Tinka

[Yhteenmuutosta]

Siitä yhteenmuutosta, kun monet naiset täällä aina valittavat, että mies ei halua muuttaa yhteen. Monet siihen sanovat, että pitäisi malttaa odottaa että mies on valmis, eikä saa painostaa jne.

Luin äsken toiselta keskustelupalstalta jonkun miehen tekstin, jossa hän sanoi katkaisseensa suhteen kun tyttöystävä asetti ehdoksi yhteenmuuton.
Sitten hän tunnusti seuraavassa lauseessa, että _oikeasti_ vastahakoisuus johtui siitä, ettei hän rakastanut tyttöystäväänsä tarpeeksi. ja että 'se oikea' tyttö kuitenkin saattaisi olla hänellekin syy muuttaa yhteen.

Mutta mitä poika sanoikaan antaneensa tytölle selitykseksi?
Että hän viihtyy yksin ja on masentunut tms.
Ei suinkaan osannut sanoa suoraan ettei rakasta tarpeeksi. No siitä tapauksesta en tiedä, josko se tyttö on ollut itkeväinen ja hermoheikko, tai ettei hänelle jostain syystä saa sanoa suoraan.

Siis hyvät naiset, jotka kärtätte miestä muuttamaan yhteen.
Kärttäkää menemään vain!
Muuten mies elää teidän kanssanne mahdollisesti vuosikausia suhteessa muuttamatta yhteen, mutta ei rakasta tarpeeksi ja teillä menee tehokasta peliaikaa hukkaan esim. lasten hankintaa ajatellen. Odotatte ja odotatte muka miehen kypsymistä ja kymmenen vuotta ryppyisempänä ja kärttyisämpänä joudutte sitten jätetyksi kuitenkin.

Minust on siis hyvä, että nainenkin (tai mieksei yhteenmuuttoa haluava mieskin, ihminen yleensäkin) ilmaisee itsensä suoraan ja rehellisesti. Siinähän se suhteen tola ja yhteiset halut paljastuvat.
On tyhmää kierrellä asiaa kuin kuumaa puuroa, ja vihjailla että ' joks..joks..hoks..hoks', siinähän alistutte valehtelemaan itsekin.

Sitäpaitsi, nainen joka haluaa jotain, ei pidä sitä sisällään kuitenkaan. Hän tietää että painostaa ei saa, mutta asia pulpahtelee hänen puheissaan esiin, ja mies tuntee pitkiä katseita niskavilloissaan tuon tuostakin.
Sanokaa siis mieluummin suoraan että yhteinen asunto, kihlat ja naimisiin, jos se on se mitä teillä mielessä on.
Mutta varautukaa kanssa siihen, että jos mies on väärä mies niin siinä vaiheessa se lähtee. Mutta loogisesti ajatellenhan se olisi vain hyvä asia. Suhteen rakennelmat päivänvaloon.

 

[Meikämaija]

Tässäpä teille, pohtijat, oikeaa asiaa.
Tyhjän saa pyytämättäkin, mutta jos jotain haluaa, siitä täytyy uskaltaa pitää kiinni.

 

[nonna]

Ihan hyvä kirjoitus, mut ei aina pidä paikkaansa. Toiset ihmiset ovat kovin malttamattomia näissä parisuhdeasioissa ja toiset tarvitsevat enemmän aikaa kypsyäkseen päätökseen. Usein eri elämäntilanteetkin voivat vaikuttaa asiaan esim. toiset haluavat suorittaa vaikkapa opinnot loppuun ennen yhteenmuuttoa (esim. allekirjoittanut).

Kyse ei aina ole rakkauden määrästä. Joskus tietysti niinkin, mutta yleistystä ei kannata tehdä tässäkään Avoin keskustelu kyllä auttaisi. Mut entä silloin jos toinen ei vielä tiedä vaan haluaa aikaa miettiä, vaikka rakastaakin - pitäisikö suhde lopettaa silloin vain siksi? Kaikille meille yhteenmuutto ei ole ihan helppo ratkaisu, vaan sen voi tavallaan jopa rinnastaa avioliittoon.

 

[rakastaja]

Jos rakastaa niin ei avioliitto ole vaikea päätös.

 

[Meikämanne]

Olen seurannut ihmeissäni näiden kihlavinkujien ja yhteenmuuttoaddiktien kirjoituksia. Usein tuntuu, että nämä rankuttajat ovat enemmän rakastuneita ajatukseen yhdessäasumisesta, timanttisormuksista ja prinsessahäistä, kuin kumppaniinsa.

Älyttömimpiä vastauksia antavat toiset samanlaiset sitoutmishinkuiset: ""Jätä se sitoutumishaluton luuseri! Maailma on sitoutumishaluisia miehiä pullollaan!""

Vaikka miehetkin kirjoittavat ja vastailevat tälle palstalle, en ole vielä kertaavaan törmännyt kirjoitukseen, jossa mies valittaa naiskumppaninsa sitoutumiskammoa.

