Terveysterrori kotona

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pyöreähkö
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

Pyöreähkö

Vieras
Avovaimoni ilmoitti eilen ettei suhteemme voi jatkua jollen laihdu. Avokki totesi että tämä on näköjään ainoa tapa saada minuun ryhtiä. Olemme yrittäneet laihdutella koko vuoden, hän paremmalla ja minä huonommalla menestyksellä. Alkupainot hän 78kiloa/171senttiä minä 119kiloa/179 senttiä, nyt hän 67 ja minä 120,5. Hän aloitti jumpan ja hölkän, minäkin yritin mutten onnistunut. Olen kieltämättä lipsunut ja nyt suhde siis on katkolla jos en saavuta tavoitteita. Ensi vuoden alkuun paino 110 kiloon ja kesäkuun alkuun mennessä 100 kiloon. Vuonna 2007 pitäisi painoa olla 90 kiloa ja sitten olisi hyvä ja minä saisin itse päättää pysynkö siinä vai haluanko pudottaa lisää. Huh huh sanon minä...

Käsittämättömän tunteeton ja julmaa kohtelua vai mitä olette mieltä? Olen melko varma etten tule pystymään näin radikaaleihin lukuihin, olenhan ollut pyöreähkö koko elämäni. Eli tähänkö se nyt sitten lopahtaa?

Kun aloitimme oli koko homma enemmän tai vähemmän hyvä yritys pohjalla, mistään luvuista ei ollut puhetta. Nyt painorasismi on vallannut koko naisen, saan jatkuvasti kuulla piilovihjailuja ja nyt siis suoria uhkauksia. Tuntuu kuin laihdutus ja terveysvimma olisi mennyt avokilleni pahasti päähän. Seksi ei kiinnosta pullukan kanssa, sellainen joka ei pidä itsestään huolta ei herätä kiinnostusta, on vaikea kunnioittaa ihmistä jonka itsekuri on niin alhainen kuin minulla, ajattelisin edes itseäni ja terveyttäni jne... Hän pyysi minua jopa riisumaan paidan ja vei peilin eteen ja löllytteli. Katso nyt itseäsi ja
Yök olivat ainoat kommentit. Kyllähän ne vatsa ja tissit kieltämättä löllyivät mutta siinäkö on kaikki ihmisessä. Eikö hän ajatellut asiaa 4 vuotta sitten kun aloitimme seurustelun, painoinhan tuolloinkin noin 100 kiloa.

Ja sokerina pohjalla, repsahdus on osin tytärpuolenikin syytä. Hän tiesi yrityksestämme mutta aina kun avokkini oli pois kotoa söi hän suklaata jne näkyvissäni ja muisti aina myös tarjota. Minun kanttini ei kestänyt kieltäytyä ja aina tuntui jostain löytyvän suklaalevyn puolikas minullekin. Kaiken kukkuraksi levyt tai ainakin rahat niihin ovat tulleet avokiltani, ei 15 kesäisellä ole muuten varaa niihin. Olen varma että hän on tehnyt tämän tahallaan mutta tajusin sen vasta äsken kun näin hän virnistelevän avokkini lukiessa uhkavaatimuksensa. Välimme eivät ole koskaan olleet hyvät ja hän tietysti tajusi tässä olevan tavan päästä minusta eroon. Avokkini tosin sanoo että vastuu on yksin minun ja tyttö voi solakkana hyvin välillä nauttia herkkuista toisin kuin minä. Hän oli ainoastaan tuohtunut yrityksestäni syyllistää tyttöä! Kiva kun saa tukea!

Miksi en sitten lopettaisi suhdetta saman tien? Mietinkin jo tätä mutta kyllä minä kuitenkin rakastan avovaimoani ja tulisin varmasti toimeen tytönkin kanssa jos hän vain antaisi mahdollisuuden. Täytyy sanoa että vaimonikin on laihduttuaan ja jumpattuaan muuttunut melkoisesti seksikkäämmäksi, harmihan hänestä olisi siinäkin mielessä luopua. En kuitenkaan haluaisi antautua kiristykseenkään, mistä sitä tietää mitä minulta seuraavaksi vaadittaisiin. Onko neuvoja?? Oletteko samaa mieltä että vaimoni käytös kohtaani on ollut törkeää? Ehkä voisin näyttää hänelle tämän kirjoituksen ja saamani vastaukset?
 
""Isot luut""

Maksimissaan, siis MAKSIMISSAAN luiden vaikutus ihmisen painossa voi olla kaksi kiloa vs toiseen henkilöön.

""Isot luut"" on varmaan yleisin selitys painolle. Pikku vinkki: ei sitä kukaan enää nykypäivänä usko.
 
