Teoreettinen tilanne ja toivon asiallista pohdiskelua

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mielipiteitä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja GangBang:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Vedetään taas ihan ääriesimerkki, mutta onko yhden ihmisen tappaminen väärin jos sillä pelastaisi 10? Eli jättäisitkö tappamatta sen yhden ja antaisit kaikkien 10 kuolla?

Tarkennapas hieman. Olisivatko nämä kaikki henkilöt siis jo syntyneitä ja terveitä ihmisiä? Olisivatko he kaikki ns. hyviä ihmisiä?

Sovitaan vaikka niin :) Terveitä, hyvinvoivia, ystävällisiä ihmisiä :) Muuttuisiko se tilanne jos olisi kyse vaikka lapsista? Mikä on se tekijä mitä muuttaisi tilannetta?

Kyllä sen yhden voisi uhrata kymmenen edestä, jos olisi varmuus, että he säästyisivät varmalta kuolemalta sillä keinolla.

Tilanne muuttuisi (siis mun mielestäni), jos nämä kymmenen olisi vakavasti sairaita, eivätkä voisi elää ihmisen arvoista elämää tämän yhden ollessa terve ja hyvinvoiva. Silloin jättäisin uhraamatta.

Sillä, olisivatko ihmiset aikuisia vai lapsia, ei minulle olisi merkitystä. Sitä vastoin syntyneen, terveen ihmisen uhraaminen kymmentä syntymätöntä (sikiötä ) vastaan olisi minusta väärin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja GangBang:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja GangBang:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Vedetään taas ihan ääriesimerkki, mutta onko yhden ihmisen tappaminen väärin jos sillä pelastaisi 10? Eli jättäisitkö tappamatta sen yhden ja antaisit kaikkien 10 kuolla?

Tarkennapas hieman. Olisivatko nämä kaikki henkilöt siis jo syntyneitä ja terveitä ihmisiä? Olisivatko he kaikki ns. hyviä ihmisiä?

Sovitaan vaikka niin :) Terveitä, hyvinvoivia, ystävällisiä ihmisiä :) Muuttuisiko se tilanne jos olisi kyse vaikka lapsista? Mikä on se tekijä mitä muuttaisi tilannetta?

Kyllä sen yhden voisi uhrata kymmenen edestä, jos olisi varmuus, että he säästyisivät varmalta kuolemalta sillä keinolla.

Tilanne muuttuisi (siis mun mielestäni), jos nämä kymmenen olisi vakavasti sairaita, eivätkä voisi elää ihmisen arvoista elämää tämän yhden ollessa terve ja hyvinvoiva. Silloin jättäisin uhraamatta.

Sillä, olisivatko ihmiset aikuisia vai lapsia, ei minulle olisi merkitystä. Sitä vastoin syntyneen, terveen ihmisen uhraaminen kymmentä syntymätöntä (sikiötä ) vastaan olisi minusta väärin.

Jännää muuten, enkä mitenkään kyseenalaista sun mielipidettä vaan on pitkälti sun kanssa samoilla linjoilla, mutta että noita ei osaa oikein perustella millään vaan se on sellainen et siltä vaan tuntuu :) Toisethan on sitä mieltä, että ihminen on ihminen jo hedelmöityksestä lähtien eikä heille, ainakaan sen perusteella, pitäisi olla merkitystä onko ihminen syntynyt vai ei. Mutta siis tässä tapauksessa, kuitenkin väärä teko olisi hyväksyttävä ja ehkä jopa oikea teko, koska lopputulos on kuitenkin hyvä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja GangBang:
Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:
No ei tietenkään. :o

Ei todella saa tehdä toiselle pahaa, satuttaa tms sillä se on väärin. Ihan puhdasta sattumaa jos sitten kaikki kääntyykin hyväksi. Hienoa tietty jos niin käy, mutta ei se vieläkään poista tuota lähtökohtaista väärää tekoa.

Samaa mieltä sun kanssasi.

Voidaan ajatella tähän esimerkki, jossa vaimo pettää miestään, koska on tyytymätön parisuhteeseensa ja siippaansa ylipäätään. Vaimo käy vieraissa, josta mies saa kuulla. Asiaa puidaan ja päätetään jatkaa yhdessä. Vuoden kuluttua pari on onnellisempi kuin ikinä, saivathan he puhuttua ja järjestettyä suhteensa kuntoon pettämistä seuranneiden tapahtumien johdosta.

