta. Vauvalla on vaihe, että on kiipeämässä kokoajan pystyyn joten tällä hetkellä en oikein saa vauvan ollessa hereillä paljoakaan siivottua. Mies ei käsitä etten ehdi tehdä kaikkea vauvan päiväuni aikaan ja valittaa jatkuvasti kun ei löydä omia tavaroitaan tai ei ole tiettyjä vaatteita puhtaana. Sama koskee nukkumista, mies valittaa kun en vietä hänen kanssaan aikaa yömyöhään kun vauva on mennyt nukkumaan. Mies nukkuu minua noin 3 tuntia pidempään aamuisin eikä ole vielä kertaakaan herännyt vauvan kanssa yöllä tai aamulla, että minä saisin nukkua niin kauan kun väsyttää. Koska kotona ollessa voi kuulemma levätä koko päivän.
Mies tekee satunnaisesti töitä ja tekee samalla muutamaa kurssia opintoja varten. Valittaa jatkuvasti kuinka rankkaa ja kiireistä hänellä on. Kuitenkin katselee telkkaria vähintään 5 h päivässä ja kun haluaa tehdä rauhassa koulutöitä surffailee facebookissa, pelisivuilla, iltalehden sivuilla tai vastaavissa aina kun kuljen koneen ohi. Koulutehtävien takia en minä voi tehdä mitään ilman vauvaa ellen hanki hoitajaa koska mies ei ehdi olla vauvan kanssa kun on kuulemma niin paljon koulutehtäviä. Töitäkään ei kovin paljoa tee kun on niin paljon koulutehtäviä. Koulussa on lähipäiviä kaksi joka toinen viikko ja töitä tekee ehkä 2 vuoroa (ei sitäkään usein) viikossa. Muutaman kerran olen huomauttanut kiukuspäissäni, että tee nyt niitä tehtäviä äläkä katso telkkaria (jos on juuri sanonut ettei voi olla vauvan kanssa sitä aikaa kun minä kävisin kaverin kanssa jossain ilman vauvaa) niin vastaa aina vihaisena "ei sinulla ole oikeutta kytätä minun tekemisiä". Aina vetoaa siihen, että hän tarvitsee aikaa rentoutua kun on niin kiire töiden ja koulutöiden kanssa.
Raskausaikana oli puhe, että mieskin on vauvan kanssa välillä että pääsen jumppaan jne. Vielä ei ole 9 kk aikana ehtinyt kertaakaan koska on niin kiire koulutöiden kanssa ja on niin väsynyt töistä, että tarvitsee aikaa rentoutua. Satunnaisesti on katsonut vauvaa jos ripustan pyykit tai käyn pikaisesti suihkussa ja tämä on hänen mielestään sama asia.
Olen nykyään aina vaan valmiimpi eroamaan kun tuntuu etten jaksa huolehtia toisen aikuisen sotkuista, pyykeistä, syömisistä jne. Jos en saa vastavuoroisesti mitään takaisin. Lisäksi olo on kuin yksin huoltajalla vaikka mies väittääkin osallistuvansa vauvan hoitoon aina kuin vain ehtii. Todellisuudessa ehtiminen on juurikin sitä, että saan nipin napin laitettua pyykit tai käytyä suihkussa jos hyvä tuuri käy. Mies kiikuttaa vauvan luokseni jo siinä vaiheessa kun vielä kuivaan tai tulee kylpyhuoneeseen kysymään mikä kestää. Vauvan ollessa pieni koitin ehkä kolme kertaa nukkua päiväunia mutta pisin aika taisi olla 15 min mitä sain levätä rauhassa ja sitten mies toi vauvan minulle kun sillä on varmaan jo nälkä.
Onko tämä nyt vain sitä ensimmäisen vauva vuoden väsymystä minkä aikana ei kannata erota? Kannattaako katsella vaikka puoli vuotta? Turhauttaa kun en saa mitään keskustelua aikaiseksi miehen kanssa kun hän heti suuttuu ja loukkaantuu kuinka voin valittaa ja vaatia häntä tekemään jotain koska minä olen kaikki päivät kotona ja hänellä on töitä ja opiskelua.
Mies tekee satunnaisesti töitä ja tekee samalla muutamaa kurssia opintoja varten. Valittaa jatkuvasti kuinka rankkaa ja kiireistä hänellä on. Kuitenkin katselee telkkaria vähintään 5 h päivässä ja kun haluaa tehdä rauhassa koulutöitä surffailee facebookissa, pelisivuilla, iltalehden sivuilla tai vastaavissa aina kun kuljen koneen ohi. Koulutehtävien takia en minä voi tehdä mitään ilman vauvaa ellen hanki hoitajaa koska mies ei ehdi olla vauvan kanssa kun on kuulemma niin paljon koulutehtäviä. Töitäkään ei kovin paljoa tee kun on niin paljon koulutehtäviä. Koulussa on lähipäiviä kaksi joka toinen viikko ja töitä tekee ehkä 2 vuoroa (ei sitäkään usein) viikossa. Muutaman kerran olen huomauttanut kiukuspäissäni, että tee nyt niitä tehtäviä äläkä katso telkkaria (jos on juuri sanonut ettei voi olla vauvan kanssa sitä aikaa kun minä kävisin kaverin kanssa jossain ilman vauvaa) niin vastaa aina vihaisena "ei sinulla ole oikeutta kytätä minun tekemisiä". Aina vetoaa siihen, että hän tarvitsee aikaa rentoutua kun on niin kiire töiden ja koulutöiden kanssa.
Raskausaikana oli puhe, että mieskin on vauvan kanssa välillä että pääsen jumppaan jne. Vielä ei ole 9 kk aikana ehtinyt kertaakaan koska on niin kiire koulutöiden kanssa ja on niin väsynyt töistä, että tarvitsee aikaa rentoutua. Satunnaisesti on katsonut vauvaa jos ripustan pyykit tai käyn pikaisesti suihkussa ja tämä on hänen mielestään sama asia.
Olen nykyään aina vaan valmiimpi eroamaan kun tuntuu etten jaksa huolehtia toisen aikuisen sotkuista, pyykeistä, syömisistä jne. Jos en saa vastavuoroisesti mitään takaisin. Lisäksi olo on kuin yksin huoltajalla vaikka mies väittääkin osallistuvansa vauvan hoitoon aina kuin vain ehtii. Todellisuudessa ehtiminen on juurikin sitä, että saan nipin napin laitettua pyykit tai käytyä suihkussa jos hyvä tuuri käy. Mies kiikuttaa vauvan luokseni jo siinä vaiheessa kun vielä kuivaan tai tulee kylpyhuoneeseen kysymään mikä kestää. Vauvan ollessa pieni koitin ehkä kolme kertaa nukkua päiväunia mutta pisin aika taisi olla 15 min mitä sain levätä rauhassa ja sitten mies toi vauvan minulle kun sillä on varmaan jo nälkä.
Onko tämä nyt vain sitä ensimmäisen vauva vuoden väsymystä minkä aikana ei kannata erota? Kannattaako katsella vaikka puoli vuotta? Turhauttaa kun en saa mitään keskustelua aikaiseksi miehen kanssa kun hän heti suuttuu ja loukkaantuu kuinka voin valittaa ja vaatia häntä tekemään jotain koska minä olen kaikki päivät kotona ja hänellä on töitä ja opiskelua.