Aikataulu tuntuu turhan tiukalta, mutta tietenkin itsekin olisit tyytyväinen, jos saisit nyt syksyn aikana tiputettua ainakin muutaman kilon. Siitä avokki näkisi, että sinulla on yritystä ja kyllä hän varmasti 'armahtaisi' sinut nyt mahdottomalta tuntuvasta vaatimuksesta. Sitä mukaa kuin paino putoaa ja olo kevenee, se antaa uutta motivaatiota. Tsemppiä, mies, ei pelkästään avokkisi, vaan oman hyvinvointisi vuoksi!
 
Ei purisi minuun tuo tyyli. Liian tiukkaa on tuo käskytys . Jos tekisin noin miehelleni, vilahtaisivat takavalot vain kerran, sen tiedän ja jos mies alkaisi uhota noin minulle, tulisi vielä pahempaa. Jokainen kilonsa tietää. Jos avoelämäkin on noin ehdollista täytyy sanoa, että hyvä kun et ole naimisissa.

Painoa kannattaa pudottaa hissukseen ja n. 5%;n pudotus seuraavan vuoden aikana tekisi olon paremmaksi, voisit katsoa sitten, mitä sitten haluat.
Sano vaimolle, että kantsii lähteä heti, koska pettymys odotettavissa, mitä sitä odottamaan ja mieltä molemmilta pahoittamaan. Jätä pois ensinnä karkit, valkoinen jauho ja ylenmäärinen rasva. JA tuo itsesi vuoksi.
se lähtee pikkuhiljaa laskuun se paino ja onnea peliin.
 
Ymmärrän naistasi. Seksihalut ja muu kiinnostus loppuisi varmasti jos miehen vatsa ja rinnat ovat kuin raskaana olevalla naisella. Onneksi meillä ei ole, ikävältähän tämä tuntuu mutta elämä on raadollista.
 
Pisteitä ropisee avovaimollesi, koska hänen tarkoituksensa on auttaa sinua. Hän on huolissaan ylipainostasi ja terveydestäni.

Niin ja repsahduksista on turha syytellä muita. Oma syysi se on. Laihduttaminen vaatii itsekuria ja jos sitä ei ole, turha syytellä muita.
 
Laihduttamisen onnistunut toteuttaminen vaatii lujan päätöksen. Minut siihen ajoi sairastumisen pelko. En halua vanhemmiten olla nivelrikkoinen puhiseva diabeetikko, joten alkoipa kummasti laihdutus onnistua ! Terveys on niin kallisarvoinen asia, ettei sitä saa ehdoin tahdoin pilata. Silti olen ap:n puolella siinä, että avovaimon ukaasit ovat loukkaavia. Jos vaimo todella rakastaa ap:tä, niin siihen eivät kilot vaikuta. Ilmeisesti avokki vain haluaa muuten eroon ap:stä ja siksi uhkailee raukkamaisella tavalla ! Yleisesti ottaen lihavia kohdellaan nykyisin huonosti. He tuntuvat olevan yhteiskunnan syntipukkeja. Ahon Eskostakin on tullut terveysfasisti. Jokainen kuitenkin kantaa kilonsa, yhteiskunta olkoon niihin puuttumatta !
 
Vaimosi on ihan oikeassa. Olet todellakin liian lihava. Jos oma mieheni lihoisi noin, hankkisin jääkaapin oveen lukon.

Meillä mies 170 cm, 68 kg. Minä 160 cm ja 54 kg. Menossa pudotus vielä 50 kg.

Kyllä tuosta painolukasta pitäisi 30 kg olla helppo ottaa pois, jos minäkin pystyn laihduttamaan vielä.
 
Selvää on, että tytärpuolesi yrittää sabotoida laihdutustasi. Joskus lapsipuolet ovat kuulemma tuollaisia.

Myös avovaimosi on oikeassa siinä, että ryhtiä ei sinuun oikein muuten taida saada. Minun neuvoni sinulle on, että laihdutat. Jos onnistut, saat ehkä pitää avovaimosi. Jos onnistut ja et saa, saat helpommin jonkun muun yhtä puoleensavetävän. Jos taas epäonnistut, saat todennäköisesti monoa suhteesta ja jos et saa, suhde muuttuu huonommaksi. On monia hyviä syitä laihduttaa. Ajattele avovaimosi ukaasia herätyksenä, älä kiristyksenä. Laihduta itsesi takia.
 
""Selvää on, että tytärpuolesi yrittää sabotoida laihdutustasi. Joskus lapsipuolet ovat kuulemma tuollaisia""

Paskat. Jokainen aikuinen on itse vastuussa syömisistään. Turha sitä on kenekään toisen, erityisesti lapsen, niskoille vierittää. Minä ainakin olen itse avannut suuni ja laittanut sinne anopin leipomisia, lahjakonvehteja ja tarjottuja ravintolan ruokia ja juomia. Yhtäkään näistä (anoppi, lahjan antaja, ruoan tarjoaja) ei voi syyttää minun menneistä tai nykyisista kiloistani.