 

[niin]

Mikä vika on sitoutumisessa?

 

[Meikämanne]

Vastakysymys: Mikä siinä on niin autuaallista?

 

[vastaus]

Vastahakoisen miehen kanssa ei mikään. En vain ymmärrä tuota alentuvaa sävyä sitoutuvia kohtaan.
Jos et halua sitoutua niin älä.

 

[nonna]

No mikä sinä olet minun tai kenenkään muunkaan rakkautta mittaamaan? Rakasti tai ei, niin avioliittoonkaan ei kaikki halua esim. parin vuoden seurustelun jälkeen.

 

[Inhorealisti]

Pääsen taas viljelemään suosikkitotuuttani, ettei ole sitoutumiskammoisia miehiä, on vain vaimoksi soveltumattomia tyttöystäviä.

Asian vaikeus piilee ajoituksessa. Hätäilemällähän ei synny kuin kusipäisiä kakaroita. Ja lapsettomilla naisilla 30 ikävuoden lähestyessä on niin kiire, että Perus-Peraa taatusti hirvittää.

 

[Ilnona]

""Ja lapsettomilla naisilla 30 ikävuoden lähestyessä on niin kiire, että Perus-Peraa taatusti hirvittää.""

Tuo voi olla ihan totta. Totta voi olla myös sekin, että nainen osoittaa Peralle, ettei Perakaan elä ikuisesti nuorena ja viriilinä, VAIKKA voikin saada lapsia myöhemmin kuin nainen. Ja siksi peraa ahistaa; tässähän piti vielä olla kaikkea kivaa puuhaamista jätkien kanssa, nytkö pitäisi jo aikuistua?!!

Itse en ole tavannut kuin miehiä, joilla on hirmu kiire vakiintua, ettei tarvitse enää uhrata energiaa sen miettimiseen, ollaanko yhdessä vai ei. En tiedä sitten, olenko tavannut vain kummajaisia, joille vakaa parisuhde on elämän tärkeimpiä asioita. Minä olen aina saanut painaa jarrua, minusta kun alle puolen vuoden tunteminen hätiä edes on seurustelua. Mutta, kaikki tyylillään!

 

[Inhorealisti]

Miehellä ei ole biologiasta johtuvaa kiirettä perustaa perhettä. Niinpä ainoa syy, mikä saa jotkut miehet kirehtimään, on menetyksen pelko. Useampikin itsetunnoton luuseri on keksinyt parin kuukauden satunnaisen tapailun jälkeen ehdottaa lasten tekemistä, koska kuvittelevat sillä sitovansa naisen itseensä. Näin ainakin naispuoliset ystäväni kertoilevat.

Edelleen paikkansa pitävä totuus on, että nainen pysyy kotona, kun sen pistää keväällä raskaaksi ja syksyllä piilottaa töppöset.

 

[mies]

Aivan samaa mieltä nonnan kanssa, erittäin hyvin vastaa minun ajatuksiani asiasta.
Samoin inhorealistin lausahdus sisältää totuutta.

Kyllä vastuuntuntoinen mies tarvitsee aikaa kypsyäkseen ajatukseen jakaa arkensa. Mies tarvitsee tiedon millaisen ihmisen kanssa hän on muuttamassa yhteen. Ja jos nainen alkaa painostamaan, niin mies tulkitsee, että tällaisen naisen kanssa en voikaan muutta yhteen. Tulevaisuudesta puhuminen on toivottavaa, vaatimukset toimivat kuin kaksiteräinen miekka.

 

[sallinauraa]

MIESKÖ se onkin yhtäkkiä, joka naisen valitsee?
Älkääpä nyt luulko liikoja itsestänne..

""Mies tarvitsee tiedon millaisen ihmisen kanssa hän on muuttamassa yhteen.""

Päivän paras pila!!

 

[mies]

No, omista lähtökohdistani minä kirjoitan
Ja minä päätän omasta elämästäni, ihan itse.

Rehellisyyden nimissä en ole tekemisissä naisen kanssa, joka ei ajattele samoin minusta, mutta äänetön yhtiökumppani en ole.

Huvittaa miten naiset sanovat miten minä ajattelen ap: n asiasta)

 

[joopajoo]

Kun nainen ehdottaa yhteenmuuttoa, kihloja, häitä ja lastenhankkimista, on kyse siitä, että biologinen kello tikittää, mutta myös siitä, että nainen haluaa miehen vahvempaan kontrolliin.

Siis:
Nainen sanoo: ""Voitaisko muuttaa jo yhteen?""
Nainen tarkoittaa: ""Haluaisin puuttua enemmän sinun työajan, vapaa-ajan, rahan- ja alkoholinkäyttöösi sekä kaveripiiriisi!""

