Tiedättekö, että 9 vuotta sitten olin maailman onnellisin nainen :)??
- Viestiketjun aloittaja PROVO
- Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja oidipus:No mikä meni elämässä pieleen? Onhan sulla ainakin hienot lapset!
Juu, lapset on.
Olin silloin rakastunut elämäni ensimmäistä ja nähtävästi viimeistä kertaa, jalat ei varmasti koskettaneet maata sinä vuonna =) En yleensä enää jaksa muistella, mutta jostain se tulee kuitenkin mieleen
Rakastuminen on kyllä tosi syvältä, siitä toipuminen vie koko loppuelämän :/
Mulla ollut nämä viimeiset kaksi vuotta raskasta aikaa... Lapsi valvottanut ja muutenkin ollut astetta tavanomaista hankalampi tapaus ja sitä rataa. Välillä tuntui, että seinät kaatuu päälle ja mikään ei tunnu miltään. Tuntui jopa siltä ettei saa noista lapsista mitään iloa, ja miehen kanssa jatkuvaa pientä sanaharkkaa väsymyksen vuoksi...
Nyt alkanut lapsikin vähän paremmin nukkumaan ja puhumaan oppimisen myötä jotenkin niin reipastunut, että elämä alkaa itselläkin voittaa ja voimat palautuun. Tänään just sanoinkin miehelle, että aivan kuin olisin uudelleen rakastunut häneenkin, niin hyvältä tuntuu elämä tällä hetkellä
Että tällä hetkellä tuntuu taas yhtä hyvältä kuin silloin, kun rakastuin hullun lailla tuohon mieheen.
Nyt alkanut lapsikin vähän paremmin nukkumaan ja puhumaan oppimisen myötä jotenkin niin reipastunut, että elämä alkaa itselläkin voittaa ja voimat palautuun. Tänään just sanoinkin miehelle, että aivan kuin olisin uudelleen rakastunut häneenkin, niin hyvältä tuntuu elämä tällä hetkellä
Että tällä hetkellä tuntuu taas yhtä hyvältä kuin silloin, kun rakastuin hullun lailla tuohon mieheen.Alkuperäinen kirjoittaja EnnaH:Mulla ollut nämä viimeiset kaksi vuotta raskasta aikaa... Lapsi valvottanut ja muutenkin ollut astetta tavanomaista hankalampi tapaus ja sitä rataa. Välillä tuntui, että seinät kaatuu päälle ja mikään ei tunnu miltään. Tuntui jopa siltä ettei saa noista lapsista mitään iloa, ja miehen kanssa jatkuvaa pientä sanaharkkaa väsymyksen vuoksi...
Nyt alkanut lapsikin vähän paremmin nukkumaan ja puhumaan oppimisen myötä jotenkin niin reipastunut, että elämä alkaa itselläkin voittaa ja voimat palautuun. Tänään just sanoinkin miehelle, että aivan kuin olisin uudelleen rakastunut häneenkin, niin hyvältä tuntuu elämä tällä hetkellä
Kuulostaapa hyvinkin tutulta. Meillä kuopus ei edelleenkään nuku kovin hyvin, joten reilu puoltoista vuotta olen mennyt kuin usvassa ja parisuhde on saanut siinä kyllä omat kolhunsa. Nyt menee taas hyvin ja seesteisesti, mutta en ole ainakaan vielä kokenut sitä uudelleen rakastumisen tunnetta, mutta kaipaan sitä kovasti... että vielä toi oma mies veis oikein kunnolla jalat alta ja oltais taas sellanen halaileva, suukkotteleva, toisissaan nyhjäävä pari!
G
Gluteus maximus
Vieras
G
Gluteus maximus
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Provo:Alkuperäinen kirjoittaja Gluteus maximus:
MItäs sie nyt et kestä??
joo se on ja lapset, mutta muuten ei tässä elämässä mitään olekaan. Anoppi varmaan ampuisi minut jos tilaisuus tulisi. Nytkin taas itken vaan hänen takiaan. Yksi saatanan paska!
