P
Pois raiteiltaan
Vieras
Meidän parisuhteessa on tämä kesä ollut ihan syvältä....Koko minun lomani meni miehen lapsia passatessa ja minultahan tätä ei kysytty ollenkaan, kunhan vain ilmestyivät meille.
Yhteistä loma-aikaa oli kolme viikkoa ja tuosta ajasta minulla tai meillä oli tasan neljä päivää sellaisia päiviä että meillä ei ollut häne sukulaisiaan kylässä.
Mies jatkoi lomaansa minun töihin palattuani, on ollut nyt kahdeksan viikkoa lomalla ja kahdeksan viikkoa on mennyt niin, että joka ikinen ilta hänen on tarvinnut litkiä kaljaa.
Eilen otin asian puheeksi, että huomaako hän että mopo on karannut käsistä, mutta saan vastaukseksi vain haistattelua, hän kyllä tietää mitä tekee.
Nyt olen tilanteeseen niin väsynyt, että kädet ristissä odotan että hänen työnsä ensiviikolla alkaa ja on taas viikot poissa, saan elää "omaa" elämääni, ilman ensimmäistäkään kaljapurkkia silmissäni.
En olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut, että meillä ollaan tässä tilanteessa, mutta niin vai ollaan. Kukaan ulkopuolinen ei tätä tiedä, asia peitellään kauniisti, sillä hänestä on kaikilla mahdottoman mukavan ihmisen kuva, ei ystävät eikä sukulaiset tiedä mikä piru hän voi koti oloissa olla kaljapäissään.
Noin kolme kuukautta sitten alkoi vielä ihan ihmeellinen mustasukkaisuus aika, hän väittää kiven kovaa että minulla on suhde työkaverini kanssa, kuulemma tietää ihan fakta asiana tämän, koska kaikki merkit viittaa siihen. Minulla ei todellakaan ole mitään suhdetta, mutta ihmettelen vain että mistä moinen yhtä äkkiä on alkanut ja ainakin kerran viikossa tätä asiaa pitää vatvoa. Itse hän oli samoihin aikoihin kun tämä kaikki alkoi, yhden viikonlopun työmatkalla, ei vastannut koko viikonloppuna puhelimeen, joten olen kyllä aika varma että se syyttely tulee sieltä, että itsellä on tapahtunut joku pettäminen. Mutta kun ei minua jaksa enään kiinnostaa tuokaan, jos on pettänyt niin sitten on, itse en ainakaan ole.
Miten voi hyvä suhde vain ajautua pois raiteiltaan ja nyt kaikki tuntuu niin tyhjänpäiväiseltä, että ei enään jaksa kiinnostaa.
Yhteistä loma-aikaa oli kolme viikkoa ja tuosta ajasta minulla tai meillä oli tasan neljä päivää sellaisia päiviä että meillä ei ollut häne sukulaisiaan kylässä.
Mies jatkoi lomaansa minun töihin palattuani, on ollut nyt kahdeksan viikkoa lomalla ja kahdeksan viikkoa on mennyt niin, että joka ikinen ilta hänen on tarvinnut litkiä kaljaa.
Eilen otin asian puheeksi, että huomaako hän että mopo on karannut käsistä, mutta saan vastaukseksi vain haistattelua, hän kyllä tietää mitä tekee.
Nyt olen tilanteeseen niin väsynyt, että kädet ristissä odotan että hänen työnsä ensiviikolla alkaa ja on taas viikot poissa, saan elää "omaa" elämääni, ilman ensimmäistäkään kaljapurkkia silmissäni.
En olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut, että meillä ollaan tässä tilanteessa, mutta niin vai ollaan. Kukaan ulkopuolinen ei tätä tiedä, asia peitellään kauniisti, sillä hänestä on kaikilla mahdottoman mukavan ihmisen kuva, ei ystävät eikä sukulaiset tiedä mikä piru hän voi koti oloissa olla kaljapäissään.
Noin kolme kuukautta sitten alkoi vielä ihan ihmeellinen mustasukkaisuus aika, hän väittää kiven kovaa että minulla on suhde työkaverini kanssa, kuulemma tietää ihan fakta asiana tämän, koska kaikki merkit viittaa siihen. Minulla ei todellakaan ole mitään suhdetta, mutta ihmettelen vain että mistä moinen yhtä äkkiä on alkanut ja ainakin kerran viikossa tätä asiaa pitää vatvoa. Itse hän oli samoihin aikoihin kun tämä kaikki alkoi, yhden viikonlopun työmatkalla, ei vastannut koko viikonloppuna puhelimeen, joten olen kyllä aika varma että se syyttely tulee sieltä, että itsellä on tapahtunut joku pettäminen. Mutta kun ei minua jaksa enään kiinnostaa tuokaan, jos on pettänyt niin sitten on, itse en ainakaan ole.
Miten voi hyvä suhde vain ajautua pois raiteiltaan ja nyt kaikki tuntuu niin tyhjänpäiväiseltä, että ei enään jaksa kiinnostaa.