Tämän saman asian toinen näkökulma on se, ettei toisen vuoksi tai toisen käskystä voi laihduttaa. Olkoon käskijän motiivi ""hyväksyttävä"" terveydellinen tai pinnallisempi ulkonäkökeskeinen. Jokaisen laihduttajan motiivi on kaivettava itsestään. Jos sitä ei ole, on yritys tuomittu epäonnistumaan.

Vaikka alkuperäisen kirjoittajan puolison motiivi olisi aito huoli toisen terveydestä, kuulostaa minusta erolla uhkailu henkiseltä väkivallalta. Sellaista ei pitäisi kenekään sietää.
 
Aikamoista terveysterroria on se, että toista kiristetään ja uhkaillaan! Sellainen ihminen ei ole sinun arvoisesi.

Laiduttaminen olisi toki sinun omalle terveydellesi ja varmaan myös henkiselle hyvinvoinnillesi hyväksi. Mutta jos sitä yrittää vain jonkun toisen (vaikkakin tärkeän ihmisen) takia, se ei onnistu. Tai ainakin se on kuin kivireen vetämistä. Ja tutkimusten mukaan stressi lihottaa - ei siis laihduta.

Jos haluat itse laihtua ja haluat tehdä sen mahdollisimman ""helposti"", voisit ihan ensin jättää sokerin pois - siis kaiken, missä on sokeria. Jos olet tähän asti syönyt esim. karkkia ja pullaa paljon, painosi lähtee sokerilakon myötä varmasti laskemaan. Ja jos sokerinhimo iskee, ryyppää viileää vettä jokaiseen himoon!

Jos olet oluen ystävä, siitä kannattaa tehdä itselle luksusta eli nauttia sitä vain esim. lauantaisin saunan yhteydessä ja silloinkin vain jokin ennalta itsesi kanssa sovittu määrä.

Ensimmäisenä varsinaisena ruokaremonttina voisit lisätä päivättäin syömäsi hedelmä- ja vihannesmäärää siten, että söisit vähintään puoli kiloa raakoja vihanneksia. Samalla vähennät muita ruokia siten, että kokonaisruokamäärä pysyy samana. Raa`at vihannekset saavat suolen toimimaan ja olon kevyeksi.

Seuraavaksi voisit jättää pois valkoisen jauhon. Eli ei enää pastaa, ei valkoista leipää, ei jauhoisia kastikkeita eikä leivitettyjä pihvejä. Ja vielä yksi vähennys voisi olla perunan ja kaiken siitä valmistetun pois jättäminen.

Saattaa tuntua, ettei tässä vaiheessa ole enää mitään syömistä, mutta kyllä sitä on. Kaikki maailman vihannekset ovat vapaata ""riistaa"", samoin grillatut/ ilman rasvaa paistetut broilerit, kalkkunat, kalat, pihvit...

Ja kun ruokaremontti on tehty, voisit aloittaa lenkkeilyn. Esim. pari kertaa viikossa puolen tunnin kävely ihan rauhassa antaa alkuvauhtia. Kun pääset liikuntaan sisälle, etsit itsellesi lajin, joka on mukavaa ja harrastat sitä 3-4 kertaa viikossa vähintään puoli tuntia kerralla!

Minulta, noin 15 vuotta sohvaperunana köllötelleeltä putosi edellä kerrotulla tavalla runsaassa vuodessa noin 20 kiloa. Ja se oli tosi helppoa sen jälkeen, kun olin ""rakastunut"" itseeni ja päättänyt itseni takia tehdä muutoksia elämääni!

Suosittelen!
 
Olette kutakuinkin samankokisia kuin me. Minä sanoin miehelleni että ""luojan kiitos, asuntovelallamme on kuolemanvaravakuutus. Jos mieheni kuolee syöpöttelyynsä ja juopotteluunsa olen velaton talollinen nainen sen jälkeen."" Ja hain hänelle kaupasta lisää kaljaa ja makkaraa.

Toinen vaihtoehto on kuskata hänet muutaman vuoden kuluttua johonkin laitokseen ja alkaa itse matkustelemaan.
 
Voisit olla minun exäni. Tämä pyöristyi suhteemme aikana muodottomaksi. Yritin saada ""nätisti"" puhumalla laihduttamaan. Ei auttanut. Aina lipsui vaikka kuinka motivoin ja yritin puhua kauniisti. Lopulta tuli ero. Yritä edes sinä tosissasi! Muista että vötkyilijöitä on vaikea kunnioittaa.
 