Alkuperäinen kirjoittaja jaimalai:Alkuperäinen kirjoittaja EnnaH:Mulla ollut nämä viimeiset kaksi vuotta raskasta aikaa... Lapsi valvottanut ja muutenkin ollut astetta tavanomaista hankalampi tapaus ja sitä rataa. Välillä tuntui, että seinät kaatuu päälle ja mikään ei tunnu miltään. Tuntui jopa siltä ettei saa noista lapsista mitään iloa, ja miehen kanssa jatkuvaa pientä sanaharkkaa väsymyksen vuoksi...
Nyt alkanut lapsikin vähän paremmin nukkumaan ja puhumaan oppimisen myötä jotenkin niin reipastunut, että elämä alkaa itselläkin voittaa ja voimat palautuun. Tänään just sanoinkin miehelle, että aivan kuin olisin uudelleen rakastunut häneenkin, niin hyvältä tuntuu elämä tällä hetkellä
Kuulostaapa hyvinkin tutulta. Meillä kuopus ei edelleenkään nuku kovin hyvin, joten reilu puoltoista vuotta olen mennyt kuin usvassa ja parisuhde on saanut siinä kyllä omat kolhunsa. Nyt menee taas hyvin ja seesteisesti, mutta en ole ainakaan vielä kokenut sitä uudelleen rakastumisen tunnetta, mutta kaipaan sitä kovasti... että vielä toi oma mies veis oikein kunnolla jalat alta ja oltais taas sellanen halaileva, suukkotteleva, toisissaan nyhjäävä pari!
Meillä oli eilen oikein ihana ilta kahdestaan (pitkästä aikaa täysin kahdestaan) Tosin oltiin viihteellä, tansseissa, mutta tuntui niin pirun hyvältä olla toisen lähellä ja pussaillakin... Aamupäivä olla toisen kimpussa kuin takiainen ja tuntea, että rakastaa tuota miestä kuin järjetön
Alkuperäinen kirjoittaja Gluteus maximus:Alkuperäinen kirjoittaja Provo:Alkuperäinen kirjoittaja Gluteus maximus:
MItäs sie nyt et kestä??
joo se on ja lapset, mutta muuten ei tässä elämässä mitään olekaan. Anoppi varmaan ampuisi minut jos tilaisuus tulisi. Nytkin taas itken vaan hänen takiaan. Yksi saatanan paska!
Eikös se ole niin, että ilman anoppia sinulla ei olisi sitä miestäkään?? Siis sinun kuuluisi olla kiitollinen anopille, kun hyvän pojan on kasvattanut =)
Varmaan halpompaa teoriassa kuin käytännössä
G
Gluteus maximus
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Provo:Alkuperäinen kirjoittaja Gluteus maximus:Alkuperäinen kirjoittaja Provo:Alkuperäinen kirjoittaja Gluteus maximus:
MItäs sie nyt et kestä??
joo se on ja lapset, mutta muuten ei tässä elämässä mitään olekaan. Anoppi varmaan ampuisi minut jos tilaisuus tulisi. Nytkin taas itken vaan hänen takiaan. Yksi saatanan paska!
Eikös se ole niin, että ilman anoppia sinulla ei olisi sitä miestäkään?? Siis sinun kuuluisi olla kiitollinen anopille, kun hyvän pojan on kasvattanut =)
Varmaan halpompaa teoriassa kuin käytännössä
joo niin kai, mutta se, että on jonkun äiti ei kai oikeuta ihan kaikkeen. #olen hoidon tarpeessa#
P
Provolle
Vieras
Olitko silloin yhdeksän vuotta sitten rakastunut mieheesi vai johonkin toiseen otukseen...kyselee hän...utelias...
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Provo:Alkuperäinen kirjoittaja oidipus:No mikä meni elämässä pieleen? Onhan sulla ainakin hienot lapset!
Juu, lapset on.
Oot sanonut, että sulla on hieno mieskin, toista häänen tasoistaan et löydä, sanoit itse. Miksi valitat?
