Terapeutti ehdotti osastolle menoa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja osastolleko?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Lääkehoito kipuun voidaan aloittaa ilman osastohoitoakin. Hoitoa pitää saada avohoitona ml psykoterapia. Mielialalääkkeet eivät poista ongelman syytä, se pitäisi psykoterapialla selvittää. Saatko ap varmasti oikeaa psykoterapiaa, ettet käy vain sairaanhoitajan luona jossain mielenterveystoimistossa yms? Voisitko mennä jollekin kipuihin erikoistuneelle lääkärille kivun takia?

Terapeutti +hänen työparinsa käy mun kotona, välillä tavataan myös keskustassa. Toinen on sairaanhoitaja ja toinen mielisairaanhoitaja.

Oon miettiny että menisin yksityiselle kipujen takii, mut pitäs vaan eka säästää rahaa siihen.

Ihan turhaa olis mennä mihinkään osastolle syömään väkisin jotain nappeja, kun se helpottais vain sitä ahdistusta, joka edelleenkin on seurausta kivuista. Ei ne terapeutitkaan ymmärrä sitä syy-seuraus-juttua. Toinen väitti vaan että on tässä muutakin kuin ne kivut. Joo'o, on vissiin.
 
Oon miettiny että menisin yksityiselle kipujen takii, mut pitäs vaan eka säästää rahaa siihen.
.

Minkälaisia kipuja sinulla on ? Oletko yrittänyt selvittää niitä itse ? Joskus vie vaan aikaa ennenkuin täyttää taudinmääritys kriteerit , mikä on todella sääli ja harmi

Tiedän iäkkään ihmisen joka sai "hullun" paperit tuntemansa kivun vuoksi , no kymmenen vuotta myöhemmin sai Dg kipuihinsa ja oikean lääkityksen sairauteensa.

Joten rohkaisen selvittämään syytä , et välttämättä tarvitse siihen edes lääkäriä.
 
Hyvä näin, mutta valitettavasti tutkimusten mukaan 55% lääkkeiden hyödystä on placeboa. Olisit voinut parantua pelkästään sokeripaloilla suuremmalla todennäköisyydellä. Tätä kutsutaan myös "pilleriuskovaisuudeksi". Sokeripalan ja aidon lääkkeen ero on siinä, että aidolla lääkkeellä on aina huomattavasti enemmän sivuvaikutuksia. Tästä syystä on aina parempi yrittää loppuun saakka ilman lääkkeitä ja vasta pakon edessä, kuten ilmeisesti sinulla, lääkitä.

Mikäli mietit historiaasi taaksepäin, olisitko kyennyt tekemään kuvailemasi muutokset ilman lääkkeitä, jos olisit saanut oikeanlaista tukea ja rakkautta?

Ennen tuota olin kokeillut monen montaa konstia, myös terapiaa oli monta vuotta, joka oli ihan paskaa. Lapsuuden traumat käytiin läpi sun muut ongelmat mutta ei se parantanut mua, vaikka vähän helpotti oloa hetkeksi, kun sai pillittää tuskansa ulos. Lopulta alkoi tuntua niin turhalta se homma. Kokeilin monet terveelliset ruokavaliot ja kalaöljyt ja uskontoakin sun muuta. Lääkkeisiin en uskonut, en silloinkaan kun jouduin niitä lopulta syömään. Oikeastaan pelkäsin niitä mömmöjä. Mutta kun olin muutaman viikon niitä syönyt niin jotenkin tuntui kuin olisi herännyt jostain, ei ahdistanut, ajatus juoksi. Jaksoin ottaa terapeutin ohjeita ja neuvoja vastaan ja oma-aloitteisesti aloitin liikuntaharrastuksen ja muutenkin uskalsin yksin joka paikkaan, kun se julkisten paikkojen pelko oli myös kadonnut. Seksikin alkoi kiinnostaa kunnolla vuosien jälkeen. Sivuvaikutuksia pelkäsin, kun olin pelännyt noita lääkkeitä muutenkin hysteerisesti, ja yllätyin kun ei tullut mitään oireita.
Ihan sama mitä mieltä jotkut on lääkkeistä, itsekin niitä vastustin enkä ymmärtänyt masennusta enkä olisi uskonut mun koskaan sairastuvan (siis mun mielestä silloin ennen masentuneet oli vaan luusereita joiden pitäisi vaan ryhdistäytyä...!). No niin mä sain avun lääkkeistä, niihin yhtään uskomatta ja niitä vihaten. Muuten olisin tappanut itseni. Mutta sainkin elämänhalun ja ihan tavallisen elämän. Vaikka lääkkeiden avulla, ei paskan väliä. Muulla kuin sillä etä ei ahdista enkä tartte enää alkoakaan siksi että ahdistaisi (mutta voin juoda jos tekee mieli lasillista).
 