On totta, että sinun todellakin kannattaa tehdä asialle jotain. Ihan ensinnäkin itsesi takia, mutta myös hieman avokkisi vuoksi. Ylipaino on vakava terveysriski, ja aikuusiän diabetesriski on merkittävä kun painoa on päällä noinkin paljon. Avokkisi kannustus kuulostaa menneen epätoivon puolelle, joka ei kiletämättä ainakaan innosta muuttamaan elämäntapoja. Painon pudottamiseen on vain yksi tie, on yksinkertaisesti kulutettava enemmän mitä syö. Se ei tietenkään ole helppoa, varsinkaan yksin puurtaessa epätoivo iskee ja haluaa vain iskeä hanskat tiskiin. Mutta älä lannistu! Kokeile Painonvartijoiden Mies-ryhmää, heillä on oma erityinen miehille tarkoitettu ohjelma ja ryhmä, joka auttaa ravintotottumusten muutoksessa. Viikottaisesta punnituksesta ja ryhmätapaamisesta saa ryhtiä ja kannustusta painonpudotukseen, ja jo aika pian huomaat painosi tippuvan kuin itsestään! Painonvatijat ei todellakaan ole läskien akkojen ompelukerho, vaan hyvä ja ehdottoman nykyaikainen! Minulla itsellään on pelkkää hyvää sanottavaa, tiputin Painonvartijoissa noin parikymmentä kiloa ja suurin osa tapaamisissa käyvistä oli mukavia, tavallisia ihmisiä. Tee terveellisistä ruokailutottumuksesta elämäntapa! Samalla saat kaupan päälle sutjakamman olemuksen. Tsemppiä!:)
 
Provo.

Tämä on taas näitä. Ja kohta taas virnuillaan kuinka mies sai Elleiltä teilaavia vastauksia, mutta jos kirjoittaja olisi ollut nainen, olisi tullut sympatiaa ja olisi käsketty jättää se terveysterroristisika.

 
Nautitko sitten olla lihava, läski ? On suorastaan ihme, että et ole valmis laihduttamaan.

Kyllä se elämä on onnellisempaa ja paljon kivempaa normaalipainoisena.

Ja kun laihdutat ja huomaat laihtuvasi, niin näläntunnekin on nautinto. Silloin tiedät, että painosi putoaa.

Olen itsekin laihduttanut raskauskilot aina pois ja olen onnellinen hoikka ja terve.
 
Vastaan nyt silläkin uhalla, että tämä voi olla provo, ja kohta saamme kuulla saarnan ns. sukupuolirasismista... Vastaan kuitenkin niin, miten vastaisin vastaavassa tilanteessa olevalle naisellekin.

Se, että sanoo oman kumppaninsa kropasta ""yök"", on todella huonoa käytöstä. Ja erolla uhkailu on myös arveluttavaa. Kumpikaan näistä ei taatusti ketään kannusta, lisäävät vaan epäonnistumisen tunnetta. Ihan kuten ""böing"" sanoi, oli kysymys miten aidosta huolesta hyvänsä, niin ilkeäksi ei silti tarvitsisi heittäytyä.

MUTTA, sinullakin ap tuntuu olevan varsin vähättelevä asenne ylipainosi suhteen. Painoindeksisi on 37,5, eli sinä et ole enää vain pyöreähkö, vaan merkittävästi ylipainoinen. Tuossa pisteessä ylipainosta johtuvat sairaudet ovat jo todennäköisiä. Lisäksi painosi on kokoajan nousussa. Olet myöskin oikein laihduttanut vuoden alusta lähtien, ja lihonut sinä aikana 1,5 kg. Mitenköhän paljon olisit lihonut, ellet olisi edes yrittänyt laihduttaa?

Vaimosi huoli sinusta on todellakin aiheellinen, vaikkakin tapa jolla hän sen ilmaisee, lähentelee jo terveysterrorismia. Kiristykseen ja uhkailuun sinun ei tarvitse suostua, mutta olisi jo korkea aika sinun itsesikin huolestua itsestäsi. Kaikkein tärkeintä olisi edes saasa katkaistua tuo lihomisen kierre.

Vaimosi asettamille painonpudotustavoitteille voit antaa piut paut, mutta tee itse ihan omat tavoitteesi. Tee tavoitteet myöskin riittävän väljiksi, niin ei tarvitse nälkää nähdä ollenkaan. Mutta toimi nyt, jottet enempää vaaranna terveyttäsi ja parisuhdettasi. Jos vaimosi on aidosti huolissaan sinusta, uskon että häntä tyydyttää myös oma hitaampi laihtumisvauhtisi, kunhan vaan sitoudut edes siihen.
 

Yhteistyössä