Tissi vai tutti yöllä 9-kuiselle?!

[ei onnistu vieroitus..]

Hankalia öitä takana.. vauva ei selvästikään tarvitsisi enää yösyöttöjä, syö ison satsin puuroa ja maitoa iltasella eikä aamulla maita aamiainen kun on yöllä tankannut. Tutti taas on hankala, koska itkee sen tippuessa suusta monta kertaa yöllä. Nukkuu pääsääntöisesti meidän välissä, siinä helppo rauhoitella vilkasta yökeikkujaa.

Nyt ollaan kolme yötä oltu antamatta tuttia ja yritetty vähentää yösyömisiäkin - eipä vauva jaksakaan juuri maitoa juoda pullosta, nukahtaa nopsaan, samoin rinnalle. Mutta ei antaisi pullon tai tissin lähteä suusta! Samassa hirveä huuto. Yritän, etten anna pienen nukahtaa jompi kumpi suussa, mutta ei päästä suustaan millään. Sanotaan että kolmas yö jo helpompi, mutta ei meillä minkäänlaista edistystä..hirveää paniikkihuutoa viime yönä, ja kirjaimellisesti roikkui rinnassani kiinni. Kaipaa siis tuttia, tissiä tai pulloa suuhunsa. Tutti rauhoittaisi heti. Mutta sitten se tippuu ja huuto alkaa.. yritetään unirääsyä tai lelua, muttei huoli niitä. Mikä tähän auttaa? En saa lasta millään rauhoitettua yöllä, alkaa pyöriä, istumaan, huutaaaaaa... Ja lopulta vaan virkistyy täysin. Eikö auta kuin tutti takaisin kuitenkin?

 

[Kolmen Äippä, kirjautumati]

Tuttua on... meillä oli myös tämä kolmas ipana
sellainen tuttilupsu ( pojat ei paljon tutista piitanneet, öisinkään )
että piti olla 3-4 tuttia pitkin sänkyä,
tyttö kylläkin nukkui omassa huoneessaan, omassa sängyssä ja me vaan
sitten käytiin tutteja lataamassa suuhun pitkin öitä...
ja koitettiin tuota vieroitusta just tossa 8-9 kk vanhana.
Juuei onnistunut !

Myös päivisin tytöllä oli joskus neljäkin tuttia tassuissaan,
ja jemmasi niitä paidan sisäpuolelle, että on varatutti,
jos suussa oleva tippuu tai otetaan pois...

Mutta; tyttö täytti vuoden, ja huomattiin ettei kaipaa niin paljon enää tuttia,
pärjäsi jopa yhdellä kerrallaan...
siitä pikkuhiljaa opetettiin olemaan ihan ilman tuttia, ja kun tyttö oli 1v3kk,
tutti annettiin oravan vauvoille ;o)
tyttö hyväksyi asian kun siitä puheltiin jo pari viikkoa.

Tuo orava ilmestyi pihaamme hiukan aiemmin, ja huomattiin siinä oiva tilaisuus.

Hemmetin rankkoja oli nuo yöt, mutta lapsi ainakin nukkui paremmin omassa sängyssä ( kokeilkaa ) ja tutista vieroittamisen voi jättää myöhemmälle.
Siskon tyttö jätti tutin vasta 3-vuotiaana,
mutta jokainen lapsihan on erilainen.
Jättäkää tutista vieroitus toistaiseksi, ehtii sen sitten myöhemmälläkin.

 

[katju']

Kuulostaa aika tutulle. Me vierotettiin yösyömisistä samassa iässä. Vieroitus kesti aika kauan, mutta periksi ei annettu. Poika nukkui meillä omassa sängyssään. Kun yösyömiset loppui, siirtyi hän nukkumaan omaan huoneeseen. Meilläkin oli sit tuota tuttirallia ihan kiitettävästi, mutta sekin ajan kanssa rauhoittui.

Ajattelisin, että on vaikeampi vieroittaa rinnalta, jos lapsi nukkuu vieressä. Hän vaistoaa äidin ja maidon... joten jos se omassa sängyssä nukkuminen helpottaisi vieroitusta...

 

[alkuper.]

