Tiedän,etten ole ainoa,mut miten ihmeessä

[Kun ruoho tuntuu vihreemmältä aidan toisella puole]

mä tähän tilanteeseen oon ajautunut!!?
Siis minä,jolla aviomies,yli 10v yhteiseloa takana,lapsia(pieniä),kaikki muuten ihan jees(jos ei rahapulaa lasketa ) olen ihastunut yhteen vanhaan "tuttuun" opiskelu ajoilta. Se yritti mua jo silloin,mut sanoin aina ei vaikka olisinkin halunnut häntä..ja nyt sitten kun välimatkaa satoja kilsoja niin en muuta ajattelekkaan kun häntä. En oo ikinä ennen ajatellut ketään toista miestä..ja nyt jos voisin haluaisin vaan hänen vierelleen. Oon miettinyt onko tää jokin parisuhteeseen kuuluva "vaihe" kun arki on pelkkää arkee vai oonko mä niin kyllästynyt omaan mieheeni et tää elämä on vaan tätä perhe elämää. Kun ei mua oikein toi peiton heiluttelukaan sen kanssa kiinnosta..
Miehessä ei oo mitään vikaa..siis eioo pettänyt ja on muuteskin niin kultainen ja hyvä isä lapsillemme. Oon alkanut kaipaan vähän eri asioita,lähinnä enempi keskittymistä itseeni(haluaisin käydä salilla ja saada itseni taas raskauksien jälkeen timmimpään kuntoon). Tää "toinen" on lihaksikas ja komea ja jokin siinä vaan niin kiinnostaa,että oon jopa syyllistynyt vähän pikku tuhmiin viesteihin vaikka en missään nimessä haluaisi ikinä satuttaa miestäni..mutta..minkäs teet tunteilles ja haluilles!

Sitä perhosia vatsassa oloo niin taas kaipaan..
Haluaisinkin kuulla sellaisilta mielipiteitä joilla on kokemusta omasta takaa..

 

[Yönsilmä]

Ihan tuttua mullekin. Olen aina ollut semmoinen impulsiivinen tyyppi, joka ei jaksaisi kauaa olla samassa paikassa samojen ihmisten kanssa. Mutta oma mies on rakas, enkä perhettä halua rikkoa.

Ihastun helposti ja ilmeisesti myös muhun ihastutaan helposti. Kuitenkaan en sillain flirttaile tai tee mitään muutakaan sopimatonta. Omat kuvitelmat voi joskus olla vaikka mitä, mutta miehen rinnalta en silti lähtisi pois.

Mua on yksi vanha koulukaveri yrittänyt "houkutella" luokseensa itseasiassa luokkatapaamisessa. Hänellä oli muija ja óma talokin ja silti vaan ei ollut saanut mua mielestään ja kun näki mut uudelleen, niin tunteet roihahti pintaan. Ne tunteet joita hän ei mulle koskaan uskaltanut sanoa. Noh, oli meillä silloin jotain peliäkin ja tosi hyvä ystävyyssuhde, mutta enhän mää nyt miehen rinnalta lähde tuollain vaan.

Minusta on ihan perusvirikettä elämään, että mieli ailahtelee välillä. Niin kauan kun se ei näy sopimattomassa teoissa tai vaikuta omaan parisuhteeseen (eli omalta mieheltä pihtaa eikä jaksa ees keskustella) niin asia on minusta ihan ok.

 

[Yönsilmä]

Siis meillä oli tuon luokkakaverin kanssa peliä silloin koulussa. Tuolloin luokkakokouksessa ei ollut, koska olin jo sitoutunut mieheeni.. Ettei jää väärinkäsityksiä.