T
tk-lekuri
Vieras
Olen keskisuuressa kaupungissa tk:ssa omalääkärinä. Olen hoitanut samaa väestöä reilut 2 vuoden ajan ja minulla on pysyvä virka tässä. Pidän työstäni todella paljon ja etenkin siitä, että saan seurata samoja potilaita ja heidän perheitään, terveydentilaansa jne ja tutustua heihin. Olen aika empaattinen ihminen, varmaan liikaakin.
Usein otan kovin raskaasti potilaalle tapahtuvat asiat. En tietenkään näytä sitä potilaalle, mutta asiat jäävät painamaan mieltäni ja samoin joidenkin potilaiden kohtalot.
Nyt luin juuri, että eräällä väestöni jo minulle tutuksi käyneellä potilaalla todettiin levinnyt ruokatorvica. Hommasin hänet kiireellisenä gastroskopiaan nielemisvaikeuksien vuoksi ja tietenkin pystyin jo lopputulosta ennakoimaan. Silti tuntuu pahalta potilaan puolesta
Miten te muut käsittelette tunteitanne työssänne? En halua turtua, sillä tietty empaattisuus on mielestäni lääkärin työssä todella tärkeää. Itse pohdin asioita päässäni ja kannan mielessäni muutaman päivän - tavallaan suren potilaan tilannetta.
Usein otan kovin raskaasti potilaalle tapahtuvat asiat. En tietenkään näytä sitä potilaalle, mutta asiat jäävät painamaan mieltäni ja samoin joidenkin potilaiden kohtalot.
Nyt luin juuri, että eräällä väestöni jo minulle tutuksi käyneellä potilaalla todettiin levinnyt ruokatorvica. Hommasin hänet kiireellisenä gastroskopiaan nielemisvaikeuksien vuoksi ja tietenkin pystyin jo lopputulosta ennakoimaan. Silti tuntuu pahalta potilaan puolesta
Miten te muut käsittelette tunteitanne työssänne? En halua turtua, sillä tietty empaattisuus on mielestäni lääkärin työssä todella tärkeää. Itse pohdin asioita päässäni ja kannan mielessäni muutaman päivän - tavallaan suren potilaan tilannetta.