Jos lapsi nukkuu omassa sängyssä, ehtii jatkuvasti pystyyn itkemään ja kädet ojossa tahtoo viereen. Mikäli ei pääse, on hirmuinen huuto. Mieluiten saisikin olla omassa, mutta se on entistä rankempaa minulle kun vauva ei siellä millään nukkuisi..

 

[Outo-Outi]

Oletko miettinyt, miksi vauvanne tuntee noin paljon turvattomuutta ?
Ehkä enemmän läheisyyttä ja läsnäoloa päiväsaikaan
ja yöt olisi helpommat....
Siis tämä on ehdotus vaan, en syytä enkä tuomitse tässä ketään,
mutta tuli vaan mieleen tämäkin vaihtoehto.

Meillä on aina kaikki 3 lasta nukkuneet omassa huoneessaan,
ei koskaan vieressä - yöt on juostu koliikkivaiheessa sekä just noissa
tutista vieroittamis-vaiheissa, mutta muuten nämä on olleet jotenkin luottavaisia
lapsia, ei turvattomuuden tai hylkäämisen pelkoa ole jotenkin kokeneet,
edes tarhan aloittaessaan.
Että sikäli minulla ei ole omakohtaista kokemusta tuosta mitä ehdotin,
mutta ystäväni kokeili omaan lapseensa aikanaan - ja se toimi.

 

[ääggis]

voi että kuinka tuttua. Meillä on ihan samanlaista. Joku yö menee paremmin, joskus on nukuttu putkeen jopa 7 t, mutta tavallisimmin 2 - 4. Annan maitoa, välillä tuttia ja välillä isä silittää. Maitoa vain, jos muu ei auta / kelpaa. Tutillakin kun voi myös leikkiä, oikein virkeänä kello 2 tai 5... Rinnalle nukahtaa yleensä hetkessä ja nukkuu rauhassa. joskus kyllä nautiskelee oikein pitkään. Ei mua hirveästi häiritse, kunhan jonkun verran edes saan itsekin nukkua. Vauva kun osaa selvästi nukahtaa myös ilman. Helpointa on nukuttaa viereen ja nimenomaan imettäen. iltaisin nukutan suoraan omaan sänkyyn, kun ensin imetän. Mutta jotenkin me usein herätään kaikki samasta pedistä. Mukavaakin

 

[ääggis]

Luulisin, että meillä ainakin halitaan ennemminkin liikaa kuin liian vähän. Ollaan kaikki päivät vauvan kanssa tiiviisti, omissa oloissaan saa olla, jos haluaa. Liekö sitten tottunut liikaan läheisyyteen, josta ei halua luopua yölläkään? Tiedä häntä, mutta normaalia kuulemma ja varsinkin tässä iässä(9 kk). Olen miettinyt, mahtaako vaikuttaa elämän alku tehohoidossa. Mutta enpä usko että enää, kun siellä meni vain alkupäivät. Siitä lähtien lapsi onkin tankannut läheisyyttä kovasti, aluksi viihtyi rinnalla tuntikausia ja nyt sylissä ja vieressä. Mutta nukkuu myös yksin ja touhuaa jo paljon omiaankin. Ettei musta mikään ongelma.

 

[Alkuper.]

No en uskoisi, että voi olla läheisyyden puutetta tai turvattomuutta(paitsi ikään kuuluva epävarmuus). Ei olla oltu erossa toisistamme paria tuntia pidempään, pääsääntöisesti touhuillaan tässä kotona, sylitellään, lauletaan, luetaan. Välillä lapsi touhuilee omia juttujaan lattialla ja minä teen kotitöitä, mutta tässä näkyvillä ollaan. Joka päivä ulkoillaan, illat rauhoitetaan. Miten voisi olla vielä enemmän tuttua ja turvallista menoa? Pitäähän lapsen antaa olla välillä rauhassa itsekseenkin, eikä koko ajan sylissä äidin kanssa.

 

[shortsit]

Minusta tuollaisella käytöksellä ei ole mitään tekemistä läheisyydentarpeen kanssa. Kyse on siitä, että lapselle on opetettu tietyntyyppinen tapa nukkua. Jos vanhemmat poikkeavat lapselle mieluisasta kaavasta, niin hän protestoi sitä itkemällä. Mitä enemmän itkee, sitä nopeammin vanhemmat täyttävät hänen toiveensa. Siitä juuri saa alkunsa kierteet, joissa esim. kipeä lapsi on otettu (tilapäisesti) vanhempien viereen nukkumaan, mutta parannuttuaan lapsi ei enää suostukaan jäämään omaan sänkyynsä.