Alkuperäinen kirjoittaja Gluteus maximus:Alkuperäinen kirjoittaja Provo:Alkuperäinen kirjoittaja Gluteus maximus:
MItäs sie nyt et kestä??
joo se on ja lapset, mutta muuten ei tässä elämässä mitään olekaan. Anoppi varmaan ampuisi minut jos tilaisuus tulisi. Nytkin taas itken vaan hänen takiaan. Yksi saatanan paska!
Jaksatko/haluatko kertoa anopista... :/
Joskus muistelen yhtä poikaystäväni äitiä, että HÄN OLISI PARAS ANOPPI mitä olla voi...
Olen nähnyt hänestä unta, että kapsahdin itkien hänen kaulaan ja sanoin, että on häntä ikävä ja on ollut paras "anoppini"...
Ja kun heräsin, tuntui kuin olisinkin itkenyt nukkuessa...
Nythän minulla ei ole paras anoppi todellakaan, mutta en jaksa kertoilla mitään... Joskus olen kertonut täälläkin palstalla hänestä...
Alkuperäinen kirjoittaja Gluteus maximus:Alkuperäinen kirjoittaja Provo:Alkuperäinen kirjoittaja Gluteus maximus:
MItäs sie nyt et kestä??
joo se on ja lapset, mutta muuten ei tässä elämässä mitään olekaan. Anoppi varmaan ampuisi minut jos tilaisuus tulisi. Nytkin taas itken vaan hänen takiaan. Yksi saatanan paska!
Ihanaa, vaikkakin tietysti kamalaa, mutta että löytyy kohtalotovereita siis toisiakin joilla on todella ongelmallinen anoppi :hug:
Minäkin olin 9 vuotta sitten MAAILMAN ONNELLISIN, tapasin nykyisen mieheni... :heart: :heart: :heart:
Olen kyllä edelleenkin onnellinen. Mutta jos olisin vanhojen kaivelija ja masentuva tapaus, niin välttämättä en olisi onnellinen nyt...
Toivon paljon POSITIIVISTA ENERGIAA sinulle!!!
Olen kyllä edelleenkin onnellinen. Mutta jos olisin vanhojen kaivelija ja masentuva tapaus, niin välttämättä en olisi onnellinen nyt...
Toivon paljon POSITIIVISTA ENERGIAA sinulle!!!
L
Lunatic
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Provo:Alkuperäinen kirjoittaja oidipus:No mikä meni elämässä pieleen? Onhan sulla ainakin hienot lapset!
Juu, lapset on.
Olin silloin rakastunut elämäni ensimmäistä ja nähtävästi viimeistä kertaa, jalat ei varmasti koskettaneet maata sinä vuonna =) En yleensä enää jaksa muistella, mutta jostain se tulee kuitenkin mieleen
Rakastuminen on kyllä tosi syvältä, siitä toipuminen vie koko loppuelämän :/
Provo, tykkään susta. Sussa on rehellisyyttä ja rehtiä suomalaista pessimismiä, aina alkaa hymyilyttää kun luen sun tkstejä. Jotain samaa sussa on kuin ittessäni.
Toi nikki vaan hämää jotenkin.
Onko sulla tänään synttärit??? ONNEA!!!!!!!! :flower:
Mahtaako sulla Provo olla synnytyksen jälkeistä masennusta? Elämässä on kaikkea hienoa vielä edessäpäin. Itse luot tuevaisuuttasi ja kun näet siellä onnellsia asioita ja uskot siihen, että se sisäinen onnellisuus vielä löytyy niin saavutat sen. Ehkä sä oot saanut elämältä jo paljon, mutta oman itsen huomioiminen, henkisen ravinnon kerääminen on jäänyt. Äh, en osaa nyt selittää tai löytää oikeita sanoja, enkä tarkoittanut tuolla henkisyydellä nyt uskon asioia, vaan sitä mitä sun sisimmässäsi on.