Minkälaisia kipuja sinulla on ? Oletko yrittänyt selvittää niitä itse ? Joskus vie vaan aikaa ennenkuin täyttää taudinmääritys kriteerit , mikä on todella sääli ja harmi

Tiedän iäkkään ihmisen joka sai "hullun" paperit tuntemansa kivun vuoksi , no kymmenen vuotta myöhemmin sai Dg kipuihinsa ja oikean lääkityksen sairauteensa.

Joten rohkaisen selvittämään syytä , et välttämättä tarvitse siihen edes lääkäriä.

Polvessa kipuja, ollut jo monen vuoden ajan, vammantuottamuksen seurauksena. Sitä on tutkittu ja hutkittu monta kertaa. Tähystetty, magneettikuvattu, varmaan 10 röntgenit otettu, poistettu nestettä kahdesti. Tähystyksessä se syy löytyi, osittainen ACL-vamma, mutta magneettikuvauksella se mitätöitiin täysin. Koskaan en oo syytä saanut siihen että miten magneettikuvaus sen pystyi mitätöimään. Netissäkin lukee että yleensä otetaan magneettikuvat jos sitä epäillään, mutta VASTA tähystyksellä se todetaan. Joka ikinen fysioterapeutti jonka luona on käynyt, on heti sanonut että varmasti on nivelkierukka p*skana. No eipä oo, vaikka sitä ne alun perin epäili ku tähystykseen laittoivat. Ja viimeisin fysioterapeutti sano että kyllä siellä se eturistisiteen osittainen repeämä on.

Koskaan tähystyksen jälkeen(siitäkin jo 2,5-vuotta) en oo voinut olla polvilleen, koska tähystetty polvi ei sitä kestä. Eikä myöskään kyykyssä olemista, vaikka molemmat onnistui ennen tähystystä. Ft sanoi että ei se polvi tuu olemaan enää koskaan samanlainen kuin ennen tähystystä, koska on menty sinne sisälle, mut jos mä olisin tienny että sen jälkeen se on tämmönen, ni en olis koskaan tähystykseen suostunut!

Pitää ruveta oikeesti harkitsee sitä yksityiselle menemistä, on tuo ennenkin todettu ettei ne julkisella puolella osaa mitään. Jopa kynsivallintulehdusta eivät monta vuotta sitten osanneet tk:ssa hoitaa kuntoon, kuitenkii yksityisellä puolella se onnistui heti, tosin siinä vaiheessa oli jo todella paha tulehdus.

Terapeutti ei jotenkii kykene käsittämään sitä että ahdistus ym johtuu polvesta. "Kyllä tässä on muutakin kuin polvi." Joo, on ahistanu muistakin syistä, mutta suurin ahdistus on polvikivuista. Ja aina kun ahistaa muista syistä, ni silti se polvikipu on siinä taustalla. Sillon kun polvi on kivuton pitkän aikaa, viimeks vuosi sitten oli yhtäkkiä 2kk kivuton, ni ei sillon ahistanut kertaakaan. Lääkäri, joka tyrkytti ahistukseen lääkettä, sano vaan että kyllähän ne kivutkin tuntuu kovemmilta sillon kun ahdistaa. Niinkin voi olla, mutta sillon kun ei koske, ni ei myöskään ole ahdistusta..!!!!
 