Mielestäni pettäminen on väärin, vaikka siitä seuraisi hyvääkin.

Vedetään taas ihan ääriesimerkki, mutta onko yhden ihmisen tappaminen väärin jos sillä pelastaisi 10? Eli jättäisitkö tappamatta sen yhden ja antaisit kaikkien 10 kuolla?

En tappaisi ketään, sori. Jos oman hengen uhraamalla voisi muut pelastaa niin se menisi harkintaan, ketään toista en kävisi tappamaan kuitenkaan.

Toisekseen tässä lapsijutussa ei ollut edes kysymys siitä että nainen haluaisi miehelleen tai perheelleen hyvää ja siksi olisi valmis uhraamaan jotain tämän eteen. Hänhän vain itsekkäästi haluaa sen lapsen ja on valmis loukkaamaan miestään ja rikkomaan perheensä sen eteen. Ei siitä hyviä tarkoitusperiä löydä millään. Jos mies sitten sattuu olemaan niin suurisydäminen että antaa tälle anteeksi ja haluaa jatkaa yhdessä niin se on miehen saavutus, ei naisen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Musta todella outo ja huono juttu. Kaikkien kannalta. Isän, joka saa kuitenkin tahtomattaan taloon uuden lapsen. Äidin, joka joutuu kohtelemaan yhtä lasta eritavalla koska tällä "ei ole isää". Sisarusten, jotka aistivat mahdollisen kireyden ja erilaisen kohtelun. Ja ennenkaikkea uuden lapsen kannalta tilanne pahin mahdollinen, en näe siinä mitään hyvää.

peesi tälle
 
Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:
En tappaisi ketään, sori. Jos oman hengen uhraamalla voisi muut pelastaa niin se menisi harkintaan, ketään toista en kävisi tappamaan kuitenkaan.

Toisekseen tässä lapsijutussa ei ollut edes kysymys siitä että nainen haluaisi miehelleen tai perheelleen hyvää ja siksi olisi valmis uhraamaan jotain tämän eteen. Hänhän vain itsekkäästi haluaa sen lapsen ja on valmis loukkaamaan miestään ja rikkomaan perheensä sen eteen. Ei siitä hyviä tarkoitusperiä löydä millään. Jos mies sitten sattuu olemaan niin suurisydäminen että antaa tälle anteeksi ja haluaa jatkaa yhdessä niin se on miehen saavutus, ei naisen.

Tämä on kyllä totta. Itselleenhän se nainen vaan yrittää sitä hyvää eikä kaikille :)
 
Sitä kuitenkin jäin miettimään kun moni sanoi et se on väärin lasta kohtaan, niin en edelleen, jos mietitään ihan puhtaasti vaan lapsen kannalta, ymmärrä miten se tilanne on eri kun jos nainen tulee vahingossa raskaaksi? Olettaen, että näissä molemmissa tapauksissa isä ei siis halua lasta tavata.

Siinä vahinko tapauksessa, äiti voi sanoa lapselle et kävi vahinko mutta halusin sut niin paljon et pidin, älä välitä vaikka isää ei ole. Tässä mun esimerkissä äiti voi sanoa, halusin sut niin paljon että toimin näin, älä välitä vaikka isää ei ole.

Eikös se tilanne kuitenkin lapsen kannalta ole aika sama? Äiti on halunnut lapsen "väkisin" ja isä ei? Ja kyllä, se on tuomittavaa se että on eri tarkoitusperä mutta ihan siis vaan lapsen kannalta, molemmissa tapauksissa on äiti joka rakastaa ja poissaoleva isä.
 
Kuvatunlainen tilanne olisi järkyttävän väärin sitä lasta kohtaan, ennen kaikkea, jos joutuisi elämään perheessä, jossa isi on vain muiden sisarusten isi... Ihan järkyttävän kamala, ei huomioisi lasta millään tavalla. Toivottavasti kukaan ei tosissaan tällaista harkitse.
 

Similar threads

Yhteistyössä