Pikkuinenko: mun synnytyksen aikana kätilö kerkesi vaihtumaan välillä. Ensimmäinen kätilö oli tosi sympaattinen ja mukava. Halusi lievittää kipuja, ehdotteli ammetta, ilokaasua yms. Sitten vaihtui sellaiseen ****** ämmään et voi kiesus!! Vuodeosaston väki on empaattista ja kannustavaa sorttia. Erityisesti se vanhemman puoleinen lastenhoitaja, olikos sen nimi Terttu tai Tellervo.
Elikkäs synnytystarinaa..
Eli tiistaiyönä 8.1 about klo 1.15. Nukkua kerkesin about tunnin, kun heräsin kovaan vatsakipuun ja sit tulikin tunne et nyt tulee kuset housuun. Juoksin äkkiä vaan vessaan niin huomasin, et se olikin hempeen pinkkiä vettä. Sitten kun se oli tullut, mahaan taas sattui. Sitten herätin äijän, et nyt voitaisiin lähteä laitokselle. Supistelu jatkui koko ajan viiden minuutin välein. Sairaalassa oltiin joskus puoli kahden aikaan. Kätilö teki sitten sisätutkimuksen ja loputkin vedet lurahti siinä vaiheessa lattialle. Sitten menin suihkuun ja sieltä sitten synnyhtyshuoneeseen. Supistukset oli ihan samanlaisia kuin menkkakivut. Siinä mielessä ne oli kivuliaampia kun ne loppuivat ja alkoivat sitten uudestaan, menkoissa se kipu on koko ajan päällä. Kätilö sitten ehdotti jos tahtoisin kokeilla kylpyä, mutta ei vaan ollut sellainen olo, että olisi halunnut sinne. Sitten se kipu alkoi tuntumaan enemmän selän puolella |O Kätilö toi sitten kaurapussin, joka siirsi ne kivut takaisin mahan puolelle. Mielummin mahassa kuin selässä! Tässä välissä kerkesi sähkökatkoskin olemaan puolisen tuntia! Kuuteen mennessä olin auennut kolmeen senttiin. Siinä vaiheessa kätilö ehdotti epiduraalin laittoa. Se sitten laittettiin ja supistukset tuntuivat vain paineena alapäässä. Sitten sain vähän jotenkin nukuttua. Seitsemältä vaihtui sitten kätilö.. :kieh: :kieh: Sellainen hapannaama, voi helvetti |O Se tiuski koko ajan ja kommentit oli todella ala- arvoisia.
Olin jo aikaisemmin koittanut käydä vessassa molemmilla hädillä, mutta mitään en saanut ulos. Koitin sitten taas kahdeksan aikoihin mennä pissille, mut ei vaan tullut mitään. Sitten se muija koitti laittaa mulle katetria. Siinä se ronkki hanuria jotain 5 min, eikä saanut sitä laitettua. Tsiisus! Yhdeksältä olin jotain 6cm auki ja mulle laitettiin joku tippa mikä lisää ponnitustarvetta. Siitä se kärvistely sitten alkoi. Niin ja suolen tyhjennys.. Mut ei se tuntunut yhtään pahalta, se muija ne joutui siivoomaan

Teki mieli sanoa, et siinä on kaikki mitä mä susta ajattelen. Mut en viittinyt, olisi ollut kuitenkin vielä inhottavampi. Ponnistelin siinä ihan keskenäni kylkiasennossa, kun se muija lähti vähän väliä huitelemaan jonnekin. Kipu oli jo niin kova, että itku tuli. Ei se epiduraali vaikuttanut kuin jotain kolme tuntia tms. Kerjäsin ihan mitä vaan puudutusta kun olin jotain 8 cm auki. Siihen se ämmä vastasi, et ei silloinkaan mitään puudutuksia ole ollut, kun hän on ollut synnyttämässä! Mitä vittua se tähän liittyy!!!! Mulla oli synnyttäjän esitietolapussakin, että puudutusta halutaan. |O Ei se sitten antanut mulle mitään.
Kun olin sen 10cm auki niin sitten ponnistin ja itkin, itkin ja ponnistin. Huusin välillä ..pimeyden voimia ja asuinpaikkaa. Tuli sitä alapäätäkin huudettua pariin kertaan :ashamed: Sitten ovi aukesi ja näin siellä pari tyyppiä. Luulin, et se on joku opiskelijaryhmä, joita välillä tulee synnytyksiin katsomaan ( kauhukuva siitä, että 15 naamaa on niin kyttäämässä ). Karjuin niille: ETTE TUU TÄNNE, ETTE HELVETISSÄ TUU TÄNNE! Ne olikin kätilöitä ja niiden seurassa lääkäri.. :ashamed: Vauvan päälaki oli jo näkyvillä. Mun piti pitää jaloistani kiinni ja ponnistaa. Kaikin voimin siinä ponnistelin, lääkäri sitten pisti imukupin. Siis se imukupin laitto oli kaikista tuskainta koko hommassa |O Huuto oli myös sen mukainen. Ei edes kolmansienkaan supistusten aikana saatu vedettyä vauvaa ulos sillä kupilla, sitten leikkasi epparin :x Ne kaksi muuta kätilöä painoa mahasta. En muista saatinko se sitten ulos vaiko vasta sitä seuraavan supistuksen aikana. Klo 12.06 vaavi syntyi. Vauva annettiin rinnan päälle ja isukki sai leikata nuoran poikki.
Enpä sitten tiedä, että montako tikkiä tonne alas laitettiin, mun ilmeisesti monta, kun sen ompelu kesti niin kauan. Olo oli todella kauhea. Kun piti nousta ylös siitä sängyltä niin pyysin Juhaa auttamaan ylös niin se kätilö siihenkin rääkäisi, että nouse itse ylös. Muutenkin näitä nosta persettäs yms- kommentteja oli ihan liikaa. Mitä tollanen tekee sosiaalialalla?!
Vuodeosastolla pääsin suihkuun. Kipu oli aivan jäätävä, tuntui kuin olisi silvottu sisältä. Ihan rehellisesti sanottuna halusin vain kuolla pois. Onneksi siellä vuodeosastolla henkilökunta oli täysin sen kätilön vastakohta ja se valtava mielipaha helpottui.
Kuvia tulee varmaan illalla, ukkeli laittaa niitä, kun en mä sitäkään osaa.
Gorthaur about 23v 8kk ja Abbath 1vk