Alkuperäinen kirjoittaja EnnaH:Alkuperäinen kirjoittaja jaimalai:Alkuperäinen kirjoittaja EnnaH:Mulla ollut nämä viimeiset kaksi vuotta raskasta aikaa... Lapsi valvottanut ja muutenkin ollut astetta tavanomaista hankalampi tapaus ja sitä rataa. Välillä tuntui, että seinät kaatuu päälle ja mikään ei tunnu miltään. Tuntui jopa siltä ettei saa noista lapsista mitään iloa, ja miehen kanssa jatkuvaa pientä sanaharkkaa väsymyksen vuoksi...
Nyt alkanut lapsikin vähän paremmin nukkumaan ja puhumaan oppimisen myötä jotenkin niin reipastunut, että elämä alkaa itselläkin voittaa ja voimat palautuun. Tänään just sanoinkin miehelle, että aivan kuin olisin uudelleen rakastunut häneenkin, niin hyvältä tuntuu elämä tällä hetkellä
Kuulostaapa hyvinkin tutulta. Meillä kuopus ei edelleenkään nuku kovin hyvin, joten reilu puoltoista vuotta olen mennyt kuin usvassa ja parisuhde on saanut siinä kyllä omat kolhunsa. Nyt menee taas hyvin ja seesteisesti, mutta en ole ainakaan vielä kokenut sitä uudelleen rakastumisen tunnetta, mutta kaipaan sitä kovasti... että vielä toi oma mies veis oikein kunnolla jalat alta ja oltais taas sellanen halaileva, suukkotteleva, toisissaan nyhjäävä pari!
Meillä oli eilen oikein ihana ilta kahdestaan (pitkästä aikaa täysin kahdestaan) Tosin oltiin viihteellä, tansseissa, mutta tuntui niin pirun hyvältä olla toisen lähellä ja pussaillakin... Aamupäivä olla toisen kimpussa kuin takiainen ja tuntea, että rakastaa tuota miestä kuin järjetön
Upeeta! =) Tiedän tuon tunteen. Kun on tätät pikkulapsi arkea, niin vaikka miten yrittää ylläpitää sitä hyvää parisuhdetta ja rakkautta niin arjen jalkoihin se vaan tuppaa jäämään. Just noi kahdenkeskiset hetket on niin tärkeitä ja antosia, kun ottaa irtioton arjesta, niin on kuin perhoset menis vatsanpohjassa ja siihen toiseen rakastuu taas kuin uudelleen :heart:
P
Provosta
Vieras
Ei tuota Provoa nyt kannata ottaa turhan tosissaan. Suu hymyssä se kuitenkin naputtelee tänne mahdollisimman negaa tekstiä. Sekin on kuulkaa taito!!
P
Provosta
Vieras
Ei tuota Provoa kannata ottaa liian tosissaan. Puolihuumorilla se taitaa vääntää juttua tänne. Sekin on taito, että saa kaiken kuulostamaan niin vaikealta!
Mutta se pahoinpitelyjuttu oli kyllä tosi ikävä!!
Mutta se pahoinpitelyjuttu oli kyllä tosi ikävä!!
Joo mä peesaan Lunaticia, tykkään kans Provon suoruudesta ja sarkasmista myös!
ja juu en mäkään tuu koskaan olemaan enää sillai naiivin täydelisen onnellisen rakastunut kun olin 22-vuotiaana... Mutta yritän ajatella niin, että hyvä että on tullu sekin hulluus koettua, ja kuka sitäkään huumaa ylenmäärin jaksaa? meinaan että on ihan kiva kun pystyy ajattelemaan muutakin kuin jotain tiettyä ihmistä ja seksiä sen kanssa. :kieh:
ja juu en mäkään tuu koskaan olemaan enää sillai naiivin täydelisen onnellisen rakastunut kun olin 22-vuotiaana... Mutta yritän ajatella niin, että hyvä että on tullu sekin hulluus koettua, ja kuka sitäkään huumaa ylenmäärin jaksaa? meinaan että on ihan kiva kun pystyy ajattelemaan muutakin kuin jotain tiettyä ihmistä ja seksiä sen kanssa. :kieh: