B
Blessmyraggedysoul
Vieras
On rankka vuosi takana, esikoinen syntyi, aviomiehelläni oli suhde ja siitä syntyi lapsi. Yhdessä yritetään, mutta todella vaikeaa on. Luottamuksen löytäminen on kiven takana, ja tänään itkien sanoin että eiköhän ois paras vaan pistää ero vetämään, tuntuu et mies ei välitä/rakasta tai huomioi mua mitenkään. Nukkuu mahd. kaukana minusta sängyssä, istuu tietokoneellaan, plärää kännykkäänsä, illat urheilee (mikään baarihaukka hän ei ole vaan viihtyy kyllä kotona). Vuoteen ei olla tehty juurikaan mitään kaksisteen, kerran käyty leffassa. Tuntuu et mies haluaa jatkaa lapsen takia yhdessä, musta ei välitä. Syyttää mua paljon pettämisestä, ja toki tiedän omat puutteeni ja niitä yritän korjata, mut nyt on jotenkin todella vaikea löytää itsetunnon rippeet ja omanarvontunto kun on niin pohjalle tönäisty. Mies petti ku mä olinvaikea kotona (pienen vauvan kanssa) ja toinen nainen aina niin iloinen. Usein haukkuu mua mm. idiootiksi (jos tulee esim puhetta jostain kasvatukseen liittyvästä). Minä olen työssä käyvä, mies opiskelee, ja jotten pääsisi sanomaan et hän elää mun siivellä hän keksi et kumpikin ostaa omat ruoat jääkaappiin. Tuntuu et se vikakin rakkudenosoitus johon kaiken kriiseilyn jälkeen kykenin - ruoanlaitto hänelle- on viety pois
Oon ihan länässä, rakastan häntä ihan hirveästi mutten taida edes tietää miksi. Hän on niin kauhiasti satuttanut mua, ja tuntuu et moni unelma on särkynyt. Varmasti hänelläkin, en epäile.
Kun puhun erosta mies sanoo et asia on ok, jos mä haluan erota niin kyllä hän sen eron mulle suo, koska haluaa et olen onnellinen. Miksei hän sitten puhu kotona asioista, huomioi minua, tee mun olosta turvallista, jos hän haluaa mun olevan onnellinen?
Todella rankka tilanne. Päässä "surisee". Toisaalta tää tilanne vie kaiken energian, intoa ei ole mihinkään ja kotiin ei ole kiva tulla (yleensä). Nyt olen viikon ollut tosi hyvin mielin muta taas tuli tänään sanomista ja riitely alkoi. En tiedä miten muuttaa itseäni? Miten oppia antamaan asioiden olla (esim. lapsi kipeänä ulkona märissä vaatteissa...ei kiva..)?? Jos sanon, olen idiootti. Epäilen mielenterveyttänikin jo, ku tuntuu et kaikki mitä teen on ala-arvoista (vaikka tietty tiedän ettei ole), et mä olen pilannut kaiken.
Miten tehdä päätös, minkä asioiden perusteella? Mies on hyvä isä, mutta hyvä isähän hän ois edelleen vaik erottaisiinkin. Entäs aviomies?
Kun puhun erosta mies sanoo et asia on ok, jos mä haluan erota niin kyllä hän sen eron mulle suo, koska haluaa et olen onnellinen. Miksei hän sitten puhu kotona asioista, huomioi minua, tee mun olosta turvallista, jos hän haluaa mun olevan onnellinen?
Todella rankka tilanne. Päässä "surisee". Toisaalta tää tilanne vie kaiken energian, intoa ei ole mihinkään ja kotiin ei ole kiva tulla (yleensä). Nyt olen viikon ollut tosi hyvin mielin muta taas tuli tänään sanomista ja riitely alkoi. En tiedä miten muuttaa itseäni? Miten oppia antamaan asioiden olla (esim. lapsi kipeänä ulkona märissä vaatteissa...ei kiva..)?? Jos sanon, olen idiootti. Epäilen mielenterveyttänikin jo, ku tuntuu et kaikki mitä teen on ala-arvoista (vaikka tietty tiedän ettei ole), et mä olen pilannut kaiken.
Miten tehdä päätös, minkä asioiden perusteella? Mies on hyvä isä, mutta hyvä isähän hän ois edelleen vaik erottaisiinkin. Entäs aviomies?