Kipuihin on v. 2015 jumalaton määrä olemassa erilaisia kipulääkkeitä. Käytätkö ylipäätään kipulääkkeitäkään koska esim. psyk. lääkkeitä olet vastaan.. vai haluatko vain kärsiä kivuista. joskus myös kantsii pohtia onko terapioista mitään hyötyä vai tuleeko niiden vanhojen asioiden ruotimesta koko ajan vaan paha olo... pitäisikö siirtyä ajattelemaan nykyhetkeä ja tulevaisuutta...
Ja yksityitsen lääkäreistä vielä.... esim. siellä on lääkäreitä jotka ovat omalla toiminimellä toimivia/yrittäjiä jotka eivät julkiselle puolelle enää kelpaa töihin.. ovat tehneet virheitä, ovat huolimattomia... heitä ei siellä yksityisellä vahdi kukaan....
 
Kipuihin on v. 2015 jumalaton määrä olemassa erilaisia kipulääkkeitä. Käytätkö ylipäätään kipulääkkeitäkään koska esim. psyk. lääkkeitä olet vastaan.. vai haluatko vain kärsiä kivuista. joskus myös kantsii pohtia onko terapioista mitään hyötyä vai tuleeko niiden vanhojen asioiden ruotimesta koko ajan vaan paha olo... pitäisikö siirtyä ajattelemaan nykyhetkeä ja tulevaisuutta...
Ja yksityitsen lääkäreistä vielä.... esim. siellä on lääkäreitä jotka ovat omalla toiminimellä toimivia/yrittäjiä jotka eivät julkiselle puolelle enää kelpaa töihin.. ovat tehneet virheitä, ovat huolimattomia... heitä ei siellä yksityisellä vahdi kukaan....

Tällä hetkellä ei ole mitään kipulääkkeitä. Aiemmin on ollut.

En mä niidenkaa mistään vanhoista asioista puhu, yleensä vaan ahdistuksesta ja ne joka kerta tuputtaa niitä lääkkeitään ja viime kerralla kehui ja ylisti sitä osastoa.
 
Kipulääkkeistä ei ole aina riittävästi apua. Esim. kun mulla oli hammas tulehtunut, niin kipu oli sietämätön kovista lääkkeeistä huolimatta. Vaikka kipu ei kestänyt montaakaan päivää, niin olin jo aivan lopussa. Pelkästään tuon kokemuksen perusteella voin hyvin kuvitella, miten raskas tilanne ap:lla on. Jatkuva kipu vie voimat ja kyllä siihen ahdistuskin tulee mukaan jossain vaiheessa. Muistan omat tunteeni lääketokurassa sietämättömän kivun keskellä. Ajattelin vain etten enää jaksa tätä. Ei tarvitse olla isokaan vaiva, kun se saa ihmisen polvilleen kivullaan.
 
ja missä vaiheessa kipulääkkeistä huolimatta kipu on vain hyväksyttävä osaksi omaan elämään. yritetettävä siirtää ajatuksia muualle.. kipuja on ja tulee aina olemaan, mutta on yritettävä elää eteenpäin... .. minä ja minun kipuni/ahdistukseni , ei ole mitään muuta.. kaventaa omaan elämäänsä liikaa.... ei muuta mistä puhua omaisille ystäville..
 
Terapeutti +hänen työparinsa käy mun kotona, välillä tavataan myös keskustassa. Toinen on sairaanhoitaja ja toinen mielisairaanhoitaja.

Oon miettiny että menisin yksityiselle kipujen takii, mut pitäs vaan eka säästää rahaa siihen.

Ihan turhaa olis mennä mihinkään osastolle syömään väkisin jotain nappeja, kun se helpottais vain sitä ahdistusta, joka edelleenkin on seurausta kivuista. Ei ne terapeutitkaan ymmärrä sitä syy-seuraus-juttua. Toinen väitti vaan että on tässä muutakin kuin ne kivut. Joo'o, on vissiin.