Avainsana: VIEROITUS!

Jos haluat saada lapsesi eroon tissi/tutti-rumbasta, niin ainoa vaihtoehto on se, että vieroitat ts. uudelleenopetat lapsen johonkin muuhun systeemiin. Tuskin voit täysin välttyä siltä, ettei lapsi itke. Uuden nukkumistavan oppiminen vaatii kuitenkin kärsivällisyyttä ja projektiin sitoutumista. Jos odotat, että lapsi itse lopettaa vieressänukkumisen ja imemisen, niin voi olla, että saat odottaa kouluikään asti!!! Tämä on sellainen asia, että VANHEMMAT päättävät, milloin lapsen on aika nukkua omassa sängyssään. Liikaa mielestäni ajatellaan lapsentahtisuutta, jolloin unohdetaan ihan kokonaan se, että vanhemmatkin tarvitsevat niitä kunnon yöunia.

Omasta kokemuksestani sanoisin, että unikoulu on helpompaa pitää ennenkuin lapsi osaa kävellä. Jos hän osaa itse kiivetä sängystä pois, niin unikoulu on hankalampaa.

Unikouluja on erilaisia. Tässä yksi: Jos lapsi nukkuisi esim. omassa sängyssä, niin jos hän huutaa, laita tutti suuhun ja peitto päälle. Jos hän huutaa uudestaan, odota minuutti ja mene vasta sitten hänen luoksensa, jolloin tutti suuhun ja peitto päälle. Jos huutaa uudestaan, odota 2 min jne. Jos käytät pinnasängyssä pinnasuojusta ja useita tutteja, niin hän osaa kyllä itse laittaa tutin suuhun.

On mahdollista, että sinua paremmin unikoulun voisi pitää mies, koska hän ei voi imettää. Mies voisi pitää unikoulua esim. perjantai-illasta sunnuntai-iltaan, jolloin hän tod.näk. ehtii kolmessa yössä saada nukkumista jo hyvälle mallille. Miehet usein ovat tällaisissa asioissa sitkeämpiä ja jämäkämpiä varsinkin, kun motivoituvat siitä, että vanhempien makuuhuoneeseen tulee unikoulun jälkeen enemmän tilaa ja ehkä seksielämäkin saa enemmän virtaa, kun vaimo ei ole niin väsynyt ja vauva ei pyöri keskellä.

 

[Äitykkä kahdelle]

Meillä ollut nyt aivan samanlaista, poika 10 kk. Sanoisin että vieroitat nyt siitä tissistä ja opetat nukkumaan omaan sänkyyn, kokeilet sitä kautta että paranevatko yöt. Hyvä vinkki on myös jättää 3-4 tuttia sänkyyn ja odotella että vauva itse laittaisi sen suuhunsa. Unikoulua siis!

Meillä on nyt unikoulu-öitä takana 4 ja viime yönä heräsi enää vain kerran klo 4 aikaan, ähisi sängyssään 30 min, mutta nukahtikin uudestaan, kun huomasi ettei se palvelu nyt todellakaan pelaa enää. Meille ei auttanut kuin ns. huudatusunikoulu, eli ei mennä heti luo, vaan odotin aina 2-3 min, kumosin itkevän ja sängyssään seisovan vauvan takaisin nukkumaan, alkoi tietysti hetken päästä itkeä taas uudestaan, nousi seisomaan pinnasänkyä vasten, mutta taas odotin 2-3 min ennen kuin menin luo...Ja pikkuhiljaa pidensin tuota aikaaa. Kovahermoisuuttahan tuo vaatii ja usko tai älä kyllä oli itsellänikin melkein tippa linssissä kun kuuntelin itkevää lasta. Lapsi kuitenkin koko ajan tiesi että olen siinä lähellä vieressä, turvana tarvittaessa. Tissiähän poika vain kaipasi ja sillä olisi rauhoittunut heti, mutta kun päätin pysyä päätöksessäni ja lopettaa yöimetyksen niin sen myös tein.
Nim. shortsit kirjoittikin mielestäni ytimekkäästi sen mitä itsekin olisin ehdottanut sinulle!

Tsemppiä öihin!