 

[Inhorealisti]

Älä nyt vielä nauruun kuole. Minusta kun tuntuu, että iästä riippuen välillä on miesten- ja välillä naisten markkinat. Parikymppisillä naisilla ainoa ongelma on valinnan paljous. 30:nä miehillä on sattuneesta syystä etulyöntiasema. Varhaiskeski-ikäisillä naisilla pyyhkii taas hyvin miesmarkkinoilla, kunnes viikatemies vie miehet ja eläkeläispappaa kohden on runsaasti mummoja tarjolla.

Alfaurokset ja peräkamaripojat ovat tietenkin ääripäitä ja poikkeuksia säännöstä.

 

[minusta]

Minusta kysymykset sitoutumisesta ja yhteenmuutosta ovat testi: Rakastaako mies oikeasti.
Naisen kontrolointihalu lisäänty suoraan suhteessa siihen kuinka pakoileva ja arvoituksellinen mies on.
itsensä tykö tekevä ja rakkaudenosoituksia tuhlaileva mies saa naisen itsevarmaksi. Ne naiset ihmettelee monttu auki kuinka jollain voi olla kiire muuttaa miehen kanssa yhteen. Heidän ei tarvitse kerjätä todisteita.

 

[Inhorealistille]

Kirjoitit, että miehellä ei ole biologiasta johtuvaa kiirettä perustaa perhettä.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että pitäisi olla. Biologia sallii miehen tulla isäksi vaikka kuinka vanhana, jos kykenee ""toimimaan."" Mutta henkisesti miehen ei pitäisi enää saada lapsia enää viidenkympin korvilla. eli samoihin aikoihin, kuin naisellakin lapsensaanti loppuu, pitäisi miestenkin lakata tulemasta isiksi.

Minulla on suvussa kokemusta, peräti kolme tapausta ihan lähipiirissä. Vanhin tuli isäksi kuusikymmentävuotiaana.

Kuvitteletteko, että se on jokin autuus ja onni saada lapsi nuoren vaimon kanssa? Kaikilla näillä miehillä oli lapsia entisestä liitosta, ja jokainen maksoi vielä elatusmaksuja. Kuusikymppinen oli jo aivan väsynyt valvomiseen ja vaimon pompotttamiseen. Kyllä ilmestyi syvät uurteen miehen naamaan jo ensimmäisen vuoden aikana. Viimeiset vuodet työelämässä muutenkin olivat viedä mehut, mutta sitten oli vielä pieni vauva, jota piti niin onnellisena esitellä muka kateellisille kavereille. Vaimo suunnitteli sitä ja tätä. Rakentamaankin olisi pitänyt vielä ruveta, kun ei miehen entinen talo kelvannut, oli vanhanaikainen. Ja eikös vaan vaimo liehunut vielä kavereittensakin kanssa kapakoissa ihan entiseen malliin, mies oli kotona vauvan kanssa. Kun ei kertakaikkiaan jaksanut eikä viitsinyt enää kapakoida nuorten paikoissa. No lapsi on nyt kouluun menossa, ja isä vanhentunut entistä enemmän.

Eikä nää viiskymppiset uus-isät ole yhtään vähemmällä päässeet. Onko tosiaan kivaa valvoa öitä vauvan kanssa ja mennä aamulla töihin valvoneena, vielä viiskymppisenäkin? Ja aloittaa se sama rumba vaunujen, rattaiden, kurahaalareitten kanssa, joka oikeastaan olisi pitänyt käydä läpi jo parikymmentä vuotta sitten ja olla jo ohi? Ainakin meille toinen näistä sanoi ihan suoraan olevansa kateellinen, kun saadaan elää jo ihan omaa elämäämme ilman ainaista lapsilaumaa ympärillä. Eikä tosiaan tarvitse enää ostella polkupyöriä ja luistimia ja olla mukana kouluikäisten lasten harrastuksissa, lähinnä vielä rahoittajan roolissa. Kaiken huipuksi siellä on nyt sitten seuraava lapsipolvi tulossa, eli pitäisi jaksaa olla olla vielä isoisänäkin.

Tämmösiä mietteitä. Sanotaan, että biologia on naiselle julma, mutta on se sitä miehellekin. Onhan se niin herttaista esittää siinä kaikille, kuinka minä poika se tässä vielä tulen isäksikin, mutta käytäntö voi olla jo armotonta. Siinähän sitten niitä lapsiasi hoitelet, omien ikääntymisoireittesi ohella.

 

[Inhorealisti]

Sanottakoon vielä väärinkäsitysten välttämiseksi: Minusta on irvokasta, että 60-vuotiaalla miehellä on sukupolvea nuorempi vaimo ja pieni lapsi. Vanhuuseläkettä ja lapsilisiä ei pitäisi saada yht'aikaa.

Tosin, vaikkapa 30:stä on sukupolvi matkaa esimerkiksi ottamaasi 60 ikävuoteen. Naisella tämä mahdollinen ikähaitari on paljon lyhyempi.