Kuulostaa siltä, että et saa psykoterapiaa. Psykoterapeutti pitää olla ihan koulutukseltaan psykoterapeutti, esim sairaanhoitaja tai mielisairaanhoitaja tai psyk. sairaanhoitaja EI ole psykoterapeutti eikä voi antaa psykoterapiaa. Moni luulee saavansa psykoterapiaa, vaikka saakin vain keskusteluja hoitajan kanssa. Psykoterapiakoulutus on erikseen. Edelleen, sairaanhoitaja, psykiatri, psykokolgi EIVÄT ole suoraan psykoterapeutteja. Onko sinulla mahdollista päästä ihan oikealla psykoterapeutille? Ja onko sinun mahdollista päästä terveyskeskuksen kautta kipuihin erikoistuneelle lääkärille?
 
Kuulostaa siltä, että et saa psykoterapiaa. Psykoterapeutti pitää olla ihan koulutukseltaan psykoterapeutti, esim sairaanhoitaja tai mielisairaanhoitaja tai psyk. sairaanhoitaja EI ole psykoterapeutti eikä voi antaa psykoterapiaa. Moni luulee saavansa psykoterapiaa, vaikka saakin vain keskusteluja hoitajan kanssa. Psykoterapiakoulutus on erikseen. Edelleen, sairaanhoitaja, psykiatri, psykokolgi EIVÄT ole suoraan psykoterapeutteja. Onko sinulla mahdollista päästä ihan oikealla psykoterapeutille? Ja onko sinun mahdollista päästä terveyskeskuksen kautta kipuihin erikoistuneelle lääkärille?

Ens kuussa pitäs tulla fysiatrian polille aika.. Siellä oon käyny ennenkii, mut ennen se fysiatri vaan 5 eri kertana jaaritteli "ei mulla ole antaa sulle mitään ihmelääkettä, koita pärjätä." Ks.lääkäri ei koskaan ottanut mitään kantaa mun kysymyksiin, vaan sivuutti ne täysin vaihtamalla puheen aihetta. Kysyin siltä kerran että onko siinä sitten sitä tähystyksessä nähtyä juttua vai ei. Se sano että koska ei ollut tähystyksessä mukana, ei voi ottaa kantaa siihen mitä siellä näkyi. Mut sit kun se uus aika sinne tulee, ni pyydän aikaa eri lääkärille, ks.lääkärin luo en enää mene.
 
Ens kuussa pitäs tulla fysiatrian polille aika.. Siellä oon käyny ennenkii, mut ennen se fysiatri vaan 5 eri kertana jaaritteli "ei mulla ole antaa sulle mitään ihmelääkettä, koita pärjätä." Ks.lääkäri ei koskaan ottanut mitään kantaa mun kysymyksiin, vaan sivuutti ne täysin vaihtamalla puheen aihetta. Kysyin siltä kerran että onko siinä sitten sitä tähystyksessä nähtyä juttua vai ei. Se sano että koska ei ollut tähystyksessä mukana, ei voi ottaa kantaa siihen mitä siellä näkyi. Mut sit kun se uus aika sinne tulee, ni pyydän aikaa eri lääkärille, ks.lääkärin luo en enää mene.

Kyllähän kipuihin on vaikka mitä lääkkeitä, mutta Suomessa kivuhoito on lapsenkengissä.. Kipua ei oteta tosissaan. Vaihda tosiaan lääkäriä ja harkitse yksityistä. Ihmiset ei, edes lääkärit, tajua millaista on elää kovien kipujen kanssa.
 
Jos kipu on vain polvessa, niin auttaisiko siihen lihasten vahvistaminen. Kaverilla oli polvet tosi huonona. Ei oikein päässyt edes kävelemään. Kovan kuntoutuksen avulla hän on saanut ne nyt kuntoon muutamassa vuodessa.

Studio 55:ssa oli joskus joku yksinkertainen liike, jolla pääsi polvikivuista eroon. Kannattaa kokeilla sitäkin, jos vaikka auttaisi.

http://www.studio55.fi/terveys/arti...-parannat-polvikivut-ilman-leikkausta/2817052
 

Similar threads

T
Viestiä
10
Luettu
1K
Aihe vapaa
tarviin apuuu!
T
E
Viestiä
0
Luettu
651
Aihe vapaa
ei jaksa enää mitään
E
E
Viestiä
15
Luettu
6K
E

Yhteistyössä