Kiitos vastauksista.
Kuten moni jo sanoikin, ja kuten itsekin tiedän, on tyhmää antaa lapsen kärsiä (jos hän nyt sitten "osaa" vielä edes tilanteesta kärsiä) aikuisten riitojen takia. En kuitenkaan voi mitään itselleni... en osaa niellä kiukkuani, niin pahasti tunnen tulleeni loukatuksi. Vaikka kyllä toivon, että ajan myötä osaisin -jos en nyt ihan antaa anteeksi niin ainakin olla välittämättä menneistä ja antaa kummitädin nähdä lastamme.
Joku täällä väitti, että haastan riitaa tahallaan tai keksin koko jutun. Siitä ei ole kysymys. Kaikki mitä olen kirjoittanut, on totta. On muuten tässä sukukunnassa (miehen suvun puolelta) tapahtunut muitakin tapauksia, joita ei moni todeksi uskokaan...
En todellakaan siis tiennyt tämän kummitädin huumeidenkäytöstä ja uskoin alkoholinkäytönkin olevan kohtuurajoissa. Sossun avusta tiesin, sillä tämä täti on itse valitellut köyhyyttään. Kaikista "hämäristä" puuhista sain kuulla kastajaisten jälkeen yhdeltä minun ja mieheni siskon yhteiseltä ystävältä (joka hänkin muuten joutunut riitamme takia hankalaan välikäteen). Tämä ystävä mm. sanoi (vasta kastajaisten jälkeen!) mieheni siskon sanoneen, ettei olisi edes pitänyt suostua kummiksi, kun "niiden pentu on niin hieno, ettei sille kelpaa edes minun ostamat lahjat, semmonen prinsessa". Mitään tällaista (ettei jotkut lahjat kelpaisi) emme ole missään tapauksessa sanoneet! Emmekä muutenkaan pidä itseämme "hienoina" ihmisinä, vaikka mieheni sisko niin väittääkin.
Ei muuten meinannut tulla kummitäti edes ristijäisiin, kun ei ole kuulemma tarpeeksi hieno niihin juhliin... Tuli kuitenkin, kun mieheni "pakotti".
Ja tosiaan riitaannuttuamme kummitäti snaoi itse, ettei halua olla enää kummi ja "pitäköön perkeleen pentunsa" ja haukkui minutkin ties miksi ja antoi porttikiellon mieheni kotitaloon (oli muuten soitellut heti vanhemmilleen, että minä kiusaan häntä ja minua ei saa päästää sinne kylään -lapsellista!).
Nyt sitten on alaknut vaatimaan oikeuksiaan tavata lasta ja tekee minusta syntipukin kaikkien silmissä -minä kun en anna tavata lasta. Ja hän on kuulemma antanut anteeksi kaiken mitä minä olen hänelle tehnyt(??), mutta anteeksipyyntöä sieltä suunnalta ei ole kuulunut...
Että tällaista. Eikö kukaan ymmärrä minua tässä asiassa?