Tiiättekö mitä?

[nimetön]

Mulla ahdistaa ja on tosi paska fiilis.

Periaatteessa nyt pitäis kaikki olla ok. Kaikki se kamala murhe ja huoli ja tuska ja taakka alkaa olemaan taaksejäänyttä elämää. Oikeudenkäynti on ohitse, lapsen ongelmista ei ole tarvinnut kuulla viikkoihin, raha-asiat on paremmin kuin koskaan, töitä riittää pitkälle kevääseen ja on mahis ihan vakipaikkaankin. Muutto unelmien asuntoon on edessä. Viimeiset puoli vuotta on ollut aivan kamalaa aikaa, oon pelännyt että romahdan enkä jaksa, mutta niin vaan jaksoin.

Ja nyt, kun kaiken pitäis alkaa olla suunnilleen takana, mua vaan ahdistaa. Mikään ei tunnu miltään, paha olla ja paha mieli. Itkisin jos jaksaisin, vaan en jaksa. Istun yksin kotona ja juon kalsarikännejä. Eikä nääkään nappaa. Mutta pakko turruttaa jotenkin tää järkyttävä paha olo pois

Miksi mulla on nyt tämmöinen olo, nyt kun kaiken pitäis olla jo valoisampaa ja paremmin? On vaan niin paha olla.

 

[ahma]

se on sitä, että romahdit nyt kun siihen on varaa. Eli elit lainavoimilla tähän asti?

 

[jenny]

Yleensä se on niin että kun kaikki on suurinpiirtein hyvin niin sitten oma fysiikka tekee stopin. Kumma juttu mut hyvin tyypillistä..eli tavallaan sitä psyyke ajattelee että nyt voi helllittää ja sit tuleekin tilalle masis tms.

Onko sulla ketään läheistä kaveriia tai jotakin joka voisi sua auttaa? esim. lastenhoidossa tai jotain..
sairaslomakin voisi olla hyvä juttu...jos siis mahdollista...tai mene hakee ammattiauttajalta apua niin saat lääkityksen tarvittaessa..

Tsemppiä ja voimia!

 

[nimetön]

Ei mulla ole varaa nytkään romahtaa. Pakko jaksaa huolehtia lapsista

Sairaslomaa mä kaipaisin, mutta en voi sitäkään hakea kun pelkään että siihen loppuu mun työt. Lääkitys kai on ainoa ratkaisu, mitä sen sitten väliä jos lihon toiset 30 kg lisää ja muutun täysin turraksi